Harmittaa... Mihin se "luvattu" lastenhoitovimma hävisikään?
Eräs ystäväni oli kovasti tohkeissaan aikanaan kun lapseni syntyy. Vauva oli niiiiiin suloinen ja hän haluaisi hoitaa sitä niin usein kuin mahdollista. No... Usein ei tarvetta ollut. Kerran hän taisi vauvaa hoitaa muutaman tunnin (pyysin hieman useammin, mutta hänellä oli menoja).
Sen jälkeen olen samaa ystävää aina ajoittain (1-2krt/vuosi) kysynyt lapsenvahdiksi, mutta aina on tullut jokin este.
Nyt kysyin taas muutamaksi tunniksi yhdeksi illaksi ensi kuun lopussa, mutta siihen hän totesi yksikantaan, että on työpäivän jälkeen niin väsynyt ettei huvita.
Ymmärrän toki. Hän tekee tietyllä tapaa raskasta työtä, mutta... Silti hiukan harmittaa :-/ En tiedä harmittaisiko niin paljoa, jos en muistaisi noita "Iihh!! Mä haluan hoitaa sitä sit niiiiiiin paljon, koska X on niiiiin ihana!" hehkutuksia. Auliisti lupaa "aina joskus jos tarttee" hoitaa lasta, mutta sitten kun tosipaikka tuleekin eteen, niin on jotain muuta :-/
Onko muille sattunut vastaavaa?
Kommentit (43)
Ei välttämättä rahassa, mutta mainitse ystävällesi, että voit antaa hänelle jotain korvauksena, ehkä se houkuttelisi. Viinipullo, leffaliput, siivousapua tms. Tosiasia on, että harva kaverikaan hyvää hyvyyttään jaksaa toisen lasta hoitaa, koska onhan se raskasta! Onneksi minulla on sisaruksia ja vanhemmat, jotka itse tuppaantuvat hoitajiksi, niin ei ole tuota ongelmaa.
Ehkä ystäväsi kokee vain, ettei hänestä ole hoitajaksi ja on tajunnut vasta jälkikäteen, ettei viihdy/siedä lapsia. Ei ehkä kehtaa tunnustaa, että se yksikin kerta oli silkka kidutusta :). Ehkä sitten, kun lapsi on isompi...
On tosi rankkaa lähteä jonnekin hornan kuuseen työpäivän jälkeen hoitamaan jotain muksua. Minultakin tätä aina kysytään ja olen vastanut, että voin hoitaa pari tuntia, jos lapsi tuodaan tänne meidän kotiin.
Voin hoitaa myös yön yli, jos en ole sopinut muuta menoa itselleni, esim. villejä bileitä ;)
Rahana harvoin, mutta yleensä vastapalveluksena (käyn usein tsekkaamassa hänen lemmikkinsä hänen ollessa reissussa - hoitoa noin sinänsä ne eivät tarvitse, ja oikoluin aikanaan hänen esseitään ym.) tai just viinipullolla ym.
Ystävä on ammatiltaan lastenhoitaja ;) Tietysti tajuan sen, ettei sitten vapaa-aikana huvita tehdä sitä samaa, mutta miksi sitten tarjota apua? Ja kyse on yleensä tosiaan muutamasta tunnista.
miehen surkuhupaisaa sukua kaupunki väärällään, on 3 eläkeläistä tätiä, 3 veljeä vaimoineen jne. Kaikki aina lässyttää jossain synttäreillä, että voivoi ottakaa yhteyttä jos tarviitte lapsenhoitajaa, niin on suloinen lapsi. Tarviiko sitä sitten sanoa, jos ei ikinä pysty, lapsi on nyt 3,5 eikä yksikään miehen sukulaisista ole kertaakaan auttanut mitenkään, jos on ollut minkäänlaista menoa, lyhyttä tai pitkää.
Ainoa apu olleet mun veli tyttöystävineen sekä mun vanhemmat. Eli ei mitenkään pulassa olla, mutta ottaa vaan päähän kuunnella joka kerta sitä lirkutusta, kun tietää, että eivät ole tosissaan.
