ekaluokkalaisten vanhemmat....
koetteko, ett läksyjen teko on vaatimista ja vahtimista?
Sujuuko teillä ongelmitta?
Eka päivänä ihan innolla teki ja oma-aloitteisesti, nyt olen joutunut sopimman viikkorahan, jotta saan lapsen tekemään läksynsä.
Kommentit (17)
on kotiläksyjä?
Meidänkin lapsi aloitti nyt koulun ja olin hieman ihmeissäni kun kjo olmantena päivänä tuli kotiläksyjä.
Itselläni ei ole omakohtaista kokemusta Suomen kouluista ennen neljättä luokkaa, mutta muistan, ettei Ruotsissa ollut kotiläksyjä kolmena eka kouluvuotena.
ja läksyjä on tullut kahtena päivänä, että kyllä tuo on nuo jaksanut. Varsinkin, kun tekee ne iltapäiväkerhossa ja minä vaan tarkistin ne.
Oisko kiristys ollut keinona parempi näin alkuun kun lahjonta? "Ulos ei mennä, ennenkuin läksyt on tehty ja tarkistettu"?
Mutta kyllähän ne vahtia täytyy, jokainen rutiini on opeteltava ei se itsekseen tapahdu.
Sitähän ne ekaluokkalaiset (ainakin useimmat) oikein odottavat, että saavat läksyä ja ovat ihan OIKEITA koululaisia. Kyllähän se into siitä sitten valitettavasti vähän laantuu.:)
ope
Ei siis lukeminen tai laskeminen, vaikka luulisi. Vaan juuri se, että lapsi oppii olemaan luokassa, kuuntelemaan neuvoja ja tekemään annetut tehtävät, läksyt mukaanlukien.
Joten läksyjen tekotapaan kannattaa TODELLAKIN kiinnittää huomiota. Jos ne tehdään hutiloiden, häthätää illalla väsyneenä, lapsi oppii huonon tavan, joka kostautuu yläluokilla - kun läksyjä on oikeasti jo aika paljon ja niiden tekeminen on olennaista oppimisen kannalta
Eli ekalla läksyjen tekemättä jättämisestä tai huonosta tekemisestä ei lapsi vielä "tipahda opetuksesta" - mutta yläluokilla huonot tavat saattavat aiheuttaa jo ongelmia.
Vanhempien kannattaa siis - vaikka pakolla - opettaa lapselle, että läksyt tehdään viimeistään alkuillasta ja huolellisesti. Välttämättä vieressä ei tarvitse vahtia, mutta lopputulos kannattaa tarkistaa ja tarvittaessa vaatia lapsi tekemään jokin huonosti ja hutiloiden tehty uusiksi!
Missään nimessä en alkaisi lahjoa lasta läksyjen tekemiseksi. Lapselle on hyvä vakavasti selittää, miksi koulua käydään ja miksi läksyjen tunnollinen tekeminen on tärkeää. Ja että aikuinen on kiinnostunut lapsen koulunkäynnistä ja sen vuoksi seuraa läksyjen tekoa tarkasti. Koulunkäynti on lapsen työtä ja lapsi itse hyötyy siitä - sen vuoksi siitä ei myös ole syytä erityisesti palkita.
Meillä olen käyttänyt lievää keppiä ajoittain: lastenohjelmia saa katsoa vasta, kun läksyt on kunnolla tehty.
-ope ja kahden pikkukoululaisen äiti-
Ennen ei ole lupa menna ulos.
En lähtis lahjomis-linjalle.
Kyseessä on niiiiin perusvelvollisuus, ettei siitä ole mitään syytä tai oikeutta luistaa.
Kiristäsin mieluummin. Eli ei ulos ennen tehtäviä, ei pelejä ei mitään huvituksia, jos ei ole tehnyt läksyjä.
Minusta tässä vaiheessa aletaan opettelemaan elämän perusvelvollisuuksia, jotka on hoidettava vaikkei aina olisikaan intoa.
Ja niitä läksyjä on ollut jo kaksi vuotta, joten on oppinut huolehtimaan niistä.
lapsi tekee ne kyllä periaatteessa mielellään, mutta muun touhun lomassa tahtovat jäädä vajavaisesti tehdyiksi.
Tarvii kyllä sanoa, että ei kuulosta järin mahtavalta koulun aloitukselta, jos jo muutaman päivän jälkeen tarvii turvautua lahjontaan läksyjen tekemisessä.
