Annetaanko lapseni tässä tapauksessa automaattisesti isälle jos teen itsemurhan?

josnuli@gmail.com



Hyvää yötä jos vielä olet palstalla =)

Hae apua, vielä kerran..! Soita siskollesi, hätänumeroon, päivystykseen..



Toivon voimia sinulle. Älä tee itsellesi pahaa, äläkä etenkään tyttärellesi! Selvästikin hänestä huolehdit ja olet tunnollinen äiti kun mietit miten pienelle tytöllesi käy. Sinä olet hänen ainoa äitinsä, olet todella tärkeä!



Hae apua!

Siskosi varmasti auttaisi sinua hankkimaan apua. Älä tee lapsellesi sitä elinikäistä traumaa että tappaisit itsesi. Olet rakkain ihminen maan päällä omalla lapsellesi! Mieti lastasi ja hänen pohjatonta tuskaansa mikäli vahingoitat itseäsi.

Voimia!!!

ja viime talvi oli erityisen vaikea.



Katsoin ja kuuntelin paljon YouTubesta musiikkia, suosittelen Connie Talbotia ja Kaitlyn Maheria, Alexander Rybakia, klassista musiikkia,

Kaitlyn on lapsesi ikäinen tässä filmissä











http://www.youtube.com/watch?v=QWNoiVrJDsE



http://www.youtube.com/watch?v=aZmFmcy2S38&feature=channel_page



Lisäksi muuta musiikkia mutta vältä raskasta musiikkia



En kertonut onnettomasta olostani kenellekään, monesti istuin koneella itkien ja kuuntelin kuulokkeilla musiikkia ja se todellakin nosti mielialaani.



Älä tapa itseäsi, ansaitset elää ja lapsesi ansaitsee äidin

Jaksaakseen on opittava katsomaan,

kuuntelemaan tarkkaan,

josko jossain helähtäisi

jokin pieni sävel

lämmin sana

hymyn häivä

ruskojuova pilven raossa.

Ja on, on se siellä.

Aina se kuitenkin on.



- Maaria Leinonen -



Jos haluat etsiä lapsesi parasta, pidät myös huolta hänen tärkeimmästä ihmisestään - itsestäsi. Te molemmat ansaitsette sen. Masennuksesta pääsee eroon. Nyt sitkeyttä toipumisen tielle. Ajattele miten mukavaa on sitten myöhemmin tehdä lapsen kanssa mukavia asioita, joista te kummatkin nautitte.

http://www.youtube.com/user/ConnieTalbotOnline







Connien nauru on niin ihana mutta en tähän hätään löytänyt haastattelua jossa kikatteli koko ajan

Your life sucks so much it is not even true

You have fucked up everything you had

Face the consequence of your mistakes



You have smoked yourself into a blackhole



Walls close in you see only darkness

Veins are bursting you cannot breath anymore

Reality strikes you know the solution



You have smoked yourself into a blackhole



So sing along to the suicide song

Blow up your brain do it today

So sing along to the suicide song

Hang yourself high be a man for once

Give up hope for there is no hope

All dead and gone just give it up

Your life is miserable cul-de-sac

There is a way out sing the suicide song



You have smoked yourself into a blackhole



So sing along to the suicide song

Blow up your brains O.D. today

So sing along to the suicide song

Goodbye cruel world smileys and razorblades

mutta luulisin että ap:n paras keino saada lapsi siskonsa huostaan on pysyä itse hengissä ja antaa lapsi siskolle (toivottavasti siksi aikaa kun on itse hoidossa). Lapsen isä ei todellakaan kuulosta siltä että osaisi antaa lapselle hyvän elämän. Tappamalla itsesi veisit siis lapseltasi hänelle rakkaimman ihmisen sekä pakottaisit hänet elämään sen ihmisen kanssa joka on tuhonnut sinunkin elämääsi. Et varmasti halua sitä lapsellesi?



Älä tapa itseäsi vaan hakeudu hoitoon. Saisit apua ja olosi varmasti helpottaisi ajan kuluessa, tyttäresi saisi elää rakkaan tätinsä luona ja voisitte tavata silloin tällöin.



Ap:lle voimahali!

Kaikille paras vaihtoehto olisi, että ap saisi itsensä hoidettua kuntoon. Se ei vaan valitettavasti aina ole mahdollista.

