Juuri yksi vuotta täyttäneen uhma

nyt teidänkin taloon tempperamenttinen tapaus!



Meillä on yksi hyvin rauhallinen, ja pari tulisielua..Tuossa iässä tempperamentti ja voimakas oma tahto tulee ilmi juuri noin..Välillä sitten laantuu, tullakseen takaisin säännöllisin väliajoin. Eipä siinä muu auta, kun alkaa pienestä asti jyrkästi kieltämään lyöminen, pureminen ym. Huuto ja lattialla raivoaminen ja kieriskely ei ketään satuta, siinähän sen voi raivon purkaa.



Tsemppiä!

samantyylinen tapaus, paljon pahempi mitä 7 ja 5 vuotiaat aikoinaan, tai sitten aika on vaan kullannut muistot ;D



Vasta viime yönä raivosi vaan jostain syystä pedissään ja pakkohan se oli viereen ottaa, mutta pistin sen kuitenki flunssan piikkiin. Ei tämmönen peli kyllä terveenä ollessa vetele!!

Meillä on yksi tuollainen tapaus, ja toinen lapsi tulossa. Toivottavasti seuraava olisi rauhallisempi. Juuri täsmälleen noin esikoiseni käyttäytyi tuon ikäisenä. Nyt on kohta 3-vuotias, ja välillä on pitkiäkin (kuukausien) jaksoja, ettei ole kiukkuinen. Sitten mennään taas... :)

Olen seurannut lapseni käyttäytymistä. En ole tiennyt, että noin pienet osaavat raivota tuolla tavalla uhmaikäisen tavoin. Lapsi täytti muutama päivä sitten vuoden ja todellakin raivoaa, itkee, kieriskelee maassa, ei anna ottaa syliin, sätkii, käy jopa välillä lyömässä minua :( kun en anna lapsen esim. kiivetä pöydälle tai estän tekemästä muuta vaarallista. Tätä tapahtuu yleensä vähintään kerran päivässä. Onko kellään vastaavaa kokemusta? Itselläni on useampia lapsia mutta kukaan heistä ei ole osannut näin pontevasti ja raivokkaasti osoittaa tahtoaan näin pienenä! Toisaalta lapsi on takertuva, haluaa olla sylissä paljon enemmän kuin viime kuukausien aikana.

yksi vuotis uhma. Poika yritti selvitä hengissä ilman syömistä, mutta hävisi taistelun. 1v täytettyään ei reiluun viikkoon mikään ruoka kelvannut, vaan mahtava huuto,kun ruokaa näkikin. Lopulta itki poika ja äitikin. Muutaman päivän tuota kesti ja sitten kait taapero tajusi, ette syötävä on ja ryhtyi jälleen syömään aivan normaalisti. Kaikkea ne koittaa.

kun hän ei pääse sinne minne haluaa. Muuten on kyllä erittäin aurinkoinen lapsi. Mutta jos ei pääse ulos, kiipeilemään rappusiin tms. nostaa kovan metelin. Samoin vaipanvaihto aamuisin on yhtä tuskaa. Hän kiemurtaa kuin mato ja melkein hakkaa päätään lattiaan. Yritän vain asettaa hänet jotenkin pitkälleen lattialle, ettei hirveästi teloisi itseään.

Meillä on kohta vuoden vanhat tytöt, joista toinen on rauhallisempi ja toinen juuri edellä mainittujen tapainen :) Osaa myös hakata päätä lattiaan jos ei saa jotain haluamaansa.

Hei.

Mul oli ensimmäinen lapsi samanlainen.

Sen piti antaa raivota ihan rauhassa ja sit ku oli raivonnu ittesä

ihan näännyksiin tuli syliin,huom tuli. Jos ite otit ni raivoominen alko

alusta.Sen jälkeen saatto mennä monta päivää tosi hienosti.

Hei.

Mul oli ensimmäinen lapsi samanlainen.

Sen piti antaa raivota ihan rauhassa ja sit ku oli raivonnu ittesä

ihan näännyksiin tuli syliin,huom tuli. Jos ite otit ni raivoominen alko

alusta.Sen jälkeen saatto mennä monta päivää tosi hienosti.

Ja syönninkin kanssa temppuilee toisinaan...

Ja kyllä meilläkin lapsi on/on ollut todella hyväntuulinen ja aurinkoinen, touhukas pieni energiapakkaus. Mutta nämä raivokohtaukset on tulleet kyllä hieman yllätyksenä :)

Mukava kuulla että muillakin on samanlaisia uhmiksia.

Ja kiitos vastauksista!

-ap-

Meillä 1v4kk on tehnyt kaikkia noita edellä mainittuja siitä ykkösestä asti. Nykyään vielä tekee itsestään oikein surkean ja alahuuli väpättäen kiipeää isän syliin ja osoittaa äitiä syyllistävästi sormella! :)