Down-lapsi pk-ryhmässä, miten selitän lapselleni korrektisti?

Itse kertoisin, ja olen siis monesti kertonutkin että tämä poika on kehitysvammainen ja hänen vammansa nimi on downin syndrooma. Selittänyt siihen perään vähän näitä ulkoisia merkkejä jotka lapsetkin oppivat nopeasti tunnistamaan.



Sitten kertonut että kehitysvammainen lapsi oppii asioita hitaammin kuin muut ja siksi meidän 4v vasta opettelee pois vaipoista, syöminen on suttuisempaa kuin muilla samanikäisillä, hän ei osaa juosta yhtä kovaa kuin muut eikä kiipeillä yhtä ketterästi, hän ei puhu vaan viittoo jne. Yleensä tämä on riittänyt lapsille hyvin, he ovat saaneet selityksen ja nimen heitä askarruttaneelle asialle.



Ei se sana "kehitysvammainen" saa lapsia suhtautumaan nurjasti toiseen, ainakaan jos heille ei olla opetettu että kehitysvammaisissa on jotain vikaa. Kehitysvamma on vain nimitys jolla he oppivat ymmärtämään Matin erilaisuutta.



En todellakaan suosittele näitä kiertelyitä ja hyssyttelyjä "kaikki lapset oppivat omaan tahtiinsa" tai "et saa tuijottaa Matin tekemisiä, anna hänen vaan olla". Ei lapset ole tyhmiä. Kyllä 4-5v ymmärtävät sen että lapset oppivat asioita vähän eri tahtiin, mutta huomaavat myös selkeän eron 4v downlapsen ja heidän muiden samanikäisten välillä. Se että tämä yritetään lakaista maton alle herättää lapsissa juuri sitä pelkoa ja ennakkoluuloisuutta vammaisia kohtaan, jotain outoahan näissä on ja koska siitä ei saa puhua niin sen täytyy olla jotain todella pelottavaa.



t: 4v down-pojan äiti

ei ole normaali ihminen, vaan sairas.

tahi vammainen.

Useilla "terveillä" kanssaihmisillä on kenties vammoista pahalaatuisin, nimittäin ASENNEvamma. Ja tämä vamma on eräs vaikeimmista vammoista, jonka ihminen voi kohdata. Se arvioi ihmisarvon vääristyneen arvomaailman avulla, eikä näe ihmistä ja hänen elämäänsä itseisarvona jopa silloin, kun siitä ei "näennäisesti" ole yhteiskunnalle tai lähimmäiselle rahassa tms mitattavaa hyötyä. Vammaiset ihmiset olemassaolollaan paljastavat terveiden lähimmäisten todelliset asenteet. Ne voivat olla eri asteisesti joko hyväksyviä tai torjuvia. Torjuvat asenteet voivat kertoa ihmisen epävarmuudesta, peloista, jne. Joillekin ihmisille voi olla vaikeaa hyväksyä, että kaikki ei näytäkkään olevan ihmisen hallinnassa ja elämän lahja on herkästi haavoittuva.

Kehitysvammaisista lapsista käytetään myös termiä erityislapsi, jolla on kehitysvamma. Muistaakseni kehitysvamma voi olla perinnöllinen (geeniperäinen) tai synnynnäinen (synnytyksen yhteydessä syntynyt).

Perinnöllinen ei tarkoita samaa kuin geeneissä oleva. Useimmiten on kyseessä satunnainen mutaatio, joka ei periydy. Näin on esim valtaosassa downtapauksia. On olemassa myös periytyviä vammoja ja sairauksia.

Perinnöllinen ei tarkoita samaa kuin geeneissä oleva. Useimmiten on kyseessä satunnainen mutaatio, joka ei periydy. Näin on esim valtaosassa downtapauksia. On olemassa myös periytyviä vammoja ja sairauksia.

OK, Kiitos selvennyksestä... monitahoisia ja -tasoisia asioita jokatapauksessa nämä ovat!

Muutenhan esim. diabeetikkokin joutuisi aina viittamaan.

selventävästi tuon vamman ja sairauden eron. Hän sanoi, että ajatelkaas esim. kehitysvammaisten luokkaa erityiskoulussa. Opettaja kysyy aamulla onko kukaan sairaana. Suinkaan kaikki eivät viittaa, että sairaana ollaan, vaan ilmoitetaan jos joku puuttuu. Vamma ei ole sairaus.

Ovatko siis myös verenpainetautise, kilpirauhasen vajaatoimintaa, diabetesta yms. sairastavat vammaisia?

Suomalaisista vammaisia on sitten 40 %.

terv. reumaatikko, jolla ei ole minkäänlaista vammaa.

" Sanaa vammainen tai vammaisuus käytetään myös pitkäaikaissairaasta, toiminta- tai liikuntaesteisyydestä tai toimintarajoitteisuudesta. Osa jotain pitkäaikaissairautta (esim. epilepsia, reuma tms.) sairastavista ei kuitenkaan halua itseään kutsuttavan vammaiseksi. Heidän kohdallaan sana "sairas" saattaa silloin olla paikallaan. Sen sijaan kukaan vammainen tai pitkäaikaissairas henkilö ei ole potilas muulloin kuin ollessaan oikeasti sairaalassa potilaana.

