Annetaanko lapseni tässä tapauksessa automaattisesti isälle jos teen itsemurhan?

ymmärrät, että sairaus se nyt sinussa puhuu ja vääristää ajatuksesi. Masennus on sellainen, se on hengenvaarallinen sairaus. Hyvä, että olet hankkinut apua. Tuo hoitopaikassasi esiin, että vointisi ei ole hyvä. Uusia konsteja varmasti löytyy, lääkityksen vaihto vaikka ja lääkkeissäkin kestää aikansa, ennenkuin auttavat. Sairaalahoitojakso voisi olla hyväksi, tyttärelläsi olisi hyvä hoitopaikka siksi aikaa siskosi luona. Onko esim. sähköhoitoa kokeiltu, kuulostaa pelottavalta mutta sillä on saatu valtavan hyviä tuloksia masennuksen hoidossa. Sinussa on voimaa, olet selviytynyt ulos rankasta parisuhteesta ja hoitanut ja kasvattanut tyttäresi. Ajattelet lapsesi parasta, elossa oleva äiti on parasta mitä lapsesi voi saada. Ethän halua lapsesi joutuvan isälleen missään tapauksessa. Sinä selviydyt tästä, älä luovuta.

Eikö sulla ole yhtään ystäviä, kunnon tukiverkkoa elämässä? Sitä nyt tarvitsisit. Tarvitset jonkun joka tekee sun kanssa niitä kivoja asioita ja helpottaa arkea auttamalla tytön hoitamisessa.



En muista millä numerolla aiemmin kirjoitin, mutta olin se joka kysyi miksi olet itsemurhaa ajatellut ja mitä apua tarvitsisit.



Asutko missäpäin?

minun äitini tappoi itsensä. jätti minut 16-vuotiaana huolehtimaan pienemmistä sisaruksistani, nuorin ei ollut edes kouluikäinen..kirjoitti viestissään että näin on parempi. EI OLE! olemme kaikki kolme sairaita nyt, psyykkisesti.



ikävöin äitiäni joka ikinen päivä. se on pahinta mitä voit lapsellesi tehdä, jos itsesi tapat. mene suljetulle, lapsestasi huolehditaan kyllä. tyttösi kiittää sinua vielä kun sinnittelet hengissä!

on se kumma kun täällä ei saa päättää edes omasta elämästään. siitä vaan tapa ittse.

Aivan varmasti tiesit tuon kirjoittaessasi että saat raivostusta aikaan ja kirjoitukseesi puututaan. Ei tekisi mieli kommentoida mitään, mutta silti kirjoitan että olet idiootti! Jos sinulla ei ole hyvää sanaa sanottavana niin älä sano tälläisessä asiassa yhtään mitään.

Masennus aiheuttanut senkin, että olen eristäytynyt ja vetäytynyt niistä vähäisistäkin sosiaalisista kontakteista, joita on ollut.



Asun pk-seudulla.

Yritä päästä osastojaksolle, pyydä siskoasi painostamaan lääkäriä. Tyttösi menee siskosi luokse ja saat itse lääkityksen vähintään kuntoon osastolla. Koita jaksaa sen verran, ystävä hyvä, että kerrot siskolle itsetuhoisuudestasi ja anna hänen hankkia apua. Oikeasti, älä vahingoita itseäsi, vaikka se tuntuisi nyt oikeutetulta ja ainoalta ratkaisulta. Ajattele lastasi, masentunut äitikin on parempi kuin ei äitiä lainkaan.

Kaikille paras vaihtoehto olisi, että ap saisi itsensä hoidettua kuntoon. Se ei vaan valitettavasti aina ole mahdollista.



Minulla on hyvä ystävä, jonka äiti teki itsemurhan tytön ollessa juuri 4 v. Ystäväni on sitä mieltä, että äiti teki sen hänen parastaan ajatellen. Hän ei muista lapsuusvuosiaan, mutta isänsä kautta tietää, miten epävarmaa elämä oli pahasti mielenterveyshäiriöisen äidin rinnalla. Kyseisessä perheessä isä oli kyllä loppuun saakka vaimonsa kanssa ja sinänsä piti huolta siitä, että tytön asiat olivat parhaalla mahdollisella tavalla, mutta silti. Äidin kuoleman jälkeen he elivät kahdestaan monta onnellista vuotta, jonka jälkeen isä löysi rinnalleen uuden naisen, josta tuli ystävälleni rakastava äiti. Hänestä on kasvanut tasapainoinen ihminen, mitä ei välttämättä olisi tapahtunut, jos elämä olisi mennyt toisin.



Minua ärsyttää, että itsemurha nähdään aina ja kaikissa olosuhteissa kategorisesti tuomittavana asiana. Joskus se on kaikille armollinen ratkaisu.