Ekaluokkalaisen läksyjen tekoon menee 5 - 10 minuuttia päivässä. Tyttö odottaa jo vähän vaikeampia läksyjä. Ikinä ei ole yhtäkään lasta tarvinnut lahjoa läksyjen tekoon. Siinä voi kyllä ajan mittaan tullan ongelmia, jos näin joutuu jo ekaluokkalaisen kanssa tekemään.
joskus ehkä muistuttaa.
Itse en pitäisi siitä, että viikkoraha on sidottu läksyihin. Läksyt ovat koululaisen tehtävä, ei niistä pidä palkita. Tietysti voi uhkailla viikkorahan menettämisellä, jos läksyt ei ole tehtynä. Mutta nämä nyt ovat makuasioita, maksavathan jotkut koenumeroistakin.
Minustakaan ekaluokkalaisen läksyjen tekoon ei saisi olla ulkoista kannustinta. Ota yhteyttä opettajaan mahdollisimman pian.
Meillä alkuun monesti tuppasi läksyjenteko unohtumaan ja sitten vasta suunnilleen nukkumaan mennessä muistetiin että kääk, läksyt ei ole tehty.
Lapsi teki ne useimmiten ip-kerhossa mutta ei aina jos oli jotain muuta ohjelmaa.
Aika nopeasti alkoi mennä rutiinilla ja nyt tokaluokkalainen tekee läksyt kun tulee kotiin ja illalla sit katsotaan että tuli tehtyä ja tarkistetaan.
Ekaluokkalaisellamme on vasta pari viikkoa koulua takana ja hän on luonteeltaan sellainen pikkutarkka, että tekee läksyt ja on tosi tarkkana että ne kanssa katsotaan yhdessä vielä läpi.
Kumpikaan ei siis tee läksyjä vastahakoisesti, ennemmin "pelkäävät" ettei vaan unohdu. Lahjontalinjalle ei ehkä kannata lähteä :)
vuoden ajan poika teki läksyt mielellään. Joskus muisti tehdä itse, useimmin muistutin että voisit jo tehdä ne. Mielestäni ei myöskään ole hyvä merkki tulevaa ajatellen, jos pitää rahalla kannustaa ne tekemään.
mutta pitää vähän katsoa, ettei hutaise huolimattomasti. Koulun jälkeen on aina kauhea kiire kavereitten kanssa ulos leikkimään.
Meillä ei tehdä läksyjä IP-kerhossa vaikka siellä onkin koulupäivän jälkeen.
läksynsä jo iltiksessä. Jos jää siellä tekemättä, niin tekee kyllä kotona ihan sujuvasti.
Ne on tehtävä, halusi tai ei - vaikka sitten itkun kanssa. Ja ilman mitään lahjoja tai lupauksia.
Läksyjen tekemisestä ei tule mitään palkkioita tai etuisuuksia.
Meillä esikoinen inhosi aluksi läksyjä ja teki niitö välillä jopa itkun ja kiukun kanssa. Tuota kesti hetken aikaa ja ekaluokan läksyt sujuivat hyvin.
Hyvä sääntö on se, että ensin läksyt, sitten muu. Ei ulos ei lähdetä ennen kuin läksyt on tehty, leikitä ei ennen läksyjä.
Jos nyt annat periksi niin olet pian pulassa (tai olet jo jos tässä vaiheessa joudut lahjomaan ekaluokkalaista läksyjen teossa). Se lapsi koettelee nyt rajojaan ja sinä annat heti periksi - mitä luulet tilanteen olevan kun lapsi hiukan kasvaa?
mutta nyt tokan luokan alkaessa hoitaa läksyt mukisematta.
Ekalla läksyt olivat pojan mielestä tyhjänpäiväisiä, kun piti kirjoitella vihkoon "pi, pu, pa, po" -tavuja, kun poika itse jo luki kokonaisia kirjoja. Poika osasi siis kyllä tehdä läksyt, mutta ei olisi millään viitsinyt eikä malttanut istua niitä tekemässä.
Nyt läksyjä on jo enemmän ja ilmeisesti niissä on pojan mielestä enemmän järkeä, koska tekee ne yhdellä istumalla, kun ennen vaelteli etsimässä kynää, kumia, ruokaa, kertoili juttuja, kävi vessassa yms.
Osansa asiaan voi olla silläkin, että poika on loppuvuodesta syntynyt ja oli siis oikeasti vielä viime vuonna aika pieni.
Itse ala-asteella rakastin (!) läksyjä ja leikin koulua kavereiden kanssa kaiket päivät, joten minulle poikani asenne viime vuonna oli yllätys ja ehdin olla jo aika huolissani tulevista vuosista, mutta näyttää siltä, että huoleni oli turha. Älä siis turhaan huolestu, peli ei ole vielä menetetty!