Perusteleeko joku lapsettomuushoidon

Ja ihan hyvä ettet tee lapsia, tollasen katkeran ihmisen lapsi ei olisi takuulla kiva olla.

Kun te valitatte ja haukutte muita ihmisiä niin sitä pitää ymmärtää ja olla ahniinempaattinen. Kun joku joskus sanoo teille että miettisitte vähän ja on niitä suruja muillakin niin se on sitten katkera ja automaattisesti huono vanhempi.

Kun joku joskus sanoo teille että miettisitte vähän ja on niitä suruja muillakin niin se on sitten katkera ja automaattisesti huono vanhempi.

Joka on sitä mieltä että koska mulla on paskaa, kaikilla niilläkin pitää olla paskaa, joitten tilanteelle voi edes tehdä jotain. Miettisit vähän itse!

niin jotain on pakko olla vialla myös vanhemmuudessa. Sorry nyt vaan mutta niiin se on. Se kyky on lapsen kasvatuksessa todella tärkeää. Tunnekuollut kasvattaja kasvattaa lapsista helposti myös tunnekuolleita lapsia tai pahimmassa tapauksessa narsisteja. onneksi joskus lapset tajuavat alkaa ajatella tätä puutetta ja kääntävät omansa toiselle puolelle.



Ja itse en ole lapseton. Sain molemmat lapseni toisesta kierrosta ja silti aivot ovat tallella. Ja se empatiakyky muiden suruja kohtaan.

valitsetko sä sittenkin, kun se un vaivalla aikaansaamasi lapsi onkin jotenkin vammainen, että sori, en mä tällaista tehtävää halua, ei tämä ole mun tehtäväni? Tai jos itse sairastut, toteat vaan että en mä tällaista tehtävää mailmaan halunnut, en sairasta? Tai jos sun äiti kuolee, työpaikka menee alta, mies halvaantuu, tulee sota, tulipalo, maanjäristys, sikainfluenssa joku muu niistä miljoonista ikävistä asioista, jotka ihmisille vaan sattuu niin säkö vaan toteat, että "ei mun tarvi tällaista kohtaloa valita" ja se on siinä?

Ja ei, ei niitä lapsia tosiaan muuten tee kaikki nekään, jotka luomusti saisivat, eivätkä edes kaikki jotka haluaisivat. Minäkään en tee, vaikka haluaisin, sillä lapsilla olisi liian suuri vaara sairastua ja terveetkin joutuisivat kärsimään sairaasta sisaruksesta.

Jos oot numero 15, ensin väitit, että lapsia pitäisi tehdä, koska maailmassa on ja valmiiksi liikaa ihmisiä ja jo valmiiksi sellaisia lapsia, joista ei pidetä huolta.

Nyt sanot omalta osaltasi, ettet tee lapsia, koska niistä voisi tulla sairaita - geeneistä päätellen myös tekopyhiä.

Ja lisäksi noi esimerkit ei ole verrannollisia. On eri asia tyytyä asioihin, joita ei voi muuttaa, kuin olla passiivinen niiden asioiden suhteen, joihin voi vaikuttaa.

Jos saisit syövän, jonka hoitoennuste on hyvä, jättäisitkö oikeasti menemättä hoitoihin, koska sulle ei ole oikeutta valita kohtaloasi? Toihan on täysin epäloogista: jos valinnan mahdolisuus kerran on olemassa, joutuu valitsemaan joka tapauksessa.

Ja koska ihminen on todistettavasti lisääntynyt hedelmöityshoitojen avulla, millä perustelet sen, että kohtaloonsa tyytyy vain se, joka jättää kohtalon tarjoaman mahdollisuuden käyttämättä?

Millä kaikilla ihmisryhmillä pitäisi olla kurjaa, koska sulla on kurjaa? Saako vaikka nuoren pahaa aknea hoitaa veronmaksajien kustannuksella, koska eihän se ihan välttämätöntä ole eloonjäämisen kannalta?

vaan pelkkiä luuloja. Siis esimerkiksi vaikkapa siitä, miksi niitä tehdään. Jotkut ajattelevat, että ainoa lapsettomuuden syy on joku "geneettinen epäsopivuus" tai se, että vanhemmat ovat "liian vanhoja" tai että "luonto ei ole tarkoittanut = vanhemmat kantavat jotain kamalia periytyviä sairauksia".

valitsetko sä sittenkin, kun se un vaivalla aikaansaamasi lapsi onkin jotenkin vammainen, että sori, en mä tällaista tehtävää halua, ei tämä ole mun tehtäväni? Tai jos itse sairastut, toteat vaan että en mä tällaista tehtävää mailmaan halunnut, en sairasta? Tai jos sun äiti kuolee, työpaikka menee alta, mies halvaantuu, tulee sota, tulipalo, maanjäristys, sikainfluenssa joku muu niistä miljoonista ikävistä asioista, jotka ihmisille vaan sattuu niin säkö vaan toteat, että "ei mun tarvi tällaista kohtaloa valita" ja se on siinä? Ja ei, ei niitä lapsia tosiaan muuten tee kaikki nekään, jotka luomusti saisivat, eivätkä edes kaikki jotka haluaisivat. Minäkään en tee, vaikka haluaisin, sillä lapsilla olisi liian suuri vaara sairastua ja terveetkin joutuisivat kärsimään sairaasta sisaruksesta.