Kaikille paras vaihtoehto olisi, että ap saisi itsensä hoidettua kuntoon. Se ei vaan valitettavasti aina ole mahdollista.

Minulla on hyvä ystävä, jonka äiti teki itsemurhan tytön ollessa juuri 4 v. Ystäväni on sitä mieltä, että äiti teki sen hänen parastaan ajatellen. Hän ei muista lapsuusvuosiaan, mutta isänsä kautta tietää, miten epävarmaa elämä oli pahasti mielenterveyshäiriöisen äidin rinnalla. Kyseisessä perheessä isä oli kyllä loppuun saakka vaimonsa kanssa ja sinänsä piti huolta siitä, että tytön asiat olivat parhaalla mahdollisella tavalla, mutta silti. Äidin kuoleman jälkeen he elivät kahdestaan monta onnellista vuotta, jonka jälkeen isä löysi rinnalleen uuden naisen, josta tuli ystävälleni rakastava äiti. Hänestä on kasvanut tasapainoinen ihminen, mitä ei välttämättä olisi tapahtunut, jos elämä olisi mennyt toisin.

Minua ärsyttää, että itsemurha nähdään aina ja kaikissa olosuhteissa kategorisesti tuomittavana asiana. Joskus se on kaikille armollinen ratkaisu.

hyväksyykö hän äitinsä päätöksen?

On niitä kuule paljon pahempiakin mielenterveyden häiriöitä kuin masennus.

Ja tuo esimerkkisi nyt oli ihan erilainen kuin ap:n tilanne, isineen kaikkineen, Typerä viesti tällaiseen ketjuun.

Mikään ei ole niin lopullista sinulle ja muille kuin mainitsemasi teko. Se musertaa kaikki, lopullisesti.



Vastaavan kokemuksen kautta:



Lasta ei heti tapahtuneen jälkeen anneta suoraan kenellekään periaatteella että sijoituspaikka on pysyvä vaan hänet pyritään sosiaaliviranomaisten tekemän nopean harkinnan ja päätöksen kautta sijoittamaan heidän katsomaansa turvallisimpaan ja parhaan tilanteen katsoman tuen tarjoamaan paikkaan. Sijoituksen jälkeen prosessi ei pääty, vaan jatkuu vuosia ja myös luonnollsiesti lapsesi joutuu kokemaan nämä asiat osallisena. Jos tuon tekosi toteutat, lapsesi sijoitetaan pikaisesti esim. laitokseen. Hän on siellä kunnes mahdollisesti pidemmäksikin venyvä prosessi, jonka lähtökohtana on löytää pysyvä sijoituspaikka löytyy; lastenkoti, sijaisvanhemmat, sukulainen tmv.



Ne tahot joita sosiaalitoimi harkitsee ja joihin ottaa sijoittamismielessä yhteyttä joutuvat kovan harkinnan ja mietinnän eteen.



Et voi testamentata tai viestin perusteella määrätä mihin/kenelle lapsesi sijoitetaan. Päätöksen tekevät sosiaaliviranomaiset.

Hän ei ole pyytänyt päästä tänne eli armahda hänet niin surulliselta kohtalolta kuin oman äidin menetys. Anna hänen elää hyvä elämä sun rinnalla, hyvään elämään riittää se, että teet parhaasi. Saat olla heikko ja saat pyytää apua, mutta älä jätä häntä. Ja mikä itseäni lohduttaa, on runot. Eino Leino, Saima Harmaja ja vaikka ketä. Ihan niitä samoja tunteita on ihmiset tunteneet kautta vuosisatojen ja se ajatus lohduttaa, ihmisyys on tämmöistä ja siitä voi selvitä.

että sinulta jäisi näkemättä tyttäresi ilot ja surut, jos itsesi lopettaisit? Ja lapsesi tosiaan päätyisi ensin sijoitukseen ja sitten tod.näköisimmin isälleen, jos tämä haluaa lapsen.Ota nyt yhteyttä johonkin auttavaan puhelimeen ja hae itsellesi apua, nimittäin muutaman vuoden kuluttua tämä on vain pahaa unta ja olet tyytyväinen, kun et itseäsi listinyt.

Kaikille paras vaihtoehto olisi, että ap saisi itsensä hoidettua kuntoon. Se ei vaan valitettavasti aina ole mahdollista. Minulla on hyvä ystävä, jonka äiti teki itsemurhan tytön ollessa juuri 4 v. Ystäväni on sitä mieltä, että äiti teki sen hänen parastaan ajatellen. Hän ei muista lapsuusvuosiaan, mutta isänsä kautta tietää, miten epävarmaa elämä oli pahasti mielenterveyshäiriöisen äidin rinnalla. Kyseisessä perheessä isä oli kyllä loppuun saakka vaimonsa kanssa ja sinänsä piti huolta siitä, että tytön asiat olivat parhaalla mahdollisella tavalla, mutta silti. Äidin kuoleman jälkeen he elivät kahdestaan monta onnellista vuotta, jonka jälkeen isä löysi rinnalleen uuden naisen, josta tuli ystävälleni rakastava äiti. Hänestä on kasvanut tasapainoinen ihminen, mitä ei välttämättä olisi tapahtunut, jos elämä olisi mennyt toisin. Minua ärsyttää, että itsemurha nähdään aina ja kaikissa olosuhteissa kategorisesti tuomittavana asiana. Joskus se on kaikille armollinen ratkaisu.

hyväksyykö hän äitinsä päätöksen?

