Mikä tekee nykytytöistä niin väkivaltaisia? Mikä pielessä kasvatuksessa?

lähisuhdeväkivallassa? Tasa-arvoistumista olisi se, että tytöt olisivat yhtä väkivaltaisia kuin pojat, ei se, että he ovat monta kertaa väkivaltaisempia. Vai onko tässä päässyt käymään niin, että vain poikien aggressiivisuuteen puututaan ja heitä yritetään kasvattaa väkivallattomuuteen? Tytöt saavat rauhassa olla väkivaltaisia, koska heidät silloin nähdään vain reippaina tyttöinä, ei väkivallan tekijöinä?

Tytöt ja pojat tasa-arvoistuvat sekä hyvässä, että pahassa. En usko, että kasvatuksessa mitään erityisempää vikaa on aikaisempiin sukupolviin nähden. Tuskin vanhemmat ainakaan sen väkivaltaisempia kotona ovat kuin ennenkään.

Jos se siitä ajan kanssa sitten taas tasaantuisi. Tai en tiedä. Ehkä yhteiskunnassamme on jotakin sellaista väkivaltaisuutta tukevaa piiloviestintää? Ehkä tytöt joutuvat hakemaan oikeuksiin ja tilaansa väkivallalla?

Sitä ei tuomita yksilön vääränä ja pahana tekona, eikä siitä rankaista, vaan se nähdään oikeuksien ja tilan hakemisena tai yhteiskunnan syynä.

Jos se siitä ajan kanssa sitten taas tasaantuisi. Tai en tiedä. Ehkä yhteiskunnassamme on jotakin sellaista väkivaltaisuutta tukevaa piiloviestintää? Ehkä tytöt joutuvat hakemaan oikeuksiin ja tilaansa väkivallalla?

Seurusteluaikoina huitasin muutaman kerran miestäni, yleensä olivat tilanteita joissa sanat eivät enää riittäneet ja luonnollisesti molemmat olimme silloin humalassa. Pitäiskö siihen nyt olla joku kauhean perustavanlaatuinen syy miksi niin tein?

Pitäis todellakin, jos sanat ei riitä ja humalatila riittää syyksi huitaista. Vai olisiko asia sama jos miehesi olisikin huitaissut sinua kännipäissään?

tyttöjen ohjelmat on tappelua nykyään myös.

Tasa-arvon korostumisen tulosta. Tytöt eivät enää 'alistu' miehen tahtoon. Tosin väkivaltaisuus on silti väärin, tasa-arvon väärin tulkitsemista ja sen viemistä liian pitkälle.

monesti sanonnut että jos itse olisin käyttäytynyt kuten miehei silloin, olisi hänellä ollut "oikeus" läpsäistä minua poskelle! Ja kuka on sanonut että humalatila on riittävä SYY huitaista? Silloin vaan tulee tehtyä huonoja päätöksiä, puolin ja toisin...

Seurusteluaikoina huitasin muutaman kerran miestäni, yleensä olivat tilanteita joissa sanat eivät enää riittäneet ja luonnollisesti molemmat olimme silloin humalassa. Pitäiskö siihen nyt olla joku kauhean perustavanlaatuinen syy miksi niin tein?

Pitäis todellakin, jos sanat ei riitä ja humalatila riittää syyksi huitaista. Vai olisiko asia sama jos miehesi olisikin huitaissut sinua kännipäissään?

mutta minulla on muistikuva, että yläasteikäisenä niitä muutaman kuukauden "seurustelusuhteita" oli enemmän tytöillä, joilla murrosikä selvästi toi mukanaan enemmän "sekoilua", alkoholinkäyttöä ja uhoavaa käytöstä. Jos tutkimuksessa on haastatellut pojat ovat 15-16-vuotiaita, voivat monien tyttöystävät olla vuoden tai pari nuorempia ja sen ikäisten tyttöjen parissa oli ja on aggressiivinen käytös kyllä aika hyväksyttyä. Lisänä voivat olla e-pillerien vaikutukset mielialaan ja hormonitasapainoon ja niitähän saa nykyään vaikka kuinka nuoret kouluterkkareilta ns. "kokeilupakkauksina". Tällä en tarkoita ollenkaan puolustella ilmiötä.

naispuolinen sankari on sitä coolimpi mitä väkivaltaisempi ja "miehisempi". Ajatelkaa vaikka Xenaa tai Aliasta. Tv-ohjelmia ei voi kuitenkaan mielestäni syyttää, ne vain kuvastavat sitä mikä on yleisesti ihailtua ja hyväksyttyä. Kauneus ja hyvät tappelutaidot.

tyttöjen ohjelmat on tappelua nykyään myös.

tyttöjen/poikien väkivaltaisuudesta.Meidän pihoilla sitä harrastaa kaikki, sukupuoleen kiatsomatta, MUTTA, suhtautuminen on erilainen.Pojat voi sopia keskenään painiottelusta, sellaisesta luvallisesta energian purusta, jonka tarkoituksena ei ole toisen satuttaminen, mutta harvoin näkee kahta painivaa tyttöä, se ei vaan ole yleisesti hyväksyttyä, poikien otteluille naureskellaan, tytöt erotetaan toisistaan, ja opetetaan kotona ilkeilemään ja lyömään "turpiin" kiista tilanteissa, mikä on ihan eri asia.

