Miksi kirkkoon kuuluvat eivät saa tehdä mitään tavan vuoksi?

että nyt on individualismin aikakausi. Yhteisöllisyys on katoamassa. Aggressiivinen kristinuskon arvostelu ja kyseenalaistaminen on yleistynyt. Ennen jokainen kunnon ihminen kuului kirkkoon ja myös kävi siellä. Nykyään on trendikästä hylätä tällaiset tavat jotka tuntuvat kahlehtivilta ja muottiin puristavilta. Nykyään tuntuu, että radikaalia on liittyä omasta halustaan aikuisena kirkkoon.

Ehkä lähinnä ihmetyttää se, miksi tärkeissä elämän peruskysymyksissä kuljetaan kaavan mukaan ilman omaa ajattelua. Toki jokaisella on siihenkin oikeus eikä sen pitäisi loukata ketään mitenkään.

Tuossa kaste-ketjussa niin moititaan kirkkoon kuuluvia, että tekee kristinuskon piiriin kuuluvia asioita tavan vuoksi. Miksi se on moitittavaa?

kirkkoon uskonnollisista syistä kuuluvien näkökulmasta, että joku viettää kirkkohäitä ja ristiäisiä sun muita vain puitteiden ja tavan vuoksi.



Itsekin pidän sitä jonkun verran kristinuskoa halventavana, että mennään kirkollisiin juhliin seisomaan ja "leikkimään" kristittyä ilman uskon hiventä, vieraana sen vielä ymmärtää, mutta itse juhlia järjestävänä ei. Muualla saatetaan puhua ja käyttäytyä halventavasti kristillisyyttä kohtaan.



Eli vähän sama, kuin jos menisin joihinkin muslimien tai hindujen juhliin toimittamaan heidän menojaan ilman uskon hiventäkään, suunnilleen leikkipohjalta. Toisaalta, on toki olemassa sekin mahdollisuus, että tällaisessa tilanteessa sitten saa sen uskon hitusen, eli on siinä kai positiivisetkin puolensa.

haluan puolustaa voimakkaasti yhteisöllisyyttä. Ihmiset ovat sosiaalisia eläimiä ja tarvitsevat toisiaan uskosta tai uskomattomuudesta riippumatta. Mielestäni nykyaikaisen yhteisöllisyyden tulisi perustua siihen, että erilaiset ihmiset pystyvät erilaisuudestaan huolimatta muodostamaan yhteisöjä ja kunnioittamaan toisiansa. Yhteisöllisyyteen ei tarvita yhteistä uskontoa!

että nyt on individualismin aikakausi. Yhteisöllisyys on katoamassa. Aggressiivinen kristinuskon arvostelu ja kyseenalaistaminen on yleistynyt. Ennen jokainen kunnon ihminen kuului kirkkoon ja myös kävi siellä. Nykyään on trendikästä hylätä tällaiset tavat jotka tuntuvat kahlehtivilta ja muottiin puristavilta. Nykyään tuntuu, että radikaalia on liittyä omasta halustaan aikuisena kirkkoon.

Tässäkin nettiyhteisössä kaipaisi asiallista kristittyjen ja ateistien vuoropuhelua. Olen kristitty ja pahoitan usein mieleni kun täällä tulee näitä kommentteja "kuka vielä uskoo noihin satuihin". Varmasti myös kristittyjen kommentit ärsyttävät suuresti ateisteja. Miten nämä kaksi ääripäätä voisivat vaihtaa ajatuksia ilman aggressiota? Onko se edes mahdollista?

että ihmettelen itsekin sellaista aivot off -asennossa läpi elämän juoksemista. Ja siitä johtuen tulee ihmeteltyä ja kyseenalaistettua sellaisia asioita, jotka ilmentävät tuota ensinmainittua. Että mennään lauman mukana, ja kaikelle riittää selitykseksi se, että joku muukin tekee näin.