Näin hän ainakin sanoo. Toki hän on surullinen siitä, että ei ole saanut tuntea biologista äitiään. Ja on miettinyt mielenterveysongelmien periytyvyyttä aika paljon.

Ja joo, tiedän, että on pahempia mielenterveyden ongelmia kuin masennus. En tietenkään sano, että ap:n kohdalla itsemurha olisi oikea ratkaisu, toivottavasti se ei ole. Mutta tahdon sanoa, että asiat eivät aina ole niin mustavalkoisia, kuin yleisesti uskotaan.

Kelpaisiko sulle täältä ystävä kun nyt kerran olet saanut jonkin verran avauduttua tilanteestasi? Voitaisiin yhdessä katsoa mitä apua voitaisiin sulle hakea jne.



Mulla on vaan hirveä huoli kun eräs ystäväni teki itsemurhan viimevuonna eikä KUKAAN osannut odottaa mitään sellaista. Harva edes tiesi että hänellä oli sellainen elämäntilanne.



Miksi kukaan muu täällä oleva ei ole kiinnostunut tarjoamaan apuaan? Niin paljon kuitenkin saa lehdistä lukea näitä itsemurha/lapsensatappo juttuja. Joskus ihminen on niin rikki ja mun mielestä tää on vähän hätähuuto johon voisi vastata. Tuskin näitä tälläisiä viestejä täällä jatkuvasti on tai kukaan lähtisi aiheella pelleilemään.

Elämä on kammottavaa! Oksentelen aamuisin, kun pitää tuonne pätkätyöhön lähteä. Kaikki päin helvettiä aina ollut.



Haaveilen kuolemasta koko ajan.

Jos olet tosissasi ,niin voitko laittaa jonkun yhteystietosi - mun sähköpostiosoitteeni on omalla nimelläni niin en sitä tänne laita



Kiitos sulle ja muillekin jotka oli empaattisia ja rohkaisevia

Jos tapat itsesi, hylkäät hänet. Hän ottaa sinulta mieluummin manipulaatiota, nyrkiniskuja, mitä tahansa, mutta hänen pahin pelkonsa on joutua sinun hylkäämäksesi.



Pienet lapset ovat todellakin lojaaleja jopa väkivaltaisille juoppovanhemmille. He tekevät mitä vain, ettei heitä hylättäisi.



Onko lapsesi niin epäonnistunut ja kelvoton paska lapsi, että haluat hänelle pahimman ja eniten traumatisoivan kohtalon? Jos et, on päivänselvää, ettet tapa itseäsi.

Sinä selviät tuosta. Tsemppiä. Selviät varmasti.

Hän ei ole pyytänyt päästä tänne eli armahda hänet niin surulliselta kohtalolta kuin oman äidin menetys. Anna hänen elää hyvä elämä sun rinnalla, hyvään elämään riittää se, että teet parhaasi. Saat olla heikko ja saat pyytää apua, mutta älä jätä häntä. Ja mikä itseäni lohduttaa, on runot. Eino Leino, Saima Harmaja ja vaikka ketä. Ihan niitä samoja tunteita on ihmiset tunteneet kautta vuosisatojen ja se ajatus lohduttaa, ihmisyys on tämmöistä ja siitä voi selvitä.

En ole ap, mutta mietin myöskin itsemurhaa päivittäin. Ylläoleva viesti oli niin kaunis, että se sai minut itkemään oikein kunnolla. Kun ajattelen 3 pellavapäätä, jotka nukkuvat nyt rauhassa omissa sängyissään....miten voisin tehdä heille sen? Ja kuitenkin, se halu päästä täältä pois on niin valtava...

Ethän halua että lapsi menee isälleen? Sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin selvitä tuosta. Ihan oikeesti, itse olen menettänyt äitini, tosin onnettomuudessa mutta kuitenkin, enkä ikinä pääse tästä ikävästä. Sinä olet hyvä äiti lapsellesi, se paras, kunhan olet lähellä. Lääkkeet auttavat masennukseen, ja usko siihen että oikeasti kelpaat. Unohda huono isä ja rakenna tulevaa, ihan itseäsi ja lasta varten.