Miksi nykyajan lapsille pk on parempi paikka kuin koti?

Anna lastenkotiin, kun siellä paremmin pärjää.

Sillä heitä hoitajat syrjivät.

Meillä veljeni oli päiväkodissa, minua hoivasi mummo ja osan ajasta oli pph:lla, jolla oli minua paljon nuorempia lapsia. Joka päivä kerhoiltiin, mutta ero sosiaalisissa taidoissamme oli valtava vuosia koulun aloittamisen jälkeenkin. Minä en osannut leikkiä ryhmässä (kerhossa oli koko ajan ohjattua toimintaa) en tajunnut rymädynamiikasta yhtään mitään. Väsyin helposti toisiin lapsiin, tarvitsin paljon omaa tilaa. En osannut ratkoa ristiriitatilanteita ilman aikuista, en osannut pitää puoliani jne. Jouduin heti kiusatuksi, eikä mikään ihme. Kaikki muut olivat jo vuosia saaneet harjoitella ryhmässä toimimista, kuitenkin niin että siinä oli aina aikuinen valvomassa ja opastamassa. Mua ei opastanut kukaan, koska koulun piha on täysin erilainen ympäristö kuin päiväkoti.



Oma lapseni on vielä pieni ja kotihoidossa, mutta ehdottomasti hänellä on oikeus päästä myös päiväkotiin, kunhan kasvaa!

menisivät mielellään päiväkotiin.

Tuntuu tosi kurjalta jättää heidät sinne itkemään :(

oletko tahallisen ymmärtämätön vai yhteiskuntavastainen?



Kasvatus, turva ja perheyhteys ovat yksi asia, lapsen sosiaaliset taidot kokonaan toinen.



Toki tarha saattaa viedä perusturvan, jos se ei sovi lapsen kehitykseen ja tarhaa käytetään lapsen voinnista välittämättä dumppauspaikkana, mutta yhtä kaikki kotona kasvaneilla on selkeästi enemmän ongelmia sosiaalisen sopeutumisen kautta.



Leikki-ikäisen pitää leikkiä, kavereiden kanssa.

menisivät mielellään päiväkotiin. Tuntuu tosi kurjalta jättää heidät sinne itkemään :(

oletko tahallisen ymmärtämätön vai yhteiskuntavastainen? Kasvatus, turva ja perheyhteys ovat yksi asia, lapsen sosiaaliset taidot kokonaan toinen. Toki tarha saattaa viedä perusturvan, jos se ei sovi lapsen kehitykseen ja tarhaa käytetään lapsen voinnista välittämättä dumppauspaikkana, mutta yhtä kaikki kotona kasvaneilla on selkeästi enemmän ongelmia sosiaalisen sopeutumisen kautta. Leikki-ikäisen pitää leikkiä, kavereiden kanssa.

sosiaalisesta sopeutumisesta?

Odota vain, se päivä koittaa sinullekin kun lapsesi mankuaa lomalla päiväkotiin, kun siellä on kavereita. :)



t. kahden normaalin, pääasiassa kotihoidetun lapsen äiti

Odota vain, se päivä koittaa sinullekin kun lapsesi mankuaa lomalla päiväkotiin, kun siellä on kavereita. :) t. kahden normaalin, pääasiassa kotihoidetun lapsen äiti

vanhin 6-vuotias.

vaan on niin tärkeitä. Meillä lapset saavat olla kaikki lomat kotona, nytkin pitkä kesäloma takana. Mutta aina sinne päikkäriinkin on kiva mennä. Lapset 5 ja 6 v.

Mutta jos puhutaan ihan pienistä lapsista, niin mielestäni heidän paikkansa on kotona. Mutta tämä vain minun mielipiteeni.

2

Se on tuo koulusysteemi johon lapsen on hyvä opetella jo pikkuhiljaa päiväkodissa. Ne samat päiväkoti kaverit on sielä koulussakin. Ja eihän sitä opi olemaan isossa ryhmässsä jos ei ole mahdollisuutta oppia.

Kurja se eskari ikäisena vasta alkaa opetella ja yrittää päästä kaveri porukoihin mukaan.



