Esimies: haluatko kuulla kehityskeskustelussa rehellisesti, jos alaisesi

Kehityskeskustelussa tulisi tosiaankin osata sanoa, mikä on huonosti. Voit valmistautua keskusteluun ja miettiä jo valmiiksi paperille asioita, joita haluat ottaa esille. Onko teillä valmiita kysymyspohjia keskusteluun valmistautumiseen, sellainen voisi olla hyvä.



Kehityskeskustelussa voi ottaa esille esimerkiksi sen, jos asiakasprojektit takkuavat, yhteistyö sisäisesti jonkun osaston kanssa ei toimi, joku vaihe prosessissa on pullonkaula, asioita tehdään liian vaikeasti ja niitä voisi rationalisoida, asiakkaiden tarpeita ei riittävästi huomioida, työkaveri käyttäytyy sopimattomasti jne. Sinulla ei tarvitse olla valmiita ratkaisuja näihin asioihin, tietysti on aina hyvä, jos joku ratkaisuehdotuskin on olemassa.



Jos sinusta vain tuntuu ettet jaksa ja työ yleisesti ahdistaa, mutta et pysty nimeämään, mikä siinä ahdistaa, on esimiehen hyvin vaikea lähteä korjaamaan tilannetta mitenkään. Toki hänenkin on hyvä olla tietoinen tunteistasi, mutta oikeampi taho tällaisessa tilanteessa voisi olla työterveyshuolto.

siis siihen pisteeseen asti, että itku voi tulla koska vain, ei välttämättä ole kykeneväinen asioiden loogiseen erittelyyn ja kehitysehdotusten kehittelyyn. Jos asiat pääsevät tuohon pisteeseen, oikea tapa on ottaa välttämätön breikki (loma, sairasloma).



Tiedän tämän omasta kokemuksesta. Sitten kun on saanut levättyä tarpeeksi ja päänsä "nollattua", voi paneutua asioihin normaalitarmolla ja osaamisella. Itse esim. olin sairasloman jälkeen laittamassa prosesseja kuntoon työpaikallamme, mistä sain paljon kiitosta sekä esimiehiltä että kollegoilta.

niin ja mene puhumaan myös työterveyshuoltoon. Jos stressi työperäistä, mieti yhdessä esimiehesi kanssa vuorotteluvapaita yms. mahdollisuuksia tai jopa työn vaihtoa pitkällä tähtäimellä, jos esim. perheperäistä, hae psykologin apua. Joka tapauksessa tarvitset myös muuta kuin esimiehen apua, koska olet selvästi jo aika pahassa jamassa.



Valmistaudu hyvin kehariin, niin saatte siitä enemmän. Mieti itse myös syitä, suerauksia ja ratkaisumalleja.

Mitään valmista lomaketta meillä ei ole, mutta koetan kerätä ajatuksiani paperille. Voihan olla niinkin, että ne selkiintyvät hieman, kun yritäin jäsennellä niitä.



ap

Kiirusti työterveyteen, siellä voi tulla apua asiaan. Ei kehityskeskustelu ahdistukseen auta.

Pomo suuttui ja mies sai kenkää, kun tuli yt- neuvottelut.

Vaikeudet pitää kätkeä ja pomot haluavat keskittyä olennaiseen. Työyhteisöön on pakko sopeutua.

Sopeutumattomat potkitaan ensin pois, kun aika ja halu ei riitä asioiden selvittämiseen.

Nimittäin usein nämä "en oikein tiedä missä mättää mutta ei vaan tunnu hyvältä" johtuvat siitä että et saa tehdä sellaista työtä johon sovellut. Esim. ihminen joka luonteena pitää pitkäjänteisyystä laitetaan tekemään projektityötä jossa työympäristö (henkinen) vaihtuu jatkuvasti. Toisaalta taas ihminen joka luonteena pitää siitä että asiat muuttuvat hänen ympärillään ja hän kyllästyy nopeasti rakastaa projektityötä mutta ei tuntuisi oloaan hyväksi pitemmän päälle perinteisessä stabiilissa linjaorganisaatiossa joka on hänen mielestään jämähtänyt ja työ on sitä yhtä ja samaa kokoajan.



