Onko lähes kaikilla ns. late-talker lapsilla tosiaan oppimisvaikeuksia?
Jostain luin, että noin 90% lapsista, joilla on ollut puheenkehityksen viivettä varhaislapsuudessa, on myöhemmin oppimisvaikeuksia.
Lapsilla on siis ollut puheen kehityksen viivettä esim. 2-3 vuoden iässä, mutta myöhemmin on näyttänyt, että lapsen puhe kehittyy ikätason mukaisesti eikä lapsi ole ollut puheterapiassa. Oppimisvaikeudet tms. ilmenevät kuitenkin kouluiässä.
Onko kenelläkään kokemusta tai tietoa asiasta?
Kommentit (29)
autismia. Nyt luokkansa paras, kuudennella luokalla. Ei koskaan ollut oppimisvaikueksia.
mutta yleensä nämä huomataan sitten jo neuvolan 5-vuotistutkimuksissa kun ne on aika kattavat.
lähinnä artikulaatio-ongelmia, puhetta tosin alkoi tulla vasta 2 v ja 3 kk iässä. Nyt on kolmannelle menossa, koulu sujuu hyvin, ei ongelmia ainakaan vielä
joskus viime vuonna samoin kuin muutaman muunkin asian ja lähteeksi merkinnyt kevyt.net:n. Voi olla siis, että tuo "tieto" on sieltä kotoisin tai sitten jostain muualta. Muistaakseni etsin silloin tietoa toksemiasta, sen vaikutuksesta lapsen (neurologiseen) kehitykseen sekä puheen kehityksestä noin yleensä.
ap
keskenään. Poika alkoi puhua vasta 3-vuotiaana, sai kyllä 4-6-vuotiaana puheterapiaa mutta sinällään mitään muuta hälyttävää ei tullut ilmi. Nyt on tokalla koulussa ja kärsii lukivaikeudesta. Vasta toisen lapsen kehittyessä ns. normaaliin tahtiin puheen suhteen, ymmärsin kuinka paljon jäljessä pojan puhe kehittyi ikätovereihinsa verrattuna.
Lapsen kertoman mukaan siellä ei ollut yhtään tehtävää, jolla oltaisiin arvioitu esim. lyhytkestoista muistia tai lapsen kerronnan kykyä. Ehkä terveydenhoitaja sitten arvioi muuten lapsen kielellisen kehityksen tason ja valmiudet?
En jaksa uskoa, että 5-vuotisneuvolan seula olisi aukoton, miksi muuten monilla oppimisvaikeudet havaitaan vasta kouluiässä, samoin kuin ehkä neurologiset erityisyydetkin.
ap
oppimisongelmat voivat liittyä esim. lukihäiriöön, joka on laajempi "vaiva". Koulumme panostavat kirjoitetun kielellisen tiedon siirtoon ja siksi niissä ei aina osata huomioida erilaisia oppijoita.
Erilainen oppijuus ei tarkoita tyhmyyttä tai sitä, etteikö elämässä pärjäisi. Minäkin olen lukihäiriöinen ja "puhevikainen", mutta opiskellut korkeakoulutuksen ja työskentelen suunnittelu ja kehitystehtävissä. Paljon on kiinni vanhempien, koulun ja muun ympäristön asenteesta, että autetaan erilaisiakin oppijia kehittymään saattaa vaatia lapselta "tuplatyön" alussa, mutta tuetun oppimisen avulla voi kehittyä ihan samoihin taitoihin oppimisessa kuin vertailuryhmä.
Saavutettuaan tavoitetason "normaaliryhmään" verrattuna on erilaisilla oppijoilla lisäksi vahvuutena usein taito ajatella asiat omalla tavallaan. Tämä tapa voi olla vahva kolmiulotteinen hahmotus, erinomainen muisti jne. Erillainen oppija löytää kykynsä selviytyä "normaalien" joukossa, jos häntä hieman tuetaan ja kannustetaan.
molemmat saaneet puheterapiaa 3-6 vuotiaana kerran viikossa. Isommalla lapsella lukihäiriö (aikoinaan ollut myös dysfasia-diagnoosi), nuoremmalla ei minkäänlaisia oppimisvaikeuksia missään vaiheessa. Nykyisin molemmat tosi hyviä koulussa (pojat neljännellä ja kuudennella luokalla), kaikki sujuu kuin itsestään. Alemmilla luokilla vanhemmalla lapsella lukihäiriö todella teetti töitä (kotonakin), mutta nyt kirjoituskin sujuu kiitettävästi.
lähinnä artikulaatio-ongelmia, puhetta tosin alkoi tulla vasta 2 v ja 3 kk iässä. Nyt on kolmannelle menossa, koulu sujuu hyvin, ei ongelmia ainakaan vielä
Jos vikaa on nelivuotiaalla vielä paljon sanojen taivuttamisessa ja pitkissä sanoissa tai sanojen löytämisessä/ymmärtämisessä, niin lukihäiriö on hyvin mahdollinen.
Oma nyt 10-v poikani alkoi puhua vasta reilut 2,5-vuotiaana, sitä ennen ainoa sana oli "ei". Siitä puhe sitten kehittyi hyvin, äännevirheitä oli vähän, mutta muuten puhe monipuolista. Äännevirheetkin menivät ennen kouluikää ohi ja nyt poika on koulussa erinoamisesti pärjäävä 4.-luokkalainen, jolla ei ole ollut mitään ongelmia lukemisen/kirjoittamisen kanssa koko kouluaikana. Lukemaan oppi eskarivuonna.
varmasti jotain on pielessä. Mutta tuskin on merkki ongelmasta, jos vaikka kaksivuotiaana ei vielä liikoja rupattele.
