Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Äiti opettaa ekaluokkalaista Kuuraa kotona

Vierailija
17.08.2009 |

tänään Hesarissa. Lapsi ei mene kouluun vaan äiti opettaa, hän on itsekin käynnyt peruskoulun ja asuvat ekoyhteisössä. "Koen että lapseni oppisivat koulussa vähemmän.He olisivat sidottuja lukujärjestykseen ja luokkahuoneeseen, olipa ulkona millainen sää tahansa" sanoo Ruska-Linnun, Kuuran Aavan ja Silmun äiti.

Kommentit (66)

Vierailija
1/66 |
17.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä taas olen aivan varma että lukemaan voi opettaa ilman syvällistä ymmärrystä vaihtoehtoisista opetusmetodeistakin (epäilen ettei sitä ole useimmilla luokanopettajillakaan). Ja jos koko luokka silloin kaamealla 80-luvulla oppi lukemaan samalla tavalla kuin itsekin opit, miksi epäilet ettei oma lapsesi oppisi? Vai onko hänellä diagnosoitu joku oppimisongelma?



Opettajanakin toimittuani olen tullut siihen käsitykseen, että maalaisjärki on opettajan tärkein voimavara, ei mikään pedagogiikka. Olen tehnyt aineenopettajan koulutuksen, josta ei opettajan työssä ole ollut pienintäkään iloa eikä hyötyä. Sen sijaan omaa herkkyyttä yksilöiden ymmärtämisessä on pitänyt yrittää kehittää. Valitettavasti sitä herkkyyttä ei koulutuksessa oppinut.

Vierailija
2/66 |
17.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

kas, minun lapseni opettaja ei viitsinyt, joten minun oli pakko.



En myöskään sano, että minä tietäisin kaikkia niitä keinoja, joita koulutettu opettaja tietäisi - muttei minun tarvitsekaan. Riittää kun löysin sen keinon, jolla oma lapseni oppii.



Ja voi olla, että sinulla ei hermo pidä matematiikanopetusta, mutta minulla ei ollut varaa sellaiseen ylellisyyteen kuin hermoihin.



Pahinta oli juuri se opettajan "neutraali suhtautuminen". Se kun tarkoitti samaa kuin "not my problem". Minun ongelmaksenihan se sitten jäi...



terveisin numero 40, joka tietää mistä puhuu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/66 |
17.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaatii varmaan aika paljon omistautumista asialle vanhemmalta. Mä en edes uskalla ajatella itseäni opettamassa lastani :)



Miten tuollainen kotiäitiopettaja pitää itsensä ajan hermoilla mitä opettamiseen tulee? Eihän se pääse esim. koulutuksiin/seminaareihin? Opettajatovereiden tuki puuttuu kokonaan? Mitäs sitten kun opettaa ihan väärin jonkin asian?

Vierailija
4/66 |
17.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

opettaa Olipa kerran elämä" sarjalla. Se kun kertoo kaiketi enemmänkin ihmisen biologiasta =D. Varmaankin kyllä ihan toimittajan haksahdus, "olipa kerran ihminen" on tämä historiapläjäys.

Vierailija
5/66 |
17.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset


Miten tuollainen kotiäitiopettaja pitää itsensä ajan hermoilla mitä opettamiseen tulee? Eihän se pääse esim. koulutuksiin/seminaareihin? Opettajatovereiden tuki puuttuu kokonaan? Mitäs sitten kun opettaa ihan väärin jonkin asian?

Ei nekään käy lisäkoulutuksissa ja useimmissa opettajanhuoneissa ei mitään kollegiaalista tukea ole - keskinäistä kyräilyä ja kiirettä lähinnä!

Vierailija
6/66 |
17.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

on osaavien kollegoiden tuki takanaan samoin kun mahdollisuus käyttää kaikkia mahdollisia materiaaleja.



Ikävää, että jollain ei aineenopen koulutuksesta ole ollut hyötyä. Itse koin opetusharjoittelun + teorian todella hyödylliseksi ja siitä on saanut loistavan pohjan tälle työlle.