Nämä em. kaksi henkilöä voivat tehdä ihan samanlaisia työtehtäviä (esim. toinen toimii asiakasprojektitöissä hr-tehtävien parissa ns ulkoistustehtävissä ja toinen taas linjaorganisaatiossa oman organisaation hr-tehtävien parissa) mutta silti he kaipaavat täysin erilaista henkistä työympäristöä.



Sinun kannattaisi miettiä hieman onko kyse siitä. Saatat olla tosi pätevä työntekijä siinä mitä teet (ja uskon että oletkin!) mutta teetkö niitä tehtäviä oikeanlaisessa henkisessä ympäristössä? Moni joka on erittäin pätevä stabiilissa linjaorganisaatiossa työskentelevä asiaosaaja ei välttämättä pidä pitemmän päälle pätkääkään asiakasprojektitöistä. Ja tietenkin toisinpäin myös.

sitten ajattelit ap siellä kehityskeskustelussa sanoa? Purskahtaa itkuun ja todeta, että "musta tuntuu niiin pahalta, en mä tiiä miks, nyyh nyyh". Luultavasti sua kehoitetaan jäämään sairaslomalle, sekö on tavoitteesi?

Oletko oppinut miellekarttojen teon opiskelumaailmassa? Kannattaa hahmotella sellainen, ja käyttää sitä tukena kun ottaa asioita esille oman esimiehen kanssa.



Itse tosin tein vastaavassa tilanteessa kaksipalstaisen listan, johon listasin rinnakkain asioita, jotka ovat haasteellisia nimenomaan työstä ja sen prosesseista johtuen ja mitkä asiat tietyn ihmisen tekemisissä aiheuttavat ongelmia. Kun nämä erotteli toisistaan, oli helpompaa nähdä mille asioille voisi tehdä jotakin ja mitä pitää yrittää oppia sietämään.

Esimiesten tehtävä on repiä ihmisten selkänahasta lisää, joten olisit tosi hankala työntekijä silloin. JOS sinulla olisi kertoa ongelma ja siihen ehdottamasi ratkaisu (jonka tietäisit sopivan myös esimiehellesi), niin asia olisi ok. Ongelmasi ovat niin pahoja, että mene kertomaan ne työterveyshuollolle ja purkamaan siellä, niillä on vaitiolovelvollisuus!!

ap

Vanha ketju, mutta aihe mielenkiintoinen, koska itsellä pian ajankohtainen.

Meillä on paljon ongelmia: miehet etenee, naiset ei, työntekijöitä on liian vähän (mutta työntekijät saa valitukset pitkistä työjonoista, ei johto), ihmisiä jaetaan kahteen luokkaan (akateemiset ja muut).

Moneen asiaan on syy siinä, että a) resursseja ei ole ja b) esimies sulkee silmänsä, koska on itse myös se ongelman aiheuttaja (mies suosii miehiä).

Siinä ei hirveästi avauduta eikä päästellä höyryjä, jos haluaa edes jotensakin pysyä väleissä. Pelottaa jo valmiiksi se, että en onnistu pitämään suutani kiinni ja hermostuksissani syydän asiat ryöppynä. Esimiestä ei voisi vähempää kiinnostaa ei-akateemisten työntekijöidensä ongelmat, ainoastaan "oikean koulun käyneet" on jotain... :(

Älä nyt hyvänen aika kerro ainakaan että kärsit työuupumuksesta, sillä jos joudut sen vuoksi sairauslomalle, niin se ei ole palkallista ja voit saada jopa potkut kun et kykene hoitamaan työtäsi, vaan se on sinulle liian vaativaa.

Jos olet uupunut niin se johtuu luonnollisesti kaikesta muusta, mutta ei mitenkään työstä.