Mitä tehdä kun molemmat puolisot ovat masentuneita?
Mies syö lääkkeitä ja ottaa työharjoittelusta vapaapäiviä. Hänellä on diagnosoitu aivovamma ja kiitos lääkkeiden meillä ei ole mitään seks. kanssakäyntiä enää. Minä luin tutkinnon ja tein omat harjoitteluni sekä sain töitä.
Olen tyytyväinen kun sain nuo aikaan, mutta tuntuu että meistä olen se jonka päälle kaikki kaatuu: työt, laskujen maksu, ruokapuolen suunnittelu yms. Olen jo ennestään ollut masentunut ja ahdistunut, mutta jos väsyn niin ei meillä kukaan hoida kunnolla koko taloutta vuokranmaksusta lähtien.
Nyt harjoitteluni vaihtuu palkkatyöksi 30 ja/vko josta tulee vakituinen työ koeajan jälkeen. Tuntuu kyllä että mennään jo nyt äärirajoilla ja räjähdän vähän väliä kotona. Raivoan.
Lääkäreiden apu on ollut usein sitä että minunkin olisi syötävä lääkkeitä ja keskusteltava. Minusta se että pitää sopia niitä käyntejä, keskustella ja syödä lääkkeitä jotka lihottavat ja vievät halut vain lisää taakkaani.
Töissä ei kukaan tiedä, että saatan miettiä it sa ria päivät pitkät. Tai hakata itseäni. Mutta jos me kumpikin jäädään kotiin niin kohta on asiat vielä huonommin. Tuntuu että elämä on umpikuja. Rakastan puolisoani enkä voi lähteäkään.
Kommentit (21)
Rakkaus mieheesi loistaa poissaolollaan aloituksestasi.
Sinun pitäisi saada mieluummin käytännön apua välillä.
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitäisi saada mieluummin käytännön apua välillä.
Se onkin että mistä. Olen alle 40 ja yhteiskunnan silmissä pärjäävä. Kuka meille tulee auttamaan kaikessa?
Ap
Vuokra ja muut maksut kannattaa laittaa automaattiseen maksuun ettei niistä tarvitse strssata sen kummemmin. Jonkinlainen kotiapu/siivoupalvelu hoitamaan kotityöt. Molemmat terapiaan työtämään masennusta. Mahdollisesti parisuhdeterapiaan työstämään parisuhdetta. Jos mikään ei auta niin ero, ehkä väliaikainenkin tia ihan vaan erillään asuminen että saatte itsenne ensin hoidetttua kuntoon
Vierailija kirjoitti:
Sokea taluttaa sokeaa. Mieti ite
Niin, mitä pitää miettiä?
Ap
Jos koet olevasi ahdingossa olosi ja tilanteesi kanssa, miksi kieltäydyt lääkityksestä/terapiasta? Kaikki löökkeet eivät aiheuta lihomista tai vie libidoa. Millaista muutosta odotat elämääsi, jotta tilanteenne laukeaa ja olosi helpottuu?
Mies asuntolaan. Mitä tuommosella reppanlla tekee? Jos jaksat niin asuntolassa voit aina käydä katsomassa. Nyt mies loisii ja syö sinun voimat.
Ei nykypäivänä naisen tarvitse enää uhrata itseänsä muiden eteen. On ihan ok säästää omia voimavarojaan että pysyy työkykyisenä. Enemmänhän siitä on loppuviimeksi hyötyä, että käy töissä, maksaa veroja, ostaa palveluita yms. kuin että uuvuttaisi itsensä ja sitten ei voisi ansaitulla rahalla ylläpitää yhteiskuntaa.
Sun kannattaa miettiä ottaako suhde enemmän kuin antaa? Parisuhteen tulisi tuoda lisäarvoa elämään, ei olla taakka. Voit välittää miehestäsi paljon, mutta tekeekö suhde hänen kanssaan sinulle hyvää? Yhteyttä voi pitää myös ystävänä jos ero tulee ja molemmat siihen kykenee.
Sun kannattaa ottaa apua vastaan myös. Jos et ole kokeillut lääkitystä, niin voisihan sitäkin testata? Eroon niistä pääsee kyllä, mikäli aiheuttaa haittaa. Mutta tosiaan kaikki masennuslääkkeet ei näitä ongelmia kaikille aiheuta. Itsellä hyvä kokemus Sepramista. Mutta ensisijaisesti keskusteluapu on hyödyllistä, myös ilman lääkitystä. Sitä suosittelen todella.