Jos tryttö on fyysisesti aktiivinen, remuaja, se yritetään jo pienenä kitkeä ja kielletään kaikenlainen kiipeily, ja muu "vaarallinen" joka ei tytön kuvaan sovi, ehkä se sitten ilmenee näin?Jos kerran tytöt ovat 5 kertaa väkivaltaisempia kuin pojat, olisiko otettava mallia siitä miten niitä poikia kasvatetaan?En ole koskaan kuullut pojan saaneen vanhemmilta lupaa vetää kiusaajaa "lättyyn", tytön kylläkin.

monesti sanonnut että jos itse olisin käyttäytynyt kuten miehei silloin, olisi hänellä ollut "oikeus" läpsäistä minua poskelle! Ja kuka on sanonut että humalatila on riittävä SYY huitaista? Silloin vaan tulee tehtyä huonoja päätöksiä, puolin ja toisin...

Seurusteluaikoina huitasin muutaman kerran miestäni, yleensä olivat tilanteita joissa sanat eivät enää riittäneet ja luonnollisesti molemmat olimme silloin humalassa. Pitäiskö siihen nyt olla joku kauhean perustavanlaatuinen syy miksi niin tein?

Pitäis todellakin, jos sanat ei riitä ja humalatila riittää syyksi huitaista. Vai olisiko asia sama jos miehesi olisikin huitaissut sinua kännipäissään?

siis paremmin lyömällä miestäsi saadaksesi hänet ymmärtämään, että Sinä olet oikeassa ja käyttäydyt hyvin...?

Sitä ei tuomita yksilön vääränä ja pahana tekona, eikä siitä rankaista, vaan se nähdään oikeuksien ja tilan hakemisena tai yhteiskunnan syynä.

Jos se siitä ajan kanssa sitten taas tasaantuisi. Tai en tiedä. Ehkä yhteiskunnassamme on jotakin sellaista väkivaltaisuutta tukevaa piiloviestintää? Ehkä tytöt joutuvat hakemaan oikeuksiin ja tilaansa väkivallalla?

juuri sen takia, että se on niin yllättävää ja naisilla on niin alistettu historia kuitenkin.

Missä on rankaisu kun lapsi tai nuori lyö? Ei ole rangaistusta eli lyöminen on näin ollen luvallista. Lyöminen muuttuu pikku hiljaa järeämmiksi teoiksi, koska kukaan ei rankaise kun ei voi.



Asialle pitäisi tehdä jotain ja nopeasti, sillä tämä on kasva ongelma ja räjähtää käsiin nopeammin kuin uskommekaan.

kuin se nähdään emansipaationa ja siihen kannustetaan. Kyllähän tämän näkee jo leikkipuistoissa. Jos lyövällä, toisen kädestä tavaroita ottavalla tai hiekkaa heittävällä lapsella on päällään vaaleanpunainen haalari, niin äiti vain hymistelee vieressä, kuinka reipas tyttö heillä onkaan ja muut äidit naureskelevat vieressä samaa. Jos haalari on sininen, niin häpeästä punainen äiti käy hakemassa lapsensa pois kovasti nuhdellen ja muut puistossa olevat katsovat vieressä paheksuvasti.

mutta itse en ole väkivaltainen eikä meillä ole väkivaltaa. Äkkipikaisuutta kylläkin ja raivareita, mutta kenenköhän kotona ei ikinä riidellä...



Silti 10v tyttö on välillä todella raju otteissaan. Pistää kiusaaville pojille hanttiin (antaa samalla mitalla) niin fyysisesti kuin verbaalisestikin. Varmasti oppinut tähän leikkiessään poikien kanssa poikien leikkejä.



Vaikka olen välillä huolissani ja asiasta keskustellaan säännöllisin väliajoin, niin silti musta tuntuu, että lasten on pakko antaa opetella pärjäämään ja puolustamaan itseään. Ei se vaan toimi, että aletaan itkemään ja tullaan kertomaan vanhemmille. Esim opettajat vain sanovat, että "vai sellaista se x teki". X pyytää anteeksi, ja seuraavalla välitunnilla taas potkii kantelupukkia päähän. Sama kuvio kotioloissa.



Varmaan osittain tämän "pojat on poikia" -kulttuurin takia tytötkin ovat oppineet, että se pärjää, joka uskaltaa heiluttaa nyrkkiä.