En minä halua väkisin muksuani kenenkään riesaksi tyrkyttää, mutta jos kaveri esittää tarjouksen "aina joskus jos tarttee" moodilla, niin kyllä mä silloin ajattelen, että homma oikeasti edes joskus onnistuisi.
Eniten ketuttaa kun isovanhemmat oikeen kyselee ite lapselta että koskas tuut yökylään ja sitte kun pyydetään niin aina on jotain muuta. En sillä että kellään olisi velvollisuus minun lastani hoitaa mutta ei mielestäni tarvitsisi sitten jauhaa sontaa kyseisestä asiasta....
Ihan samoin meillä. Sen lisäksi he vielä kehuskelevat sukulaisille, kuinka paljon hoitavat meidän lapsia yms. Todellisuudessa koko tänä vuonna he ovat hoitaneet lapsia tasan kaksi kertaa meillä, ja kerran 2 h heillä. Heidän kesälomansa, 4 viikkoa, loppui juuri, ja siitä he käyttivät kaikkiaan 2 h lastenlapsien kanssa olemiseen. Silloinkin passasin heille kahvit pöytään, ja appiukko katsoi vain telkkaria. Että näin.
No arvaa, miten rankkaa on raahata lapsi kotoaan jonnekin "hornan kuuseen" lapsettomalle hoitoon. Siellä ei todennäköisimmin ole leluja yms, mihin lapsi on tottunut. Lapsi luultavasti viihtyy kuitenkin parhaiten kotona omien lelujensa kanssa, kuin ylisiistissä olohuoneessa ihmetellen paikkoja ja esineitä, joihin ei saa koskea.. Lisäksi vanhemmalle on hieman helpompaa ja nopeampaa piipahtaa kotoaan asioilla, jos ei ensin tarvi pakata säkillistä leluja mukaan + muut lapsen tarvitsemat jutut. Yksi aikuinen kuitenkin singahtaa ihan eri tavalla lapsiperheelle, kuin äiti tai isä lapsen ja tavaramäärän kanssa... eikä tarvi sitten siivota kotonaan lapsen sotkuja ja voi vaikka kotimatkalla piipahtaa rentoutumassa kahvilla jossain.
Voihan olla, että ystävälläsi oli enemmän energiaa ja/tai aikaa kun vauvasi syntyi, mutta nyt tuntuu siltä, ettei jaksakaan ylimääräistä.
tuntui, että lapsi oli oikeasti ihana. Sillä on itelläkin vauvakuume. Nyt se ei pysty sitä enää hoitamaan, kun se on niin kateellinen ja haluaisi omaa lasta.
Se joka sitä apua tarvitsee vie lapsen hoitoon. Niin se vaan menee. Ei työpäivän jälkeen kenenkään tarvitse lähteä "toiseen työpaikkaan" kotona ollessa voi lapsen kanssa seurustelun ohella hieman rentoutua.
Lastenhoidon suhteen meille ei ole vastaavaa sattunut, mutta hyvää ystävääni olen muuten auttanut monet kerrat. Säntäsin iltamyöhällä valvomaan esikoista, kun meni synnärille toista synnyttämään (että mies pääsee mukaan). Vahdin lapsia, kun muuttivat (mies meni vieläpä pakettiautomme kera muuttoavuksi). Hoidin lapsia, kun menivät hautajaisiin. jnejne.
Kerran olen kysynyt hoitoapua lääkäriasioinnin takia, mutta silloinkin kieltäytyi, koska ei viitsinyt lähteä yksistä juhlista yhtään aikaisemmin.
No, ei siinä mitään. Saa sitä kieltäytyä. Mutta en ainakaan itse KEHTAISI pyytää sitten apua, jos en koskaan tee vastapalvelusta.
Lapsiperheiden kesken kyse kumminkin on YYA-tyyppisestä, vastavuoroisesta toiminnasta. Tee palvelus, saa apua.