Monet puheen viivästymät johtuvat motorisista syistä, omalla lapsellani myös on ollut tällaista. Eli kielen lihaksisto kehittyy keskimääräistä hitaammin ja saa aikaan puhevaikeuksia ja kömpelyyttä, tätä autetaan suujumpalla. En näe mitään syytä miksi tällainen liittyisi oppimisvaikeuksiin ja samaa mieltä on ollut myös PT.
varmasti jotain on pielessä. Mutta tuskin on merkki ongelmasta, jos vaikka kaksivuotiaana ei vielä liikoja rupattele.
ja 2,5-vuotiaana parin sanan lause. Meillä on late-talker, joka ei 3-vuotiaana sanonut kuin äiti, ei ja kakka.
oma kokemukseni puoltaa kyllä. Oppimisvaikeuksien ei tarvitse olla kuitenkaan massiivisia, itsetunto-ongelmat ovat usein suuremmat.
Tunnen ihan lähipiiristä KOLME sellaista poikaa... Yksi nyt 20v, toinen 13v ja kolmas 9v. Kaikki hitaasti puhumaan oppineita.
20v joutuu tekemään tuplasti töitä kuin muut ja tulokset keskinkertaisia tai vain hieman parempia. Tarvitsee paljon tukea.
13v tuplasi ekan luokan, koska ei oppinut lukemaan. Keskittymisvaikeuksia. Autistisia (hyvin lieviä!!!) oireita. Hyvä matematiikassa, heikko äidinkieli.
9v sai puheterapiaa 2v ajan. Tavallisessa koulussa. Kielen kehitys ollut hidasta, nimenomaan puheen tuotto. Ei erota äänne-eroja ja tämä vaikeuttaa kielen oppimista, vaikeaa siirtää kuultua kirjoitettuun asuun. Ei kovin hyvä sanavarasto, lukee työläästi. Keksii erikoisia sanoja korvaamaan niitä, joita ei osaa. Hyvä matematiikassa ja ymmärtää kuitenkin lukemansa, myös sanalliset tehtävät.
Keskimmäisellä noista on ollut motorisia ongelmia jo vauvana. 20v ja 9v ovat varsin hakoja motorisesti.
Lapsen kertoman mukaan siellä ei ollut yhtään tehtävää, jolla oltaisiin arvioitu esim. lyhytkestoista muistia tai lapsen kerronnan kykyä. Ehkä terveydenhoitaja sitten arvioi muuten lapsen kielellisen kehityksen tason ja valmiudet? En jaksa uskoa, että 5-vuotisneuvolan seula olisi aukoton, miksi muuten monilla oppimisvaikeudet havaitaan vasta kouluiässä, samoin kuin ehkä neurologiset erityisyydetkin. ap
puheterapeutti kyllä meille sanoi, kun tutkittiin esikoisen viiveisyyttä puheenkehityksessä, että voi olla yhteyttä oppimisvaikeuksiin koulussa. Meillä ei vielä kokemusta, muksu vasta 4 v. Nyt "vapautettu" puheterapeutin seurannasta, ottanut ikätasonsa kiinni.
Meidän lapset taitaa kuulua tuohon 10% joukkoon.
Kolme vuotiaana toinen alkoi vasta sanoa sanoja ja toinen kahden sana lauseita.
Vielä 5-vuotiaana puhe oli epäselvää ja ei osannut sanoa kaikkia kirjaimia. Nuorempi oppi vasta ekalla sanomaan ärrän.
Esikoisen kanssa harkittiin koulun aloittamisen myöhästyttämistä vuodella. Aloitti kuitenkin normaaliin aikaan koulun.
Ihme pikkuneroja nuo on. Saavat pelkkiä kymppejä kokeista. Esikoisella on päälle ysin keskiarvo ja nuorempikin on saanut pelkkiä täysiä pisteitä kokeista ja kiitettäviä todistukseen.
Eivät tee kirjoitusvirheitä ja oppivat helposti vieraita kieliä. Ovat siis ihan normaalilla luokalla.
Me vanhemmat oltiin ihan keskiverto oppilaita, eikä olla mitenkään korkeasti koulutettuja.
Sitä ennen hän sanoi vain muutaman sanan lauseita.
5-vuotisneuvolassa kaikki oli kunnossa. Lisäksi osallistuimme vapaaehtoisina erääseen psykologiseen tutkimukseen, jonka mukaan lapsi on kielellisesti keskimääräistä lahjakkaampi.
Tyttö oppi myös lukemaan 5,5-vuotiaana. Nyt hän on 6-vuotias eskarilainen enkä kyllä ole yhtään huolissani hänen oppimisvalmiuksistaan.
myöhään puhumaan oppinut lukihäiriöinen ja korkeakoulututkinnon erittäin hyvin arvosanoin suorittanut. Oppimishäiriöhän ei tarkoita sitä että opiskelu jää peruskouluun, jos vain motivaatiota riittää. Oppimishäiriöistä ainakin lukihäiriö on oikeastaan enemmänkin oppimistyyli.. monet lukihäiriöiset oppii hyvin, kun heitä opetetaan oikealla, heille soveltuvalla tavalla.
sillä pojan puheenkeitystä seurattiin 2-3 vuotiaana (oppi hitaasti puhumaan)