Lue keskustelun säännöt.
Hei te sosiaaliset ja paljon puhuvat ihmiset
17.08.2009 |
Ja erityisesti te, jotka halveksitte sellaisia jotka eivät saa suutansa auki.
Arvostatteko tällaista tuppisuuta enemmän, jos hän avaa suunsa, mutta sieltä pääsee pelkkiä sammakoita ja huomaatte että kuinka idiootti tällainen tuppisuu oikeasti on? Sittenhän te halveksitte tätä tuppisuuta entistä enemmän.
Kommentit (38)
jotka eivät koskaan itse sano tai tee mitään, mutta käyttävät tuntikausia niiden arvostelemiseen, jotka sanovat ja tekevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en kanssa oikein pysty palauttamaan mieleen tilannetta, jossa joku olisi ensin hiljaa koko tilaisuuden ja sitten alkanut puhumaan sammakoita.
Sen sijaan pystyn kyllä palauttamaan mieleen useitakin hölösuiden päästämiä sammakoita.
Tuossa toisessa ketjussa olikin tästä asiaa, mutta kaikkein raskainta on keskustelu sellaisen kanssa, jolta ei saa mitään vastakaikua. Joka ei katso päin, ei osallistu keskusteluun edes eleillään (ainahan ei tarvitse sanoa mitään), vastaa korkeintaan yksisanaisesti tai ei sano edes niitäkään. Se on yksinkertaisesti huonoa käytöstä.
Voi olla ihan hyvin ujo eikä kaikkien tarvitse olla seurueen keskipiste, mutta sen verran kuuluu tapoihin osallistua, että nauraa kun muut nauravat, seuraa katseellaan keskustelua, saattaa myötäillä jollain eleellä tai äännähdyksellä jne. Jos kysytään suora kysymys, niin pyrkii siihen vastaamaan.
Jos ei edes äänettömillä eleillä osallistu tilanteeseen, niin muille tulee kyllä sellainen tunne, että tämä henkilö ei katso arvolleen sopivaksi asettua samalla lähtöviivalle muiden kanssa.
en aina ole niin hirveästi äänessä, mutta jos porukassa on pääasiassa tuppisuita, alan puhua ja koitan aktivoida muitakin puhumaan. En pidä hiljaisia huonoina ihmisinä mutta jos ei koskaan sano yhtään mitään tai ole mitään mieltä mistään vaikka kysyttäisiin, niin on se sitten rasittavaa.
Minä ja moni muukin on jossain seurassa ihan hiljainen ja jossain toisessa kovastikin jutustelevainen. Ja eroa on ihan vieraiden kanssa puhuttaessakin.
Ja oon itse huomannut, että joillain puheliailla ihmisillä hiljaisuudensieto on aivan minimaalinen. Minä en ehdi edes vetää henkeä sanoakseni jotain, kun vastapuolta jo ehti hiljaisuus ahdistaa niin, että taas puhui "mun päälle". Eli omasta mielestään ei puhunut mun päälle, koska minä en ehtinyt edes aloittamaan.
Minä en ole mikään raketinnopea ottamaan suunvuoroa, vaikka en mitenkään normaalia hitaampikaan. Mutta paljon puhuvissa on juuri niitä, jotka eivät kestä odotella sitä toisen puheen alkamista kuin sekunnin murto-osia, ja siihen väliin me kaikki emme ehdi reagoimaan.
Sosiaalisia tilanteita voi harjoitella yksinkertaisesti niin, että ei pyri niitä välttelemään, vaikka jännittäisikin.
En halveksi ketään, mutta
Olen itse ollut aikoinani todella ujo ja vetäytyvä. Asia vaan alkoi itseäni harmittaa niin paljon, että opettelin sosiaalisemmaksi. Se on ihan mahdollista. Mutta jos joku on tuppisuu ja lisäksi vielä pölö, niin ei kai asialle juurikaan mitään voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kylla kovasti ihmettelen. Mun tyopaikalla on yks mimmi, joka istui mun takana, meilla oli ns selat vastakkain. Ma hanelle vuoden ajan sanoin joka aamu huomenta, johon han n puolen vuoden jalkeen alkoi vastaamaan, ekat puoli vuotta murisi takaisin, hanen huomenet.
noin vuoden jalkeen hanen miehensa yllattaen kuoli, kukaan meidan tyopaikalla ei edes tiennyt etta hanella on mies tai lapsi, koska han ei ikina avannut suutaan sanoakseen kenellekaan mitaan. Ei nyt tarvi koko elamantarinaa heti kertoakaan, mutta oikeesti, jos ei aamulla osaa huomenta sanoa, pitaisko katsoa peiliin.