Lastenhoidon suhteen meille ei ole vastaavaa sattunut, mutta hyvää ystävääni olen muuten auttanut monet kerrat. Säntäsin iltamyöhällä valvomaan esikoista, kun meni synnärille toista synnyttämään (että mies pääsee mukaan). Vahdin lapsia, kun muuttivat (mies meni vieläpä pakettiautomme kera muuttoavuksi). Hoidin lapsia, kun menivät hautajaisiin. jnejne. Kerran olen kysynyt hoitoapua lääkäriasioinnin takia, mutta silloinkin kieltäytyi, koska ei viitsinyt lähteä yksistä juhlista yhtään aikaisemmin. No, ei siinä mitään. Saa sitä kieltäytyä. Mutta en ainakaan itse KEHTAISI pyytää sitten apua, jos en koskaan tee vastapalvelusta. Lapsiperheiden kesken kyse kumminkin on YYA-tyyppisestä, vastavuoroisesta toiminnasta. Tee palvelus, saa apua.
Ystäväni on muuten todella mukava ja ihana, mutta joskus tosiaan kismittää tuo vastavuoroisuuden puute.
Kai se on erilaista sukuperimää sekin, ei ehkä pidä vastavuoroisuutta yhtä tärkeänä kuin minä.
No arvaa, miten rankkaa on raahata lapsi kotoaan jonnekin "hornan kuuseen" lapsettomalle hoitoon. Siellä ei todennäköisimmin ole leluja yms, mihin lapsi on tottunut. Lapsi luultavasti viihtyy kuitenkin parhaiten kotona omien lelujensa kanssa, kuin ylisiistissä olohuoneessa ihmetellen paikkoja ja esineitä, joihin ei saa koskea.. Lisäksi vanhemmalle on hieman helpompaa ja nopeampaa piipahtaa kotoaan asioilla, jos ei ensin tarvi pakata säkillistä leluja mukaan + muut lapsen tarvitsemat jutut. Yksi aikuinen kuitenkin singahtaa ihan eri tavalla lapsiperheelle, kuin äiti tai isä lapsen ja tavaramäärän kanssa... eikä tarvi sitten siivota kotonaan lapsen sotkuja ja voi vaikka kotimatkalla piipahtaa rentoutumassa kahvilla jossain.
Niin kukahan sitä oli palvelusta vailla? Lienee ihan kohtuullista, jos tuo palvelusta haluava tyyppi tekee myös jotain asian eteen.
tottakai sitä pikkuvauvaa on ihana hoitaa ja ystäväsi ehkä ollut ihan tosissaan, mutta kuten sanoit että olet 1-2krt vuodessa pyytänyt, eli lapsi on jo isompi? ehkä ystävälläsi ei sitten ole samalla tavalla kiinnostusta hoitaa isoa lasta, ei se ole enään se jokeltava vauva...ei sillä etteikö isot lapset olisi ihania, mutta eikös ne aina yleensä ole vauvat mitkää saa kaikkien ihasteluja ja kierrätetään sylistä syliin?
No arvaa, miten rankkaa on raahata lapsi kotoaan jonnekin "hornan kuuseen" lapsettomalle hoitoon. Siellä ei todennäköisimmin ole leluja yms, mihin lapsi on tottunut. Lapsi luultavasti viihtyy kuitenkin parhaiten kotona omien lelujensa kanssa, kuin ylisiistissä olohuoneessa ihmetellen paikkoja ja esineitä, joihin ei saa koskea.. Lisäksi vanhemmalle on hieman helpompaa ja nopeampaa piipahtaa kotoaan asioilla, jos ei ensin tarvi pakata säkillistä leluja mukaan + muut lapsen tarvitsemat jutut. Yksi aikuinen kuitenkin singahtaa ihan eri tavalla lapsiperheelle, kuin äiti tai isä lapsen ja tavaramäärän kanssa... eikä tarvi sitten siivota kotonaan lapsen sotkuja ja voi vaikka kotimatkalla piipahtaa rentoutumassa kahvilla jossain.
Autolla vaan lapsi hoitoon ja tutut lelut mukaan. Ei se niin vaikeeta ole! Tietysti, jos maksat taksimatkat hoitajalle edestakaisin, niin se on ihan ok. Mutta minusta kyllä on vanhempien ongelma lapsen roudaaminen hoitajalle kuin hoitajan matkustaminen erikseen hoitamaan.