Toki kotona olisi lapsen kivempi, jos äiti on aktiivinen viemään leikkipuistoihin ja kerhoihin. Ei se kuitenkaan korvaa päiväkoti ympäristöä ja niitä kaverisuhteita. Siksi päiväkoti on parempi, koska siihen kouluelämään on opittava.

Se on tuo koulusysteemi johon lapsen on hyvä opetella jo pikkuhiljaa päiväkodissa. Ne samat päiväkoti kaverit on sielä koulussakin. Ja eihän sitä opi olemaan isossa ryhmässsä jos ei ole mahdollisuutta oppia. Kurja se eskari ikäisena vasta alkaa opetella ja yrittää päästä kaveri porukoihin mukaan. Toki kotona olisi lapsen kivempi, jos äiti on aktiivinen viemään leikkipuistoihin ja kerhoihin. Ei se kuitenkaan korvaa päiväkoti ympäristöä ja niitä kaverisuhteita. Siksi päiväkoti on parempi, koska siihen kouluelämään on opittava.

Meillä ainakin toimii kerhot (ryhmässä 12 lasta), jumpassa käy kerta viikkoon ja muutenkin liikutaan kodin ulkopuolella. Miten ne pk kaverisuhteet eroaa kerhokaveri suhteista? Meillä ainakin käy kerhokaverit kotonakin leikkimässä.

vaan siitä, että leikkivä lapsi tarvitsee kavereita.



Lapsen maailmassa tulee ensin itse symbioosissa äidin kanssa, sitten itse perheen keskellä ja vähitellen itse muiden kanssa. Kun kehitysvaihe on siinä, että pitäisi leikkiä juonellisia leikkejä, äiti on huono leikkijä, vaikka hänellä sattuisikin olemaan aikaa, koska äiti vastaa perhettä ja turvaa, ei "raakaa sosiaalista maailmaa", jossa kaveri sanoo että oot tyhmä, jos alat vetämään liikaa sooloja.



En ole tätä virikevouhkaamista täällä seurannut, mutta vaikuttaa siltä, että täällä poopottaa joko ihan pienten vauvojen äidit tai sitten maaseudulla asuvat uskovaiset/työttömät/kouluttamattomat/muuten vaan vähän rajattua elämää viettävät.



On aivan eri asia puhua vauvan tai taaperon tarpeesta saada olla rauhallisessa tilassa ja vanhempansa kanssa, kun leikki-ikäisestä, jonka on oivallettava sosiaalisen toiminnan pelisääntöjä.



Kaikki varhaiskasvattajat tietävät, että kotona hoidetulla on iso kuilu kurottavana verrattuna niihin, jotka ovat olleet edes osan ajastaan päiväkodissa. Tämän takia esikoulusta tehtiin "pakollinen", että erot saataisiin tasasemmiksi koulun aloitukseen. Ruotsissa tutkimustulokset ovat aivan selvät ja siellä päivähoitoa suositellaan. Ranskassa, Englannissa ja monessa muussa maassa koulu alkaa 3-4-vuotiaana - ei sielläkään lapset hillu kotona yli viittä vuotta tuijottamassa seinää tai videoita.



Koska en ole lukenut noita ketjuja, en tiedä, mikä kotihoitovimmaisilla päivähoidossa nyppii, sekö, että äiti on "lomalla" vai se, että yhteiskunnan rahaa kuluu. Mutta Suomi ei ole tässä suhteessa mikään poikkeava maa, jos nyt ei aleta vertaamaan kehitysmaihin. Leikki-ikäinen kuuluu leikkivään ikätoveriryhmään, ei hiljaiseen kotiin.

Esikoinen, joka hoidettiin kotihoitovouhotusten mukaisesti, on kaikkein huonoiten sopeutunut kouluelämään, nuoremmat menivät ajoissa päiväkotiin, eikä ongelmia ole.

jos kerran vanhin on 6-vuotias. Meillä tilanne se, että 5-v tyttö on ainokainen, tai siis kohta saa pikkuveljen seurakseen ( rv 39) :) kuten tuossa toisessa ketjussa kirjoittelinkin päiväkotiin viemisestä. Ja kyllä hän nautti kesälomastaan täysin mutta on niin sosiaalinen tyttö, että kaverit ( joita meilläpäin lähinnä vain pk:ssa), ovat vaan niin tärkeitä hänelle.