Minulla on hyvä ystävä, jonka äiti teki itsemurhan tytön ollessa juuri 4 v. Ystäväni on sitä mieltä, että äiti teki sen hänen parastaan ajatellen. Hän ei muista lapsuusvuosiaan, mutta isänsä kautta tietää, miten epävarmaa elämä oli pahasti mielenterveyshäiriöisen äidin rinnalla. Kyseisessä perheessä isä oli kyllä loppuun saakka vaimonsa kanssa ja sinänsä piti huolta siitä, että tytön asiat olivat parhaalla mahdollisella tavalla, mutta silti. Äidin kuoleman jälkeen he elivät kahdestaan monta onnellista vuotta, jonka jälkeen isä löysi rinnalleen uuden naisen, josta tuli ystävälleni rakastava äiti. Hänestä on kasvanut tasapainoinen ihminen, mitä ei välttämättä olisi tapahtunut, jos elämä olisi mennyt toisin.

Minua ärsyttää, että itsemurha nähdään aina ja kaikissa olosuhteissa kategorisesti tuomittavana asiana. Joskus se on kaikille armollinen ratkaisu.

Ap:n lapsi ei jäisi rakkaalle ja hyvälle isälle vaan suht vieraalle ja sitoutumattomalle (tavannut vain kerran kuussa viimeisen vuoden ajan) miehelle joka kuulostaa itsekin mielenterveysongelmista kärsivältä. Miten voit kirjoittaa esimerkkitapauksesi tänne kuin olisi kovinkin verrattava tilanne?

Ratkaisevinta ei liene nyt äidin kuolema vaan se, minkälaisten ihmisten parissa lapsi on saanut toipua äitinsä menetyksestä ja kasvaa ja kehittyä itse ihmisenä.

Vaikka kyse on aivan vieraasta ihmisestä on ikävä mennä nukkumaan kun ajattelee että ap on ehkä juuri tappanut itsensä tai aikoo tehdä sen tänä yönä. Kumpa ap päättäisi mennä vaikka ensiapuun ja sanoa etteivät päästä häntä pois ilman välitöntä hoitoon ohjaamista tai hän tappaa itsensä. Eivät voi vastata siinä tilanteessa että "saat peruutusajan huomiselle, hyvää yötä". Osoita että olet tosissasi niin saat varmasti apua.





Mitä tahansa teetkin, annathan lapselle mahdollisuuden elämään ja onneen? Hän ansaitsee oman mahdollisuuden, älä vie häntä mukanasi toivon tuolle puolle.

Tiedän, että inhoat sanaa taistella, niin inhosin minäkin. Ajattelin oikeasti, että kaikilla muilla on helpompaa, kun minä en ole täällä enää kitumassa niitten nähden. Jotekin se oli semmoinen harha, että perheeni elämä vain palautuisi "normaaliksi" eli ilman tällaista kiviriippaa kulkevaksi. Mutta sitten yhtenä päivänä tajusin, että eihän se niin menekään: niillä on yhä minut kiviriippanaan, mutta ilmani niitä harvojakin positiivisia hetkiä. Eikä se kituminen lopu, vaan siirtyy lasten ja miehen sydämeen.



Mutta se taistelu. Se ei tarkoitakaan sairautta vastaan taistelemista, vaan sairauden puolella maailmaa vastaan. Eli sairaus pitää hyväksyä osaksi omaa itseään ja järjestää elämänsä sen mukaan. Masentuneena ei saa ajatella, että minun pitäisi jaksaa sitä ja sitä, mutta tämä masennus estää sen. Pitää ajatella, että tämän ja tämänkin jaksan, vaikka olenkin masentunut. Ne on pieniä asioita, mutta nekin on tärkeitä. Kaupassa käynti. Hampaiden pesu. Lapsen haliminen. Voileivän tekeminen. Elämäsi on näissä nyt, vaikka tuntuisi, että muu maailma vaatii suoriutumista ja tehokkuutta ja mitä vielä paskaa. Sinulla on sisällä vielä omanarvontuntoa ja ylpeyttä, vaikka vain kipinä mutta se on. Ajattele sitä. Sitten ajattele lastasi hämmentyneenä, kun äitiä ei enää ole. Sinä olet oikeasti tärkeä ja arvokas ja tiedät sen. Keskity siihen.