Mutta on olemassa tarttumattomia sairauksia, joita voi hoitaa ja jotka eivät välttämättä estä ihmistä elämästä lähes normaalia elämää ...juuri mainitsemasi diabetes, reuma, jne...

Siinä tapauksessa, että down saa itse lapsen, riski on 50 %.

Perinnöllinen ei tarkoita samaa kuin geeneissä oleva. Useimmiten on kyseessä satunnainen mutaatio, joka ei periydy. Näin on esim valtaosassa downtapauksia. On olemassa myös periytyviä vammoja ja sairauksia.

Mutta valtaosassa tapauksista näin ei ole.

Moni "terve" ihminen ei välttämättä tule ajatelleeksi, että hän voi tietämättään olla geenimutaation kantaja. Mikäli kantajalla tietyssä kromosomissa oleva muutos on jo sen verran suuri, niin seuraavalle sukupolvelle siirtyessään muutos kasvaa niin suureksi, että se aiheuttaa eriasteisen kehitysvamman lapsessa.

Hyvää tietoa aiheesta saa mm.

http://www.vaestoliitto.fi/perinnollisyys/tietolehtiset/

Kehitysvammaisuus määritellään nykyisin toimintakyvyn laaja-alaiseksi rajoittuneisuudeksi. Kehitysvammaisuus on yläkäsite mitä erilaisimpia ilmenemismuotoja saaville ja mitä erilaisimmista syistä johtuville vaikeuksille oppia ja ylläpitää päivittäiseen elämään liittyviä toimia.



American Association on Mental Retardation (AAMR) on määritellyt kehitysvammaisuuden seuraavasti: ”Kehitysvammaisuus on vammaisuutta. Sitä luonnehtivat huomattavat rajoitukset sekä älyllisissä toiminnoissa että adaptiivisessa käyttäytymisessä ilmeten käsitteellisissä, sosiaalisissa ja käytännöllisissä taidoissa. Tämä vammaisuus on saanut alkunsa ennen kuin henkilö on täyttänyt 18 vuotta” (AAMR 2002).

Lisää aiheesta:

http://verneri.net/yleis/tietopankki/mita-kehitysvammaisuus-on.html

voisiko sanan kehitysvammainen kiertää muilla ilmauksilla..



"lapsella on sairaus nimeltä downin-syndrooma..."

Sitten voitte vaikka yhdessä tutkia netistä (jostain etukäteen hyväksi katsomastasi lähteestä) mitä se tarkoittaa.

ja että lapsi vasta harjoittelee syömistä ja puhumista... Kerrot, että meitä ihmisiä on erilaisia ja on rikkaus, ettemme kaikki ole samanlaisia ja opi asioita juuri yhtäaikaa.



Näin itse lastentarhanopettajana kerroin omalle tyttärelleni, jonka ryhmässä Down-lapsi. Oli riittävä vastaus.

Oma lapseni on sellaisessa ryhmässä, jossa paljon "erilaisia" lapsia - mutta koskaan hän ei ole ihmetellyt heidän erilaisuuttaan. Luulen sen johtuvan siitä, että ryhmässä on puhuttu asiasta lapsille.

että hän on syntynyt erilaisena kuin muut, hän on sillä lailla erilainen, että hän oppii asioita hitaammassa tahdissa kuin muut ja että sellaista hitautta kutsutaan kehitysvammaisuudeksi. Hän ei voi sille itse mitään eikä häntä siksi saa siitä kiusata tms.

ja myös aikuisista esimerkkejä joita esim sinä et vieläkään osaa tehdä. Esim käsilläseisonta jos et osaa. Puhut silmälaseista, kuinka ne ovat apuneuvoja.



Sitten kerrot, että jotkut syntyvät sellaisina, että kehitykseen menee paljon kauemman aikaa kuin toisilla. Ja annat lapsesi kertoa tästä sekä hyviä puolia (esim saa leikkiä pitkään) ja huonoja puolia.



Näillä toimi, kun meidän ryhmään tuli down.

kuin korrektisti. Lapsen aivoilla ei "korrektien" ilmaisujen mystisiä vivahteita tai sivumerkityksiä tulkita. Eli kerro suoraan MITÄ ja MIKSI. Mutta kerro myös että nämä asiat ovat monille arkoja, eikä niistä sovi oikein puhua. Ei saa pahoittaa kenenkään mieltä eikä kohdella eriarvoisesti. Ehkä voisit jopa rohkaista omaa lastasi kokeilemaan leikkimistä tämän Down-lapsen kanssa? Lapsena minun paras ystäväni oli (lievä) Down-tapaus, eikä se haitannut mitään kun oma äitini ohjeisti minua suhtautumaan asiaan oikein!