En tieda kerasko kukaan edes kukkarahoja, itse en mihinkaan osallistunut, ei kukaan mennyt hanta halaamaan jne.
Mut on aina joka juhlissa sijoitettu keskelle, eli pidan juhlissa ylla puhetta. Mun mies on taas kunnon tuppisuu ja se hanelle suotakoon.
Ma en ole mikaan fiksu, eli sammakoita tulee koko ajan suusta, mutta se puhe mita puhun, on sita mista ma pidan, voin kertoa lapsista, marimekon kuosista, matkoista, ne mista mina tiedan, kehun toisen vaatetta, eli saan kylla tikusta asiaa.
Kun menin naimisiin, meidan toimistossa joka ikinen osallistui meidan haalahjaan, vrt ylla kuoleman tapaus.
Me ollaan jokainen erilaisia, mutta jos jokainen olis tuppisuu, kylla duunipaikalla vois aika ikavaa olla.
Annetaan kylla kaikkien kukkien kukkia.
muta puheliaisuus voi olla, ja yleensä onkin, myös positiivinen ominaisuus. Kaikista hankalinta on tuppisuun kanssa. Oikeasti, miten pitäisi olla kun toinen vastaa yhdellä sanalla, eikä edes yritä!!! Vaikka olisi kuinka ujo, voisi vaikka kysyä vastakysymyksen "mitä itse harrastat" sen sijaan että vastaa itse "kutomista" ja on taas hiljaa, kunnes vastaa seuraavaan kysymykseen yhdellä sanalla. Sellaisten ihmisten seurassa on ihan kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmiset ovat yleensä pinnallisia ja itsekeskeisiä "kälkättäjiä" jotka eivät ole todellisuudessa kiinnostuneita toisten ihmisten asioista!
Mutta kylla kovasti ihmettelen. Mun tyopaikalla on yks mimmi, joka istui mun takana, meilla oli ns selat vastakkain. Ma hanelle vuoden ajan sanoin joka aamu huomenta, johon han n puolen vuoden jalkeen alkoi vastaamaan, ekat puoli vuotta murisi takaisin, hanen huomenet. noin vuoden jalkeen hanen miehensa yllattaen kuoli, kukaan meidan tyopaikalla ei edes tiennyt etta hanella on mies tai lapsi, koska han ei ikina avannut suutaan sanoakseen kenellekaan mitaan. Ei nyt tarvi koko elamantarinaa heti kertoakaan, mutta oikeesti, jos ei aamulla osaa huomenta sanoa, pitaisko katsoa peiliin. En tieda kerasko kukaan edes kukkarahoja, itse en mihinkaan osallistunut, ei kukaan mennyt hanta halaamaan jne. Mut on aina joka juhlissa sijoitettu keskelle, eli pidan juhlissa ylla puhetta. Mun mies on taas kunnon tuppisuu ja se hanelle suotakoon. Ma en ole mikaan fiksu, eli sammakoita tulee koko ajan suusta, mutta se puhe mita puhun, on sita mista ma pidan, voin kertoa lapsista, marimekon kuosista, matkoista, ne mista mina tiedan, kehun toisen vaatetta, eli saan kylla tikusta asiaa. Kun menin naimisiin, meidan toimistossa joka ikinen osallistui meidan haalahjaan, vrt ylla kuoleman tapaus. Me ollaan jokainen erilaisia, mutta jos jokainen olis tuppisuu, kylla duunipaikalla vois aika ikavaa olla. Annetaan kylla kaikkien kukkien kukkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyhmiä puhuvan seurassa ei ahdista samalla tavalla kuin tuppisuun. Ja jos paljon puhuu, niin kyllä siellä välissä jotain järkevääkin tulee sanottua.
kannattaa jutella=)
ihmisen kanssa joka ei saanut suustaan edes sammakoita. Jokainen keskustelun yritys päättyi hänen yksitavuiseen vastaukseensa.
