mitä "HÖLMÖÄ" luulitte vauvoista ennen ekaa lasta? tai mitä ette tienneet?

Yllätys oli melkoinen, kun esikoinen heräsi 1-2 kertaa yössä syömään, ja alkoi kolmikuisena nukkumaan 12 h yöunia. Vieläkään ei ole yhtään yötä tarvinnut valvoa, vauva kohta 10 kk.

Jännitin odotus aikana sitä kun lapsi on hoitohuoneessa ja sieltä pitää hakea pois että erotanko oman vai etsinkö kaikki sängyt läpi. siihen aikaan 15v sitten oli lastenhoitohuone, enää ei ollut.

En tarvinnut kauan etsiä=)

Olin myös luullut, että vasta syntynyt vauva on veltto ja eikä edes päätä osaa yhtään nostaa.

Luulin, että syötyään tarpeeksi vauva nukahtaa tuosta vaan ja nukkuu useamman tunnin. Väärin! Luulin myös, että syöntiväli tarkoittaa aikaa syötön loppumisesta syötön alkuun eli tunnin syöttöväli sitä, että jos syöttö loppuu klo 17 niin vauva herää klo 18 syömään. Olin kauhuissani, kun tajusin että se lasketaankin joka syötön alusta seuraavan alkuun. En tajunnut, että vastasyntyneen syönti voi kestää 30-40 minuuttia, jolloin väliin jää 20-30 minuuttia ennen kuin taas pitää imettää. Se oli hirveää, kun tajusin, että siinä ajassa ehdin juuri ja juuri käydä vessassa ja ehkä itse syödä jotain. Jälkeenpäin naurattaa, silloin ei yhtään. Luulin myös, että imetys sujuu tuosta vaan, en tiennyt siitä yhtään mitään.

Mutta meidän esikoinen nukkui jo lähes ätydet yöunet 2kk iässä ja päivisinkin pyörittelin peukaloita. No kuopus ei sitten nukkunutkaan...



Ja mä en tiennyt istukan "synnyttämisestä" mitään. Olin ihan kauhuissani, kun sellaisenkin piti vielä ulos tulla.



Olin aina luullut, että kaikki lapset ovat 2 vuotiaina kuivia, eivät siis käytä vaippoja. Ajattelin jo, että meidän lapsessa on jotain vikaa, kun ei millään oppinut kuivaksi. Oppi sitten 2½ vuotiaana. Ja tässäkin asiassa kuopus erilainen, luulen, että 2 vuotiaana voi olla jo lähes päiväkuiva.



Itselläni oli aika paljon tietoa vauvoista, koska olin aika paljon siskollani hänen saatuaan esikoisensa (kummilapseni). Mutta oli se oma vauva silti niin eri juttu, vaikkakin esikoisemme oli todella helppo vauva. Toisin kuin kuopuksemme, joka on alusta saakka ollut kärsimätön tulisielu:)

että vauvanhoito olisi ikäänkuin vain yksi "harrastus" muiden joukossa ja elämäänsä ja muita harrastuksia voisi jatkaa entiseen malliin. Toki tiesin että se ei niin ole, mutta en tajunnut konkreettisesti että miten sitovaa se on että on äiti ja miten paljon siihen todellakin menee aikaa ja se lapsi todellakin asuu meillä ainakin 18 vuotta :)

Mä luulin että keisarileikkauksesta ei seuraa jälkivuotoa... :D Totuus selvisi sairaalassa...

että vauvat itkevät usein, mutta se ei pitänytkään paikkansa.

vauva valvottaa öisin ainakin ekan vuoden. Meidän esikoinen nukkui 8h yöunet kun päästiin sairaalasta kotiin.

Molempien syntymän jälkeen tajusin sairaalassa, että tämä lapsi on MUN oma eikä sairaalan. Jännä tunne..

synnytysvalmennuksessa sanottiin ettei sairaalan tarvitse ottaa rintsikoita, sieltä saa jonkun ihme rintasiteen synnytyksen jälkeen. tein työtä käskettyä ja jätin rintsikat kotiin. Ei sieltä mitään siteitä saanut, ei aikanaan kukaan tarjonnut ja maitoa valui ja paita oli märkä... enkä edelleenkään hoksannut että mies voisi tuoda kotoa ne rintsikat ja liivinsuojukset, kun kerran neuvolatäti oli viisaasti sanonut että synnärillä ei tarvitse rintsikoita :)

ei huolinut. Lämmittää piti.

Mä kysyin aikanaan neuvolassa, että voiko luk ea rauhassa lehteä jos vauva makaa vieressä tyytyväisenä leikkimatolla. Alkuun oli esikoisen kanssa koko ajan sellainen tunne, että koko ajan pitää seurustella ja tehdä jotain kehittävää. Mä osaan edelleenkin varmaan Tiitiäisen satupuun kokonaan ulkoa kun hätäpäissäni luin niitä loruja lapselle.



Lorujen osaaminen on hyvä äititaito ja niillä saa venhempiakin mukuloita viihdytettyä hyvin.



Tunteista oli todellakin outoa se valtava rakkauden määrä. Mä myöskin muistan ihmetelleeni, että saanko tosiaan ottaa lapsen kotiin sairaalasta.

imetys sujuisi jotenkin itsestään. Minä asetun makuulle vauva vieressä ja maitoa vaan tulee ja vauva imee. No, ei käynyt näin. Imetys oli vaikeaa ja aiheutti jonkinlaisen trauman. Toinen harhaluulo oli että minä leikin ja laulelen vauvan kanssa ja iskä keskittyy tekemään töitä. No, eipä käynyt niinkään. Iskä on ollut koko ajan häiritsemässä ja lopulta en itse enää kestänyt rahattomuutta vaan menin töihin.

lisäksi luulin, että vauvavatsa häipyy heti synnytyksen jälkeen, ja pakkasin kotiinlähtöä varten vanhat ennen raskautta hankitut farkut. No, eipä mahtuneet jalkaan sen vatsarepun ja siteen kanssa.

Mä luulin että keisarileikkauksesta ei seuraa jälkivuotoa... :D Totuus selvisi sairaalassa...

molemmilta puolilta, että ne olisivat taatusti lapselle puhtaat. Siinä sitten silitin 3kk vauvanvaatteita, kunnes järki voitti. Voitte kuvitella, että seuraava lapsi ei saanut moista kohtelua. Syynä tähän oli 60-luvulla valmistunut terv.hoit. äitini.

Nolo

että ne nukkuvat enemmänkin ja jotenkin säännöllisemmin. Syynä tähän neuvolan seinällä ollut "lappunen", jossa esitettiin vauvaperheen rytmi jokusen tunnin jaksoissa ja vauva nukkui aina säännöllisen pituisia useamman tunnin pätkiä.



Tuli yllätyksenä, että sehän vetelikin usein "ruhtinaallisia" vartin unia ja niistäkin heräsi usein, kun yritti siirtää sylistä pois. Nyt 5 kk sentään nukkuu jo muuallakin, mutta monen tunnin unet ovat vieläkin haavetta.

Esikoinen todisti luulon vääräksi..

kyllä koliikin jälkeen ymmärsi aika hyvin että näin ei ole.

ja tämä nyt sinänsä ei ole vauvoista mutta luulin että imetys olisi helppoa. tissi vaan tökätään suuhun ja se on siinä. toivotaan nyt että kolmas kerta todensanoo ja saan kolmannen kohdalla onnistumaan. nyt meinaan mennä sairaalaankin sillä asenteella että saavat oikeasti AUTTAA siinä asiassa.