Ja tosiaan ammattitaitoisella opettajalla on takataskussaan monia keinoja opettaa joku asia, oppilaat kun ovat yksilöitä eivätkä kaikki opi ja ymmärrä samalla tavalla.



1-4. luokan opettajana olo on hyvinkin haasteellista. Se, että itse hallitsee asian ei tarkoita sitä, että osaisi sen opettaa :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/66 |
17.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ihmisillä on opetustyöstä! Peruskoulussahan se ei haittaa mitään, jos opettajan yleissivistys on heikko, ja useinhan se onkin. Lukiossa sen sijaan opiskelija joutuu tekemään kovasti työtä jos opettaja ei hallitse ainettaan. Uskoisin että kotikoulussa lapsen omaa lahjakkuutta on helpompi vahvistaa ja työstää kuin koulussa, joka tunnistaa käytännössä ainoastaan matemaattisen ja kielellisen lahjakkuuden, ja nekin vaihtelevasti. Kuvittelepa nyt vaikka musiikillinen lahjakkuus, jonka lahjojen kehittyminen on koulun varassa vs. sama henkilö, joka olisi kotikoulussa hänestä välittävän vanhemman kanssa. Varmasti musiikin opiskeluun jää enemmän aikaa jos ei tarvitse viettää viittä päivää viikossa koulussa.

Vierailija
8/66 |
17.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se, että itse hallitsee asian ei tarkoita sitä, että osaisi sen opettaa :)

Tämä kirjoittaja, joka opettaa omaa lastaan (nro 40 muistaakseni?) vaikuttaa perehtyneen asiaan ja tietää mistä puhuu. Mutta monella ei rahkeet riitä tuohon. Se, että äidillä on joku ideologia ja asenne normaalia koulujärjestelmää vastaan, ei vielä takaa yhtään mitään.

Itse esim osaan soittaa paria instrumenttia ihan hyvin ja tiedän jotain teoriastakin. Yksi ystäväni on tämän huomannut ja yrittää saada minusta halvalla opettajan hänen lapsilleen. Minulla ei ole mitään käsitystä miten pieniä lapsia opetetaan enkä muista itse miten minua lapsena opetettiin. Kieltäydyn tuosta kunniasta joka kerta, mutta ystävä ei ymmärrä noita perusteita. Samalla tavalla moni kotiopettaja voi olla täysin välinpitämätön jos pitäisi ajatella noita menetelmiäkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/66 |
17.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

jo ehkäpä noilla nimillä on parempi pysytellä äidin helmoissa.

Vierailija
10/66 |
17.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

sulla on tuuri jos sun lapsesi opettaja on viitsinyt etsiä ne keinot ja nyittävät narutkas, minun lapseni opettaja ei viitsinyt, joten minun oli pakko.

En myöskään sano, että minä tietäisin kaikkia niitä keinoja, joita koulutettu opettaja tietäisi - muttei minun tarvitsekaan. Riittää kun löysin sen keinon, jolla oma lapseni oppii.

Ja voi olla, että sinulla ei hermo pidä matematiikanopetusta, mutta minulla ei ollut varaa sellaiseen ylellisyyteen kuin hermoihin.

Pahinta oli juuri se opettajan "neutraali suhtautuminen". Se kun tarkoitti samaa kuin "not my problem". Minun ongelmaksenihan se sitten jäi...

terveisin numero 40, joka tietää mistä puhuu.

on ollut huono tuuri. Mulla on kuitenkin "ihan tavallinen lapsi", jolle matikka on vähän tahkeaa. Omallasi vaikeudet ovat ilmeisesti aivan toista luokkaa.

Nostan kyllä sinulle hattua, että olet uskaltanut/osannut/voinut ottaa vastuun erityistarpeisen lapsesi opetuksesta. Tästähän kotikoulussa tavallisesti ei kai ole edes kysymys ja keskivertovanhemmalle olisi vielä korkeampi kynnys ryhtyä opettamaan erityislasta kuin "tavallista kakaraa". Mutta siitä huolimatta, pitää osata opettaa. Ei siitä muuten mitään tule. Ja olisipa tosi kamalaan huomata joskus 3-5 vuoden päästä että "pieleen meni", miten tästä eteenpäin?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/66 |
17.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja olisipa tosi kamalaan huomata joskus 3-5 vuoden päästä että "pieleen meni", miten tästä eteenpäin?