En tiedä pitikö hän minua hölöttävänä typeryksenä mutta minä ainakin pidin häntä vähän yksinkertaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmiset ovat yleensä pinnallisia ja itsekeskeisiä "kälkättäjiä" jotka eivät ole todellisuudessa kiinnostuneita toisten ihmisten asioista!
kaikilla on paljon rennompi ja mukavampi olo, jos kaikki ovat ihan hiljaa. Vai...=)
joka ei puhu oma-aloitteisesti mitään ja vastaa mun keskusteluyrityksiin/kysymyksiin yhdellä sanalla niin päättelen että aha, hän ei halua puhua. Ja olen itsekin hiljaa. Ja voin olla sujuvasti vaikka kuinka kauan, koska en minä jaksa kenestäkään nyhtää mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmiset ovat yleensä pinnallisia ja itsekeskeisiä "kälkättäjiä" jotka eivät ole todellisuudessa kiinnostuneita toisten ihmisten asioista!
kaikilla on paljon rennompi ja mukavampi olo, jos kaikki ovat ihan hiljaa. Vai...=)
Kiinnostaisi tietää, miten se tuppisuu osoittaa suunnatonta kiinnostustaan muiden ihmisten asioihin? Kun ei ainakaan puhumalla osoita.
ainakin aina niin tyytyväinen, kun jossain koulutuksessa tai vastaavassa on joku puhelias ihminen. Se piinaava hiljaisuus on niin ahdistavaa!
Sellainen kyllä/ei - vastaaminenkin on tosi ahdistavaa. Itselle tulee sellainen olo kuin olisi joku poliisin kuulustelija! Yleensä luovutan muutaman kysymyksen jälkeen ja olen vaan itsekkin hiljaa..
Mut se harmittaa, ja ärsyttää paljon, jos kuulen jonkun mollaavaan itseään. Minä sentään näen yleensä vaivaa että ihmiset viihtyy mun ympärillä. Ihminen, joka mollaa itseään antaa ymmärtää, että MINÄ olen se tyhmä, joka luulee että hänestä olisi johonkin ja että hän olisi mielenkiintoinen ihminen. Mut tällaiset ihmiset on yleensä herkkiä ja heitä on mitätöity jotenkin, joten ei tohon voi alussa puuttua mitenkään - myöhemmin kun ollaan tutustuttu paremmin, olen joskus sanonut, että nyt alat puhua nätisti tästä sun elämän tärkeimmästä ihmisestä, ainakin mun seurassa!
Oon nyt aktiivisesti yrittäny opetella kuuntelemaan toisia ja kiinnostumaan toisista ja kyselemään heiltä asioita. Nyt kun viimein tajusin kuinka itsekeskeisesti aina jutskailen. Vielä se on ihan tietoista huomioimista, toivon joskus siitä itselle luonnollista. Enkä siis tahallani oo hölöttäny, mut se on ollu mun luonto. :) Itsekeskeistä, mutta muutettavissa.
Valitettavasti se on niin, että hiljainen ei oikeen pärjää puheliaiden seurassa, koska puheliaan ajatukset sinkoilee vauhdilla kun taas hiljainen miettii ja muodostaa lauseen päässään ennenkuin sanoo sen ääneen. Se vaatii meiltä puheliailta kärsivällisyyttä, että saadaan hiljaisenkin kommentti asiaan.
Itse olen tottunut keskustelemaan niin, että keskustellaan. Mutta on mulla pari hiljaisempaakin kaveria, ja heidän kanssaan ei aina keksi puhuttavaa, kun tosiaan lauseen muodostus tuntuu kestävän kauan ja vastaukset on mahdollisimman lyhkäsiä. Samoin yleensä varon väärinkäsityksiä hiljaisten kanssa, koska niiden selvittäminen on paljon hankalampaa kuin puheliaiden kanssa.
Mutta yhtä kaikki; ihania ihmisiä myös hiljaisissa. Ja oikeesti, mä kyllä yritän saada hiljaisetkin mukaan juttuun, se vaan ei aina onnistu. Näen siis kyllä vaivaa hiljaisten seurassa, enemmän kuin mitä päällepäin näkyy.
Totuus on kuiteki se, et meiän puheliaiden on helpompi jarruttaa kuin hiljaisten kiihdyttää.
tuolta väliltä. Puheliaisuus on usein epäsosiaalisuutta koska muut ei saa puheenvuoroa eikä tilaa. Puhelias vie tilan ympäriltä, päättää puheenaiheet ja jyrää hitaammat. Liika hiljaisuus ja osallistumattomuus on myös epäsosiaalista käytöstä. Sosiaalisuus on huomaavaisuutta toistakohtaan ja tilan antamista mutta myös kykyä keskustella vastavuoroisesti.