Tämäntyyppistä porukkaa on paljon, ja se on sääli.

ja osallistua kirkon toimintaan.

että meillä on kirkko, jossa ei vaadita uskonratkaisulla liputtamista. Voi olla että se tuudittaa osan väärään turvallisuuteen kastetilaisuuksineen ja joulukirkkoineen. Mutta Jumalan sanoilla on mahtava voima. Uskon, että missä ikinä niitä puhutaan, ja Pyhä Henki vaikuttaa, ihmisiä tulee Jumalan luo. Ei kirkon tilaisuudet voi olla vaan uskovien sisäpiirikokouksia, vaan siellä pitää nimenomaan olla tilaa niille jotka jopa pilkkaavat. Muutenhan tää maailma ei koskaan välttämättä kuulisi hyvää sanomaa!

Tuo yhteisöllisyys on varmasti juuri yksi syy miksi ihmiset haluavat kuulua kirkkoon

ja osallistua kirkon toimintaan.

Seurakunta ja kirkko toki tarjoavat halukkaille yhteisöllisyyttä, mutta sen yhteisön piirissä lienee todella harva kirkkoon kuuluva nykyisin.

Se yhteisö, jonka perus "naimisiin kirkossa tavan takaa" -ihminen kohtaa esim. häissään, on juurikin hänen oma sukunsa. Jonka kanssa hän on samassa yhteisössä ilman kirkkoakin.

t. nelonen

Tuo yhteisöllisyys on varmasti juuri yksi syy miksi ihmiset haluavat kuulua kirkkoon

ja osallistua kirkon toimintaan.

Seurakunta ja kirkko toki tarjoavat halukkaille yhteisöllisyyttä, mutta sen yhteisön piirissä lienee todella harva kirkkoon kuuluva nykyisin.

Se yhteisö, jonka perus "naimisiin kirkossa tavan takaa" -ihminen kohtaa esim. häissään, on juurikin hänen oma sukunsa. Jonka kanssa hän on samassa yhteisössä ilman kirkkoakin.

ja sanoisin kyllä, että ns. peruskansankirkosta ei yhteisöllisyyttä juuri löydä. Sitä löytää herätysliikkeiden piiristä ja vapaista suunnista - mikäli siis yhteisöllisyydellä tarkoitetaan sitä, että ihmiset tuntevat toisensa, tukevat toisiaan ja puhaltavat yhteen hiileen.



Jos taas kirkossa käynti rajoittuu muutamaan hassuun toimitukseen (häät, ristiäiset...), niin ei siinä voi yhteisöllisyydestä puhua. Pikemminkin silloin halutaan vain säilyttää jokin kosketuspinta isien uskonnolliseen perintöön.



Sinänsä minäkin ihmettelen, miksi ihmiset roikkuvat uskonnon liepeillä ottamatta kunnolla kantaa jompaan kumpaan suuntaan. Halutaan ja ei haluta olla kirkossa. Kyllä siinä tietty ristiriita on.

että ihmettelen itsekin sellaista aivot off -asennossa läpi elämän juoksemista. Ja siitä johtuen tulee ihmeteltyä ja kyseenalaistettua sellaisia asioita, jotka ilmentävät tuota ensinmainittua. Että mennään lauman mukana, ja kaikelle riittää selitykseksi se, että joku muukin tekee näin.

Tämäntyyppistä porukkaa on paljon, ja se on sääli.

joten yritäpä saada ne omat aivot on-asentoon.

minä olen löytänyt kyllä kirkosta yhteisöllisyyttä. Siellä on rukouspiirejä, lähetyspiirejä, diakoniapiirejä, kuoroja, äiti-lapsikerhoja, harrastuspiirejä, ja itse koen suurta yhteyttä jopa jumalanpalveluksessa. Usko ja ehtoollinen yhdistävät, vaikka en tuntisi siellä ketään.

Kristityksi tullaan kasteessa, mitään muuta ei tarvita.



Se, että joku vaatii tekoja tai "uskon näkymistä" on vain hänen omaa uskonpuutettaan ja itsensä tehostamista. Nimenomaan siitä kristinuskossa on kyse: EI TARVITSE TEHDÄ YHTÄÄN MITÄÄN!



