Miten nämä asiat mahtaa mennä, jos veljeni lapset jää orvoiksi ja

Tekstini oli sekava, tai otsikko paremminkin. Veljeni ei siis enää ole elossa vaan on kuollut. Otsikossa olisi jos sanan tilalla pitänyt olla "kun veljeni lapset jäävät orvoiksi"

Nyt he ovat meidän hoidossa, mutta mietin sitä, että millä todennäköisyydellä jäävät meille. Tiedän, ettei lapsia voi testamentata, mutta veljeni kirjoitti tästä huolimatta oman tahtonsa kirjallisesti kun tiesi, ettei enää kauaa elä. Keskustelimme tästä siis jo ennen hänen kuolemaansa, että onko meille ok, että hänen lapsensa olisivat meillä hänen kuoltuaan.

Veljelläni oli syöpä, aikansa jaksoi taistella, mutta lopulta ei enää jaksanut.

Tuossa aloituksessa ollut lause, joka on tässä alla niin oli sekin epäselvä, veljeni siis vietti viimeiset kuukaudet sairaalassa ennen kuolemaansa.

Veljeni lapset ovat olleet meillä hoidossa jo tuon ajan kun viimeiset kuukaudet veljeni oli sairaalassa.

tai yksityiseen asianajajaan yhteyttä. Olen tehnyt testamentin ja toiveen, kenelle lapseni huoltajuus menee kuollessani tai kyvyttömänä häntä hoitamaan. Tähän tarvittiin myös niiden allekirjoitus, jotka suostuivat ottamaan lapseni huollon vastaan.

Itse olen monta kamaluutta ja surkeutta kokenut lapsuudessa, yksinäinen ollut.

Tuo tarinasi on aivan hirvittävä! Äiti kuollut ja isä kuollut, miten te itse jaksatte? Ja ne orvot lapset? Miten joillekin ihmisille voi sattua niin paljon surua?

Tekstini oli sekava, tai otsikko paremminkin. Veljeni ei siis enää ole elossa vaan on kuollut. Otsikossa olisi jos sanan tilalla pitänyt olla "kun veljeni lapset jäävät orvoiksi" Nyt he ovat meidän hoidossa, mutta mietin sitä, että millä todennäköisyydellä jäävät meille. Tiedän, ettei lapsia voi testamentata, mutta veljeni kirjoitti tästä huolimatta oman tahtonsa kirjallisesti kun tiesi, ettei enää kauaa elä. Keskustelimme tästä siis jo ennen hänen kuolemaansa, että onko meille ok, että hänen lapsensa olisivat meillä hänen kuoltuaan. Veljelläni oli syöpä, aikansa jaksoi taistella, mutta lopulta ei enää jaksanut. Tuossa aloituksessa ollut lause, joka on tässä alla niin oli sekin epäselvä, veljeni siis vietti viimeiset kuukaudet sairaalassa ennen kuolemaansa.

Veljeni lapset ovat olleet meillä hoidossa jo tuon ajan kun viimeiset kuukaudet veljeni oli sairaalassa.

on kuollut, niin johan ovat orpoja.

Jos asuisitte, niin eiköhän asia olisi jo sosiaalitoimenkin puolesta selvitetty, kun kerta lapset jääneet orvoiksi. Siis se, kenelle lapset jää ja mitkä ovat teidän juridiset oikeudet ja velvoitteet lapsia kohtaan. Oletteko siis ns. normaaleja ihmisiä?

ja päätös tulee muutaman viikon sisällä, näin sanoivat. Veljeni kuoli vasta viikko sitten.



Olemme ihan normaaleja ihmisiä.



Asumme kyllä Suomessa.



ap

Tiedän tapauksen jossa äiti adoptoi lapsensa toiselle naiselle ja nämä kaksi kävivät sitten katsomassa äitiä sairaalassa.

Äiti kuoli myös syöpään ja tiesi, että lapsella hyvä äiti ja lapsen hyvä olla.

Mikäli oikein paska mäihä, niin voivat väittää, että ette selvii noin monesta pienestä lapsista.

Riippuu nyt viranomaisista paljon. Musta olisi väärin ottaa teiltä lapset pois.

ette lapsia saisi pitää. Teillä on laki puolellanne.

Eli siis olemmeko heille sijaisvanhempia vai voimmeko esim. adoptoida heidät? Nämä asiat ei ole meille ollenkaan tuttuja. Tietäiskö joku tai mistä tätä kannattais selvitellä?

eikös tätä asiaa juuri selvitellä sosiaalitoimen tms. puolella?

Tsemppiä joka tapauksessa teille.

lähinnä sitä, että saako veljeni lapset jäädä meille, adoptiosta eivät sanoneet vielä mitään kun siitä alustavasti kysyttiin. Ihan mukavilta vaikuttivat, ainoa josta sanoivat, ettemme ehkä saisi lapsia pitää on se, kun esikoisemme on erityislapsi (aika ajoin todella vaikea). Mitään eivät ainakaan sanoneet, että raskauteni tai se, että meillä olisi monta pientä lasta vaikuttaisi siihen jääkö veljeni lapset meille. Toivotaan parasta, aika vaan tuntuu matelevan.

Joku kyseli miten jaksamme, en muista numeroa. Jaksaminen on tosiaan aika kortilla tällä hetkellä. Veljen esikoinen ikävöi vanhempiaan, samoin meidän perhe oli läheisiä veljeni perheen kanssa niin helppoa tämä ei meillekään ole. Lasten takia on kuitenkin pakko jaksaa. Meillä on kyllä lastenhoitaja (itse palkattu) apuna, tuntuu että tämän kaiken keskellä ei jaksettais miehen kanssa yksin kaikkia lapsia hoitaa. Luultavasti myös jatkossa sama lastenhoitaja jatkaa meillä, jos veljen lapset jää meille.

ap

Eli siis olemmeko heille sijaisvanhempia vai voimmeko esim. adoptoida heidät? Nämä asiat ei ole meille ollenkaan tuttuja. Tietäiskö joku tai mistä tätä kannattais selvitellä?

eikös tätä asiaa juuri selvitellä sosiaalitoimen tms. puolella?

Tsemppiä joka tapauksessa teille.

Sillä nelivuotiaalla on pahinta, tovon, että hänelle kaikki parhain päin. Molemmat vanhemmat kuolleena, aivan kuin omalla äidilläni. Todella pahasti vaurioitunut on, tosin ketään ei ollut siihen aikaan sijaisvanhemmaksi...