Miksi nykyajan lapsille pk on parempi paikka kuin koti?

vaan siitä, että leikkivä lapsi tarvitsee kavereita.

Lapsen maailmassa tulee ensin itse symbioosissa äidin kanssa, sitten itse perheen keskellä ja vähitellen itse muiden kanssa. Kun kehitysvaihe on siinä, että pitäisi leikkiä juonellisia leikkejä, äiti on huono leikkijä, vaikka hänellä sattuisikin olemaan aikaa, koska äiti vastaa perhettä ja turvaa, ei "raakaa sosiaalista maailmaa", jossa kaveri sanoo että oot tyhmä, jos alat vetämään liikaa sooloja.

En ole tätä virikevouhkaamista täällä seurannut, mutta vaikuttaa siltä, että täällä poopottaa joko ihan pienten vauvojen äidit tai sitten maaseudulla asuvat uskovaiset/työttömät/kouluttamattomat/muuten vaan vähän rajattua elämää viettävät.

On aivan eri asia puhua vauvan tai taaperon tarpeesta saada olla rauhallisessa tilassa ja vanhempansa kanssa, kun leikki-ikäisestä, jonka on oivallettava sosiaalisen toiminnan pelisääntöjä.

Kaikki varhaiskasvattajat tietävät, että kotona hoidetulla on iso kuilu kurottavana verrattuna niihin, jotka ovat olleet edes osan ajastaan päiväkodissa. Tämän takia esikoulusta tehtiin "pakollinen", että erot saataisiin tasasemmiksi koulun aloitukseen. Ruotsissa tutkimustulokset ovat aivan selvät ja siellä päivähoitoa suositellaan. Ranskassa, Englannissa ja monessa muussa maassa koulu alkaa 3-4-vuotiaana - ei sielläkään lapset hillu kotona yli viittä vuotta tuijottamassa seinää tai videoita.

Koska en ole lukenut noita ketjuja, en tiedä, mikä kotihoitovimmaisilla päivähoidossa nyppii, sekö, että äiti on "lomalla" vai se, että yhteiskunnan rahaa kuluu. Mutta Suomi ei ole tässä suhteessa mikään poikkeava maa, jos nyt ei aleta vertaamaan kehitysmaihin. Leikki-ikäinen kuuluu leikkivään ikätoveriryhmään, ei hiljaiseen kotiin.

Kyllä mä ainakin olisin "pettynyt" jos lapsi riemusta kiljuen menisi vapaiden jälkeen päiväkotiin. Eikö vanhemmat osaa kotona tehdä lasten kanssa mitään? Eli laiskuuttaan vievät virikehoitoon?

Kun itse olin lapsi, oli vanhempien pakko käydä töissä ihan niin kuin nykyaikanakin. Päiväkoteja oli harvassa ja vanhempieni oli pakko palkata kotiin hoitajia, joita ei ollenkaan lastenhoito kiinnostanut. He olivat ilkeitä, äkkipikaisia ja kyllästyneitä. Jaksoivat olla muutaman kuukauden (minua ei ollut vaikea hoitaa, olin kiltti ja hiljainen).

Kun menin kouluun, sain olla yksin kaikki iltapäivät, iltapäivähoitoa ei ollut vielä keksittykään.

En todellakaan ole huolissani, kun lapseni viihtyvät päiväkodissa hyvin.

.. olla. Aika kurjaa jos se paikka ei ole kotona.