On hienoa, että olet saanut tutkinnon ja työpaikan. Muista, että mikäli taakka käy liian raskaaksi, niin voit hyvin jäädä töistä sairauslomalle. Se ei ole mikään häviö, vaan joskus hyvin tarpeellista. Tietenkin asioita pitää pyrkiä muuttamaan, muutoin sairauslomat vaan toistuu. Sinä itse tiedät asiat elämässäsi, mitkä kuormitusta aiheuttaa. Mutta asioita on joskus vaikea muuttaa yksin, siksi kannustan ajatusten jäsentelyyn ammattiavun kanssa. Tsemppiä!
Laajennettu its sari toimii näissä usein.
"Töissä ei kukaan tiedä, että saatan miettiä it sa ria päivät pitkät."
Tämä kertoo, että tarvitset sekä lääkkeellistä että terapeuttista hoitoa.
Kiitos vastauksista. Tuntuu tosiaan, että omaa taakkaa lisää kun toinen jää viettämään vapaapäiviä aina kun masentaa kun itse pyrkii kuitenkin viimeisillä voimillaankin huolehtimaan asioista. Tuntuu h**vetin epäreilulta.
Toinen on niin taivaanrannanmaalari, että suunnittelee asiat jonnekin sekunnin päähän ja ruokaa pakastimeen kahdeksi viikoksi on tuntematon konsepti. Kun käytiin kaupassa valitti kun kauppakassit painavat, au au! Minulle normihommaa. Meni hermo jo siihen valitukseen. Ja kun teen iltavuoroa valittaa joskus miten yksinäistä on kotona. Olen kuin mieheni äiti...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos koet olevasi ahdingossa olosi ja tilanteesi kanssa, miksi kieltäydyt lääkityksestä/terapiasta? Kaikki löökkeet eivät aiheuta lihomista tai vie libidoa. Millaista muutosta odotat elämääsi, jotta tilanteenne laukeaa ja olosi helpottuu?
Odotan, että en olisi ainoa joka hoitaa käytännön asioita koko ajan ja toinen vain valittaisi aina masennusta tai vaihtoehtoisesti ehdottaisi, että minäkin otan töistä seuraavan päivän vapaata että voidaan rentoutua yhdessä. Siis stressaa jo tuo, että toiselle elämä on jokin pikkulasten leikkikenttä jossa saa tehdä mitä huvittaa.
Puoliso kyllä tekee asioita, mm. imuroi ja vie roskat ja käydään yhdessä pesemässä pyykit, mutta ihan kaikessa oma-aloitteisuus on 404 ellei lasketa kaljoittelua silloin tällöin kavereiden kanssa. Ja sitten selittää miten on jollekin kaverille velkaa kympin tai kaksi tai kaveri on hänelle, tällaista teinitason roskaa. Rupeaa tuntumaan että sairaudet ovat hänelle keppihevonen päästä helpolla kaikesta.
Ap
Tsemppiä, masentunut puoliso on tosi raskas vaikka ei itse olisi masentunut. Ja se tuntuu välillä just tuolta, että toinen saa tehdä mitä huvittaa, kun itse joutuu huolehtimaan kaikesta.
Mieti ihan selkeästi plussat ja miinukset ja yrittäkää sitten keskustella niistä vaikka jonkun pariterapeutin avulla, jos vielä haluat jatkaa.
Ja älkää vaan tehkö nyt lapsia, se rasittaisi sua vaan lisää!
Tuntuu että tunteeni häntä ja perhettään kohtaan on ollut jo pitkään lähinnä sääliä. Mietin mihin katuojaan tuokin joutuu ilman minua. Perhettä en tule koskaan saamaan ja elämä on kuin omaishoitajana kolmekymppisenä. Kun toinen on jotenkin täysin luovuttanut jo ajat sitten.
Olen kyllästynyt siihen, että olen vuosia tehnyt kaikkeni ja tässä on kiitos mitä siitä saa. Helpommalla olisi päässyt jos olisi vain kitannut kaljaa ja välittänyt vähät, mistään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä, masentunut puoliso on tosi raskas vaikka ei itse olisi masentunut. Ja se tuntuu välillä just tuolta, että toinen saa tehdä mitä huvittaa, kun itse joutuu huolehtimaan kaikesta.
Mieti ihan selkeästi plussat ja miinukset ja yrittäkää sitten keskustella niistä vaikka jonkun pariterapeutin avulla, jos vielä haluat jatkaa.
Ja älkää vaan tehkö nyt lapsia, se rasittaisi sua vaan lisää!
Sehän tässä onkin kun olen itsekin masentunut. Huomaan puhuvani itsekseni nykyään mumisten. Ja pidän itseni hädintuskin kasassa. Tuntuu että tarvitsisin pari viikkoa seinäntuijotuslomaa.
Ap
30 h/vko
Ap