Mutta noin yleisesti ottaen suurimman osan lastenhoidosta voisi hoitaa ulkosalla. Oman kokemukseni mukaan lapsi viihtyy vieraammankin aikuisen seurassa paremmin, kun saa temmeltää leikkikentällä. Omassakin kodissa tulee helposti äitiä ikävä, kun on vieras naama tutuissa kuvioissa. Sitä paitsi lapsikin nauttii uusista maisemista (en nyt ihan vauvaa tarkoita, mutta sellaista yli 2-vuotiasta).
Ihmettelen kuitenkin, että siis se avun tarjoaminen on jatkunut edelleen. Tosin edellisestä tarjouksesta taitaa olla vuosi...
Ymmärrän sekä tämän viestin kirjoittajaa, että häntä "urpoksi" haukkuneita.
Vanhemman näkökulmasta on todellakin usein niin, että lapsen vieminen hoitoon lapsettomaan kotiin on sen verran työläs projekti, että se jää tekemättä ilman aivan pakottavaa syytä. Varsinkin, jos lapsi on pieni, sanotaanpa alle 3-v: mukaan pitää ottaa ruoat, vaihtovaatteet, parhaassa tapauksessa nokkamukit, lelut, kirjat, yms. Kaikkine menemisine ja tulemisineen usein jotkut unet jäävät väliin tai myöhästyvät. Lapsikin viihtyy kotona paremmin, ja kotiin voi tehdä lapselle sopivat ruoat valmiiksi.
Lopputulos: otan lapsen mieluummin mukaan, vaikka se olisi hankalaa, kuin vien hoitoon. Siksi minulla on ollut vauva mukana mm. gynekologilla, lainaneuvotteluissa pankissa, töissä, kokouksissa, jne. Kaikki "viihde" on jätetty suosiolla väliin -sen seurauksia voi sitten lukea tuolta "ero edessä erilaisten seksitarpeiden vuoksi" -ketjusta.
Sitten se hoitajan näkökulma:
On tosiaankin rasittavaa lähteä esim. työpäivän jälkeen hoitamaan toisen lasta. Mutta ettekös te tee sitä auttaaksenne? Helpottaaksenne toisen elämää?
No arvaa, miten rankkaa on raahata lapsi kotoaan jonnekin "hornan kuuseen" lapsettomalle hoitoon. Siellä ei todennäköisimmin ole leluja yms, mihin lapsi on tottunut. Lapsi luultavasti viihtyy kuitenkin parhaiten kotona omien lelujensa kanssa, kuin ylisiistissä olohuoneessa ihmetellen paikkoja ja esineitä, joihin ei saa koskea.. Lisäksi vanhemmalle on hieman helpompaa ja nopeampaa piipahtaa kotoaan asioilla, jos ei ensin tarvi pakata säkillistä leluja mukaan + muut lapsen tarvitsemat jutut. Yksi aikuinen kuitenkin singahtaa ihan eri tavalla lapsiperheelle, kuin äiti tai isä lapsen ja tavaramäärän kanssa... eikä tarvi sitten siivota kotonaan lapsen sotkuja ja voi vaikka kotimatkalla piipahtaa rentoutumassa kahvilla jossain.
Niin kukahan sitä oli palvelusta vailla? Lienee ihan kohtuullista, jos tuo palvelusta haluava tyyppi tekee myös jotain asian eteen.
Jos lapsi tuodaan hoitajan kotiin hoitoon, voi hoitaja käydä lasten kanssa kaupassa ja ehkä hoitaa muitakin omia asioitaan. Lisäksi lapsiperheet usein asuvat kaukana keskustasta ja lapsettomat sinkut keskustassa. Lapsiperheillä myös usein on auto, lapsettomilla helposti ei.
Eniten ketuttaa kun isovanhemmat oikeen kyselee ite lapselta että koskas tuut yökylään ja sitte kun pyydetään niin aina on jotain muuta. En sillä että kellään olisi velvollisuus minun lastani hoitaa mutta ei mielestäni tarvitsisi sitten jauhaa sontaa kyseisestä asiasta....