Jo pienten tyttöjen kohdalla nähdään hyvänä asiana jos tyttö on "poikamainen" ja siihen kannustetaan. Jos tyttö osaa olla nyrkit pystyssä niin sen ajatellaan olevan hyvä asia, poikia sen sijaan aina torutaan ja kehoitetaan olemaan hiljempaa, rauhallisemmin, lopettamaan tappelu jne.

kuin se nähdään emansipaationa ja siihen kannustetaan. Kyllähän tämän näkee jo leikkipuistoissa. Jos lyövällä, toisen kädestä tavaroita ottavalla tai hiekkaa heittävällä lapsella on päällään vaaleanpunainen haalari, niin äiti vain hymistelee vieressä, kuinka reipas tyttö heillä onkaan ja muut äidit naureskelevat vieressä samaa. Jos haalari on sininen, niin häpeästä punainen äiti käy hakemassa lapsensa pois kovasti nuhdellen ja muut puistossa olevat katsovat vieressä paheksuvasti.

Naisten väkivaltaisuudesta on jo pitkään systemaattisesti vaiettu. Naisasialiikkeet ovat käyttäneet tarvittaessa aika koviakin keinoja estääkseen naisten väkivaltaisuuden tutkimisen ja siitä keskustelun. Tämäkin tutkimustulos varmasti taas vaietaan kuoliaaksi.

Kun puhutaan lähisuhdeväkivallasta, puhutaan aina miesten väkivaltaisuudesta. Jos joku mainitsee

naisten väkivaltaisuuden, se vaiennetaan ilmoittamalla, että kyse on marginaali-ilmiöstä, miesten harjoittama väkivalta on pahempaa, naisen väkivalta on (oikeutettu) reaktio miehen ei-toivottuun käytökseen tai (lapsiin kohdistuneena) johtuu naisen väsymyksestä.

Tyypillinen esimerkki suomalaisesta väkivaltakeskustelusta tässä suhteessa oli kesäinen Silminnäkijä-reportaai lasten pahoinpitelystä. Yhtä lukuunottamatta käsitellyt tapaukset olivat sellaisia, joissa isä oli väkivallan tekijä, vaikka lapsiin kohdistuvassa väkivallassa äiti on se tavallisin syyllinen.

Nykyinen ilmapiiri, jossa naisen väkivaltaisuus kielletään tai sille hymistellään ei ole omiaan auttamaan niitä väkivaltaisia naisia ja tyttöjä tai vähentämään väkivaltaa, päin vastoin. Lähisuhdeväkivaltaan syyllistyville naisille ei ole tarjolla apua tai vertaistukea, koska ongelmaa ei voida edes myöntää olevan ja se mikä myönnetään, katsotaan niin yhteiskuntasidonnaiseksi, että kyse ei lopulta enää ole yksilön ongelmasta ollenkaan, vaan väistämätön tilanne, jolle yksilö ei muka voi mitään ja joka voidaan korjata vain yhteiskunnan tasa-arvoistumisella tms.

juuri sen takia, että se on niin yllättävää ja naisilla on niin alistettu historia kuitenkin.

Mä en kanssa oikein usko siihen, että tässä on mistään uudesta ilmiöstä kyse. Jos itsellä ei ole mitään keinoja omien tunteiden hallintaan, niin eipä niitä lapsilleenkaan voi opettaa.



Suomessahan on maailman sivu mätkitty lapsia. Mitä sillä opetetaan? Että jos on vihainen, niin voi lyödä toista.

asemassa ovat yhteiskunnassa pidemmän päälle ne nuoret, jotka oppivat turvautumaan väkivaltaan? Konflikteja kun ei aikuiselämässä fyysisesti ratkaista. Näistä "nyrkeillään puhuvista" luusereista saadaan sitten lukea iltapäivälehtien pikku-uutisista, yhä enenevästi myös naisista siis.

Varmaan osittain tämän "pojat on poikia" -kulttuurin takia tytötkin ovat oppineet, että se pärjää, joka uskaltaa heiluttaa nyrkkiä.

Mä en kanssa oikein usko siihen, että tässä on mistään uudesta ilmiöstä kyse. Jos itsellä ei ole mitään keinoja omien tunteiden hallintaan, niin eipä niitä lapsilleenkaan voi opettaa. Suomessahan on maailman sivu mätkitty lapsia. Mitä sillä opetetaan? Että jos on vihainen, niin voi lyödä toista.

siihen että löivät lapsiaan koska eivät voineet miehiä lyödä, mutta nyt ovat alkaneet lyömään myös miehiään koska se on ns. hyväksyttävämpää käytöstä naisillekin. Jostainhan tämä suomalaisten kamala sisäinen tuska kertoo!! Lapset voi huonosti, nuoret voi huonosti, aikuiset voi huonosti... MIKSI??

että ei pienestä pitäen opeteta lapsille toisten ihmisten kunnioittamista.