Sanoisin enemminkin että jos itse sairastut, toteatko etten valinnut tätä, joten en hoida tätä? Jos työpaikka menee alta, sanot etten valinnut tätä, en hae uutta työpaikkaa? Että mitä tahansa pahaa tapahtuu, et yritä korjata sitä?

Siinä minusta lapsettomuuden hoidossa ja siinä ettei alistu siihen kohtaloon on kyse. Se on asia, johon voi vaikuttaa, joten miksi ei yrittäisi? Miksi luovuttaisi heti?

Itse olen potenut sekundääristä lapsettomuutta, ja joutunut kuulemaan jos jonkinmoisia kommentteja.

Räikeimmät kommentit tulivat omalta siskoltani, joka on itsekkin äiti (säälin hänen lapsiaan).

Siskoni on tullut raskaaksi kahdesti (lapsia siis 2) heti kun on raskautta toivonut, eikä kykene laisinkaan ajattelemaan, että jollakin asia voisi olla vaikeampi.

Kävin mieheni kanssa läpi lapsettomuustutkimukset, ja sain hormoonikuureja (keltarauhashormoonia), ja mulle tehtiin inseminaatio. Näistä en puhunut sukulaisille mitään, sillä tiesin heidän kantansa asiaan.

mm. siskoni pitää lapsettomuushoitoja luonnottomina, väärinä, ja tuumasipa, että "lapsia suodaan niille ketä niitä ovat ansainneet" :(

Jep jep!

Lapsettomuus toi mukanaan kriisin, ja mielipahaa, vuosiksi :(, siihen päälle en olisi kaivannut enempää mielipahaa sukulaisilta.

Lisää "löylyä kiukaalle" heitti äitini, joka tuumasi, että "sinä xxx (minä siis) et ole tullut meidän sukuun, meidän suvun naiset ovat hedelmäisiä, sinä et" :(

Nuo kommentit kaikuvat vielä vuosienkin takaa korvissani, halusin tai en :(



Elämä on onneksi ihmeitä täynnä ;)

Kävimme läpi hoidot ja tutkimuksia, ja tulosta ei tullut. Kun sitten oli hoitopaussikuukausi, silloin tapahtui elämämme ihme...tulin täysin "luomusti" raskaaksi, ja nyt eloamme ihastuttaa pian 1 v täyttävä napero :)

Jollakin ihmeen tavalla tunnen, että sukulaisille tämä oli järkytys, sillä eivät olisi suoneet meille enää onnea.

Monesti tekee mieleni näyttää pitkää nenää, ja ajattelenkin mielessäni, että lällällää, ähäkutti, sepä onnistuikin ;)



On se niin hemmetin helppoa niille mennä kommentoimaan typeriä kommenttejaan lapsettomuudesta, ketkä eivät itse sitä ole kokeneet.

En koskaan alentuisi "lyömään lyötyä", ja tiedän tasan tarkkaan mitä lapseton ihminen käy läpi, sitä en voi toivoa kenellekään.

Siskoni kommentit (toki muutakin oli taustalla) saivat aikaan sen, että välimme menivät totaalisesti poikki, mutta ehei, en kaipaa häntä ja näpsiä kommenttejaan.

Mielestäni lapsettomuus on sairaus siinä missä mikä muukin, ja mikseikö lääketieteen avuin voisi luontoa avittaa.

Lopputulos on tärkein, ei se tapa millä siihen tulokseen ollaan päästy ;)



t. sekundäärisestä lapsettomuudesta vuosia kärsinyt, nyt onnellinen äiti

Järkyttäviä kommentteja! Miten joku kehtaa!?!?

Anteeksi että sanon tämän mutta et tosiaankaan kuulu sukuusi :D oman hyvä empatiakykysi ja älysi vuoksi.



Onnea kovasti ihmeestänne!:)

Ikäraja on kylläkin 40v. sen jälkeen ei julkiselle polellle ole asiaa ja KELA ei korvaa yli 40-vuotiaiden lapsettomuus lääkkeitä taikka hoitoja.