"pieleen menneen" tilanteen on aikaansaanut joku muu kuin minä? TUlee näitä pieleen menneitä tapauksia tavallisissa kunnallisissa kouluissakin vastaan joka vuosi. Lapsia jotka eivät opikaan, jotka eivät oppimisvaikeuksien tai sopeutumisvaikeuksien tai ryhmäytymisvaikeuksien tai koulukiusaamisen tai jonkun muun syyn takia eivät pärjääkään koulussa. Jotka jäävät luokalleen, muuttuvat puhumattomiksi, jäävät kavereitta, itkevät kotonaan iltaisin.

Miten tilanne on vähemmän hirveä, jos se on syntynyt koulussa, kuin jos pieleen meno syntyy kotikoulusa? Voiko vanhempi silloin todeta vaan että "ei ole minun vikani"? vain sillä perusteella, ettei hän itse ole mitään yrittänytkään? Tuskin. Vanhempi lienee joka tapauksessa samassa loukussa: yksin yrittämässä pitää lapsensa tulevaisuutta jotenkin olemassa. koska ei se koulukaan tuossa tilanteessa juuri avuksi ole.

Vierailija
12/66 |
17.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

kuuraaminen on lattianpesua

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/66 |
17.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tottakai se pieleenmeno on yhtä kurja juttu tavasta riippumatta. Tässä vain tarkoitin lähinnä sitä, että olosuhteet ovat muuten ihan normaalit. Tavallinen lapsi, jolla on tavalliset oppimisvalmiudet ja sitten muutaman vuoden päästä ekoissa testeissä todetaan, ettei lapsi osaa "mitään", kun kotiopetusta antavalla vanhemmalla ei ole ollut valmiuksia/kykyjä opettaa.

Mutta kyllä minusta tuntuu, että jos vanhemmat ovat lapsistaan ja heidän koulunkäynnistään kiinnostuneita, niin kyllä ne vaikeudet ja hankaluudet ovat (useimmiten) nähtävissä jo aiemmin, ei tarvitse vuositolkulla odottaa. Itselläni on kaksi ala-asteikäistä poikaa. Kyllä minä tunnen heidät, heidän opettajansa, seuraan koulunkäyntiä, läksyjä, kyselen kuulumiset ja pidän yhteyttä opettajaan. Tunnen molempien heikkoudet ja vahvuudet, tiedän leipälajit ja tuen tarpeet. Eikä kummankaan koulu-ura ole vielä kovin pitkä. Nähtäväksi jää, mitä uutta vuodet tuovat tullessaan, kun opiskelu käy vaativammaksi ja aineet lisääntyvät. Yhtä kiinnostunut aion heidän koulunkäynnistään olla vastakin.

Ja olisipa tosi kamalaan huomata joskus 3-5 vuoden päästä että "pieleen meni", miten tästä eteenpäin?

"pieleen menneen" tilanteen on aikaansaanut joku muu kuin minä? TUlee näitä pieleen menneitä tapauksia tavallisissa kunnallisissa kouluissakin vastaan joka vuosi. Lapsia jotka eivät opikaan, jotka eivät oppimisvaikeuksien tai sopeutumisvaikeuksien tai ryhmäytymisvaikeuksien tai koulukiusaamisen tai jonkun muun syyn takia eivät pärjääkään koulussa. Jotka jäävät luokalleen, muuttuvat puhumattomiksi, jäävät kavereitta, itkevät kotonaan iltaisin.