Tavan vuoksi kristittynä oleminen on hyvää ja oikeaa kristillisyyttä, sitä normaalia ja perinteistä! Jos joku vaatii jotain muuta, on hän itse eksynyt ja erehtynyt. Toki on lupa tehdä ihan mitä vain, mutta se tekeminen ei tee ihmisestä yhtään sen parempaa kristittyä kuin se naapuri, joka kävi viimeksi kirkossa serkuntytön rippijuhlissa!



Lukekaapa tuolta luterilaisen papin blogista teksti "Väärin uskottu?": http://unelmienkirkko.blogspot.com/

Miksi pitää arvostella muiden uskoa tai uskomattomuutta? Mitä se kenellekään kuuluu millä tavalla joku uskoo tai mitä tekee? Loppujen lopuksi Jumala on kuitenkin se, joka ne taivaspaikat jakaa, sillä ei ole paskankaan merkitystä, mitä muut ihmiset ovat ajatelleet tai olleet ajattelematta.



Kristinuskon mukaan kaste pelastaa ja tekoja ei tarvita! Jeesus kuoli, jotta meidän ei tarvitsisi enää kilpailla ja päteä teoillamme tai tuomita muita. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää?



Ne jotka muuta väittävät eivät ole kristittyjä.

Tässäkin nettiyhteisössä kaipaisi asiallista kristittyjen ja ateistien vuoropuhelua. Olen kristitty ja pahoitan usein mieleni kun täällä tulee näitä kommentteja "kuka vielä uskoo noihin satuihin". Varmasti myös kristittyjen kommentit ärsyttävät suuresti ateisteja. Miten nämä kaksi ääripäätä voisivat vaihtaa ajatuksia ilman aggressiota? Onko se edes mahdollista?

Olisipa ihanaa, jos kaikki elämänkatsomukset olisivat Suomessa tasavertaisessa asemassa ja erilaisuus olisi rikkautta! Ihmiset olisivat kiinnostuneita toistensa näkemyksistä ja kunnioittaisivat niitä, vaikka itse ajattelisivatkin eri tavalla. Kukin saisi uskoa ja ajatella niin kuin itse haluaa, kunhan ei loukkaa toisia eikä riko Suomen lakeja. Uskon, että uskovien ja uskonnottomien keskustelut voisivat olla todella antoisia ja kaikkia osapuolia rikastuttavia. Keskustelut auttavat ymmärtämään ja hyväksymään erilaisuutta, eikä erilaisuutta tarvitse enää kokea uhaksi.

Nähdäkseni ateistit kokevat ongelmaksi luterilaisen kirkon erityisaseman (esim. oikeus kerätä yhteisöveroa myös uskonnottomilta, pakkouskonto kouluissa ja päiväkodeissa). Jos kaikki elämänkatsomukset saataisiin oikeasti samalle viivalle, uskoisin, että turhat vastakkainasettelut häviäisivät.

joudun veroissa tukemaan myöskin vapaa-ajattelijain liittoa. Sehän saa valtion tukea. Eikös sekin ole ärsyttävää, kun en kannata heidän ajatuksiaan?

tai ainakin joutui, jos on riittävästi omaisuutta (esim. iso tontti), kuuluu kirkkoon tai ei. En ymmärrä miksi pitää tukea kirkkoa, jolla on jo muutenkin enemmän maallista mammonaa kuin joillain pienillä ja köyhillä kunnilla, jos oma vakaumus on eri.



Verovaroilla tuetaan tasapuolisesti kaikkia, mutta kirkollisveron periminen yhteisöön kuulumattomilta on käsittämätöntä.

Pieniä valtionavustuksia saavat lukuisat eri yhteisöt. Olisipa jollakin heittää lukuja siitä, miten valtion rahoja jaetaan eri uskonnollisten ja vaikkapa poliittisten järjestöjen kesken! Kannattaa yrittää vaikuttaa päättäjiin, jos tuntuu siltä, että Vapaa-ajattelijoiden liitolle ei pitäisi tukia maksaa.

joudun veroissa tukemaan myöskin vapaa-ajattelijain liittoa. Sehän saa valtion tukea. Eikös sekin ole ärsyttävää, kun en kannata heidän ajatuksiaan?