"lapsia suodaan niille ketä niitä ovat ansainneet"

Musta on aivan käsittämätöntä, että ihmiset oikeasti sanovat tälläista. Kun katsoo ympärilleen niin näkee monta tapausta, joissa lapset kärsivät. Jos vain lapsia ansaitsevat niitä saisivat, niin eipä meillä olisi tarvetta lastensuojeluun---säästyispähän nekin verorahat ;)

Mutta niin kuin tuolla joku jo aikaisemmin kysyi...Tosiaan, jos lapsia saavat vain ne jotka kelpaavat äideiksi, tai ansaitsevat lapsia, niin tarkoittaako se silloin, että onnettomuudessa lapsensa menettänyt äitä on ollut huono äiti ja näin ollen ei enää ansainnut äitiyttä. Eikö olekin sairas ajatus? Kukaan ei ajattele näin, mutta silti on oikein sanoa, että lapsettomuudesta kärsivät eivät kelpaa äideiksi.

Ja menihän se "vastustajakin" hiljaiseksi. Ei tainnut riittää perustelu lyömään tätä seinää kumoon;) Kun ei sitä oikein voi..

Ikäraja on kylläkin 40v. sen jälkeen ei julkiselle polellle ole asiaa ja KELA ei korvaa yli 40-vuotiaiden lapsettomuus lääkkeitä taikka hoitoja.

Pääsääntöisesti Kela korvaa kolme koeputkihedelmöityshoitoa 43 ikävuoteen asti.

tämä väestöliiton sivuilta

itsekkin tarkistin. Mun moka:)

juu, kuvittelin joskus mielessäni, että oma äitini ja oma siskoni olisivat tukeneet ja ymmärtäneet tuskaani parhaiten, mutta kaikkea muuta :(

Tämä sukulaiskuvio on muutoinkin niin mielenkiintoinen ja mutkikas, että ei tästä hullukaan ota selvää ;o

Äitini puolustelee siskoni sanomisia, ja väittää MUA pikkumaiseksi ja yliherkäksi ;o

Kysynpähän vaan, että kuka lapsettomuuskriisin keskellä jaksaa kuunnella moista soopaa? Tuskin kukaan.

Siskoni kuvittelee olevansa "parempi" äiti, parempi äidiksi siksikin, kun on niin nopeaan tullut raskaaksi..kun tuolla nyt olisi tekoa asian kanssa ;o

Ja äitini on sitä ikäluokkaa, että ei oikein ymmärrä eikä hyväksy kaiketi lapsettomuushoitoja.

Luulen, että taustalla on jotakin muutakin, mitä siskooni tulee...ettei itse haluaisi lisää lapsia ja mies hangoittelee vastaan, tms.

Mutta oikeuttaisiko moiseen käytökseen? Ei.

On haukkunut mut niin pataluhaksi, niin p***ksi äidiksi, yms., että en olisi ansainnut lapsiani.

No, se on vain hänen käsityksensä.

Ja mulla on oma käsitykseni siskostani äitinä, mutta en ihan kaikkea ääneen oo sanonut.



Toiveissa olisi vielä joskus (ehkä) 1 lapsi, mutta siitä olen vissi ja varma, että sukulaiseni eivät asiasta tuu kuulemaan aikoihin mitään...en suo heille sitä iloa ;)

Luomusti tai avitettuna, mutta ehkä kerran vielä ;)



#32

vielä se anopin sanomisista järkyttynyt. Hän saa siis rauhassa olla mitä mieltä haluaa, pidän hänestä kovasti, m utta olen tosiaan eri mieltä hänen kanssaan. Hänkin sanoi, että ensin pitäisi pitää huolta maailman vähäosaisista lapsista. Itse hän on viiden lapsen äiti!! Miksi minä olen enemmän velvoitettu huolehtimaan "maailman lapsista" kuin hän, jonka munasarjat toimivat normaalisti. Olisi itse jättänyt lapset tekemättä ja adoptoinut! No itseasiassa adoptoisin mielelläni, mutta se ei ole kovin helppo operaatio. Toisekseen saan olla jatkuvasti "pelastamassa maailmanlapsia" kun tuossakin naapurissa asuu moniongelmainen äiti, jonka pieni poika on aivan heitteillä! Hän käy meillä syömässä ja leikkimässä. Sosiaaliviranomaisille olen tehnyt monta ilmoitusta. Lapsi otetaan välillä pois, mutta tuodaan jatkuvasti takaisin, jotta äiti voi taas hetken leikkiä kotista, kunnes taas repsahtaa :( En kyllä millään voi keksiä miksi tuo naapurin ämmä olisi jollain tavalla parempi äiti kuin esimerkiksi joku endometrioosia tai pco:ta sairastava.

Hän varmaan halusi olla se THE äiti ja nyt yrittää luhistuttaa sinua vaan maanrakoon syillä millä hyvänsä... Aika lapsellista häneltä..