Meidän pojulla 6v. särkee tosi usein öisin jalkoja.

nyt 6-vuotiaalla pojalla kasvukivut alkoivat 4-vuotiaana. Herää 1-2 krt kuussa yöllä itkemään kipuja. Silloin laitetaan säärystimet, ja jos ei sillä rauhoitu, niin Pamol F:ää myös. Samalla usein vähän hierotaan. Särkylääkkeellä on myös psykologinen vaikutus, eli uni tulee useinmiten ennen kuin vaikutus alkaa.



Joskus poika tietää itse illalla, että nyt särkee, ja laittaa säärystimet jo mennessään nukkumaan.

vaikka oon kyl kans sitä mieltä et jos lapseen koskee niin paras antaa lääkettä. mutta noihin kasvukipuihin on meillä auttaneet särkylääkkeitä paremmin (ja nopeammin) villasukat - jo illalla puettuina - se magnesium ja kylmägeeli, paitsi että lapsi inhosi sitä, joten jäi yhteen kertaan se kokeilu. meillä on magnesiumia suklaan makuisina tabletteina, en muista mistä ostettu, ne ainakin maistuu hyvin. kun huomasin miten nopeasti lapsi nukahti kun sanoin et annan lääkettä vaikka tosiasiassa kyse oli magnesiumista niin lopetin särkylääkkeen antamisen. mutta ei meidän pojalla kovin kovat kivut olleet, enemmän oli ongelma just ne levottomat jalat. siihen magnesium auttoi niin hyvin että vaiva loppui pian kokonaan. jos kipu on kova niin varmasti kannattaa antaa särkylääkettä.

ei saa murskailla/puolitella jos paketin ohjeissa niin ei luvata erikseen. liuotettavat ja nestemäiset on ihan asia erikseen. Tässä tohtori.fi sivuilta selostusta:



"Lääkkeiden puolittamisessa on aina muistettava, että kaikkia valmisteita ei saa jakaa. Lääkevalmiste on voitu päällystää kalvolla, jonka tarkoitus on suojata lääkeainetta mahahapon hajottavalta vaikutuksesta (entero-valmisteet). Jos kalvo rikkoutuu ennen valmisteen nielemistä, lääke ei tehoa. Toiset valmisteet (depot-valmisteet) on tarkoitettu vapauttamaan lääkeaine hitaasti ja tasaisesti lääkevalmisteesta. Jos tällainen valmiste rikkoutuu, voi siitä seurata yliannostus, kun kaikki lääkeaine vapautuu kerrallaan yhdessä paikassa. Tieto onko lääkevalmiste puolitettavissa vai pitääkö se niellä kokonaisena löytyy pakkausselosteesta. Voit kysyä myös apteekista on voiko lääkkeesi puolittaa.



Apteekista on myös saatavissa murskain, jonka avulla tabletteja voi murskata jauheeksi. Tablettien murskaamista koskevat samat säännöt kuin puolittamista, eli kaikkia valmisteita ei saa murskata. Murskaaja on käyttökelpoinen pienten lasten ja eläinten lääkkeiden annossa, jolloin tablettijauhe yleensä liuotetaan veteen ja juodaan. On hyvä muistaa, että tablettien murskaaminen voi tuoda lääkkeen pahan maun esiin, kun tabletin rakenne hajoaa."

"Miten lapsi ymmärtää ja ilmaisee kivun?







Lapsi voi pelätä kipua eivätkä etenkään pienimmät lapset ymmärrä syy-yhteyttä kivun aiheuttajaan ja näin kipu voidaan kokea rangaistuksena. Lapsi oppii pian pelkäämään kivuliaita tilanteita ja huonosti hoidettu kipu voi voimistaa myöhempiä kipukokemuksia sekä tehdä kivusta pitkäkestoisempaa. Toistuvat kipukokemukset voivatkin jättää elinikäisen jäljen kipujärjestelmään.