Miten tilanne on vähemmän hirveä, jos se on syntynyt koulussa, kuin jos pieleen meno syntyy kotikoulusa? Voiko vanhempi silloin todeta vaan että "ei ole minun vikani"? vain sillä perusteella, ettei hän itse ole mitään yrittänytkään? Tuskin. Vanhempi lienee joka tapauksessa samassa loukussa: yksin yrittämässä pitää lapsensa tulevaisuutta jotenkin olemassa. koska ei se koulukaan tuossa tilanteessa juuri avuksi ole.

Vierailija
14/66 |
17.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

koulussa on, pitää ihmetellä miten täysipäistä porukkaa aikuiset ihmiset keskimäärin ovat. Minusta olisi reilua jos lapset voisivat haastaa koulun oikeuteen kiusaamisista ja muista koko myöhempään elämään haitallisesti vaikuttavista asioista, jotka ovat selvästi koulun syy. Ei ihme että kotikoulusta tulee entistä suositumpi kun yhteiskunnan tarjoamat koulupalvelut vaan huononevat koko ajan (siis miten voi eka luokalla olla 30 oppilasta?).

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/66 |
17.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja meillä oli yläasteella sellanen biologian maikka, joka kirjotutti pinon kalvoja ja sit katottii Kivisiä ja Sorasia tai Mustangia (vaimikäsenytoli) Nii, ja kiusaamista on ekasta luokasta asti.

Kommuunissa oppii väkisin sosiaalisemmaksi kuin kiusattuna koulussa ja pienessä perheessä elävänä.

Kun ajattelee miten surkeaa monilla lapsilla koulussa on, pitää ihmetellä miten täysipäistä porukkaa aikuiset ihmiset keskimäärin ovat. Minusta olisi reilua jos lapset voisivat haastaa koulun oikeuteen kiusaamisista ja muista koko myöhempään elämään haitallisesti vaikuttavista asioista, jotka ovat selvästi koulun syy. Ei ihme että kotikoulusta tulee entistä suositumpi kun yhteiskunnan tarjoamat koulupalvelut vaan huononevat koko ajan (siis miten voi eka luokalla olla 30 oppilasta?).

Vierailija
16/66 |
17.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

on todella huono yleissivistys! Ja missä olen sanonut että pääkaupunkien osaaminen sulkee pois kokonaisuuden hallinnan? Se vaan on usein niin että kun ei tiedetä edes pääkaupunkia niin ei tiedetä myöskään maan historiasta mitään.

Ja ei esimerkiksi Ruotsin historiaa voi osata, jos ei tiedä edes Bernadotteja, vai miten silloin tietää Ruotsin nykyisen monarkian synnyn? Jos ei ole edes kuullut Jean Babtiste Bernadottesta?


Mää en nyt muista Brunein pääkaupunkia, mutta Ylä-Voltan kyllä.

Tiedän myös, miten Jean Baptiste Bernadotten nimi kirjoitetaan. :D

Vierailija
17/66 |
17.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja meillä oli yläasteella sellanen biologian maikka, joka kirjotutti pinon kalvoja ja sit katottii Kivisiä ja Sorasia tai Mustangia (vaimikäsenytoli) Nii, ja kiusaamista on ekasta luokasta asti. Kommuunissa oppii väkisin sosiaalisemmaksi kuin kiusattuna koulussa ja pienessä perheessä elävänä.

Vierailija
18/66 |
17.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

osallistuu opettamiseen. Tiedä sitten kuinka paljon, mutta voihan siinä joukossa olla monen alan koulutettua osaajaa.

Vierailija
19/66 |
17.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

opettaa Olipa kerran elämä" sarjalla. Se kun kertoo kaiketi enemmänkin ihmisen biologiasta =D. Varmaankin kyllä ihan toimittajan haksahdus, "olipa kerran ihminen" on tämä historiapläjäys.

Nämä ranskalaiset ovat tehneet mielestäni parikin sarjaa: toisen ihmisen biologiasta ja toisen ihmisen historiasta. Hauskoja sarjoja, mutta en ehkä käyttäisi ainoana oppimateriaalina.

Vierailija
20/66 |
17.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olisi parempi keskittyä tulevaisuuteen tai edes tähän hetkeen menneiden aikojen sijaan.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän kahdeksan kuusi