Lapsen fyysinen ja psyykkinen kehitysaste määräävät, miten lapsi kokee kivun ja ilmaisee sen. Kipu voi ilmentyä lapsilla itkuna, kasvojen ilmeinä sekä käyttäytymismuutoksina. Lapsi voi aristaa kosketusta ja olla ärtynyt. Leikki-ikäinen lapsi keskittyy usein itseensä ja on tavallista vaisumpi. Yleensä ottaen 3-5- vuotias osaa arvioida kipuaan kohtuullisen hyvin suullisesti. Sairaaloissa on myös erilaisia kivunarviointiin kehitettyjä mittareita lapsille, joissa esimerkiksi kasvohahmojen avulla lapsi voi tuoda ilmi tuntemuksiaan.









Kipulääkettä riittävän ajoissa ja oikea annos







Lasten kivunhoidon yleisin virhe on odottaa liian pitkään ja antaa lääkettä silloinkin liian vähän. Kipulääkkeet ovat turvallisia lyhytaikaisessa ja tilapäisessä käytössä oikein annosteltuina myös lapsipotilailla. Kipulääke tehoaa parhaiten, kun se otetaan mahdollisimman varhain ja oikealla annoksella. Lapsilla lääkkeet annostellaan useimmiten painon mukaan. Kipulääkkeitä on tutkittu lapsilla runsaasti ja siten lasten kivunhoitoon on löydetty tehokkaat ja turvalliset valinnat eri tilanteisiin.







Ensisijainen kipu- ja kuumelääke lapsilla on parasetamoli. Pienille vauvoille lääkettä annostellaan peräpuikkoina. Suositeltavaa on, että kun vauva pystyy nielemään lääkkeen hyvin, valittaisiin suun kautta annosteltava lääke. Näin lääke imeytyy ja vaikuttaa tehokkaammin. Lääke voidaan annostella suun kautta esimerkiksi nestemäisenä mikstuurana sekä hyvänmakuisina suussa sulavina tabletteina.







Tulehduskipulääkkeitä, kuten ibuprofeenia, voidaan lapsilla käyttää, mikäli parasetamoli ei tuo riittävää helpotusta kipuun tai kuumeen alenemiseen. Tulehduskipulääkkeet aiheuttavat kuitenkin parasetamolia enemmän sivuvaikutuksia, kuten vatsaärsytystä ja -kipua, pahoinvointia, vuototaipumusta sekä joskus allergisia reaktioita. Tulehduskipulääkkeistä asetyylisalisyylihappoa ei tule käyttää lapsipotilaiden ensisijaisena kuumelääkkeenä, koska on viitteellistä näyttöä siitä, että asetyylisalisyylihapon käyttöön kuumesairauksien yhteydessä voi liittyä harvinainen, mutta vakava sivuvaikutus, niin sanottu Reyen oireyhtymä.







Vaikeaan kipuun, esimerkiksi lasten reumakipuun tai syöpätautiin liittyvään kipuun, voi lääkäri määrätä myös vahvempia kipulääkkeitä, opioideja, joista myös löytyy pienillekin lapsille sopivia lääkemuotoja. Näitäkään lääkkeitä on turha pelätä, sillä oikea kivun hoito nostaa elämän laatua myös lapsella.









Lapsi ei suostu ottamaan lääkettä







Lääkkeen annostelu lapsille voi joskus tuottaa ongelmia, koska osa lääkkeistä voi olla pahanmakuisia. Mieluisan juoman antaminen lapselle heti lääkkeenoton jälkeen voi auttaa tilannetta. Lapselle kannattaa myös kertoa, miksi lääkettä otetaan. Mittaruiskulla annosteltaessa ruisku kannattaa suunnata vinosti kielen yli kohti posken takaosaa, jolloin lääkkeen sylkeminen suusta on vaikeaa ja lääkkeen hengitysteihin joutumisen vaara on pieni. Mikäli lapsi ei suostu nielemään lääkettä, voi kurkun kevyt siveleminen alaspäin suuntautuvalla kädenliikkeellä stimuloida nielemisen. Tablettien nieleminen onnistuu usein vasta 5-vuodesta eteenpäin riippuen lapsesta."

lapsi nukahtaa pussi jalkojen päällä

(Meillä oli myös tuota ongelmaa kun poika oli 5-6-vuotias, mutta en suostunut antamaan estolääkitystä kun minusta lasta ei pitäisi lääkitä ylenmäärin.)