Siis mielestäni kyse ei ole ns. virikkeistä (meillä on esimerkiksi kesä ollut niin kiirettä touhua, että ei varmasti ole näin paljon juttua tarhassa) tai edes siitä, että on kavereita (näitäkin on nyt kotosalla liian kanssa), vaan strukturoidusta yhteisöstä, jossa on omat sääntönsä ja hierarkiansa, arkiolosuhteissa. Lapselle ei voi opettaa sellaisia asioita puhumalla tai viemällä häntä katsomaan tarhassa leikkiviä lapsia. Mielestäni kerhosta (jossa esikoinen oli) puuttuu se struktuuri, mikä tarhassa selkeästi on ja sen vuoksi kerhoilulla saa kyllä virikkeitä, mutta ei sitä kasvua yhteiskunnan jäseneksi, joka nykyään tarvitaan.



Aiemmin perheet olivat isompia, lapset pääsivät riitelemään enemmän, suku oli läsnä - tämä ehkä teki sitä struktuuria, joka nykyään tulee tarhasta. En tiedä. Nykyään 1-2-lapsisen perheen ipana on todella yksin ja irrallaan sosiaalisista kuvioista kotona.

Siis mielestäni kyse ei ole ns. virikkeistä (meillä on esimerkiksi kesä ollut niin kiirettä touhua, että ei varmasti ole näin paljon juttua tarhassa) tai edes siitä, että on kavereita (näitäkin on nyt kotosalla liian kanssa), vaan strukturoidusta yhteisöstä, jossa on omat sääntönsä ja hierarkiansa, arkiolosuhteissa. Lapselle ei voi opettaa sellaisia asioita puhumalla tai viemällä häntä katsomaan tarhassa leikkiviä lapsia. Mielestäni kerhosta (jossa esikoinen oli) puuttuu se struktuuri, mikä tarhassa selkeästi on ja sen vuoksi kerhoilulla saa kyllä virikkeitä, mutta ei sitä kasvua yhteiskunnan jäseneksi, joka nykyään tarvitaan. Aiemmin perheet olivat isompia, lapset pääsivät riitelemään enemmän, suku oli läsnä - tämä ehkä teki sitä struktuuria, joka nykyään tulee tarhasta. En tiedä. Nykyään 1-2-lapsisen perheen ipana on todella yksin ja irrallaan sosiaalisista kuvioista kotona.

ja olinkohan numero ysi :) ?

Siis mielestäni kyse ei ole ns. virikkeistä (meillä on esimerkiksi kesä ollut niin kiirettä touhua, että ei varmasti ole näin paljon juttua tarhassa) tai edes siitä, että on kavereita (näitäkin on nyt kotosalla liian kanssa), vaan strukturoidusta yhteisöstä, jossa on omat sääntönsä ja hierarkiansa, arkiolosuhteissa. Lapselle ei voi opettaa sellaisia asioita puhumalla tai viemällä häntä katsomaan tarhassa leikkiviä lapsia. Mielestäni kerhosta (jossa esikoinen oli) puuttuu se struktuuri, mikä tarhassa selkeästi on ja sen vuoksi kerhoilulla saa kyllä virikkeitä, mutta ei sitä kasvua yhteiskunnan jäseneksi, joka nykyään tarvitaan. Aiemmin perheet olivat isompia, lapset pääsivät riitelemään enemmän, suku oli läsnä - tämä ehkä teki sitä struktuuria, joka nykyään tulee tarhasta. En tiedä. Nykyään 1-2-lapsisen perheen ipana on todella yksin ja irrallaan sosiaalisista kuvioista kotona.

Kyllä mä ainakin olisin "pettynyt" jos lapsi riemusta kiljuen menisi vapaiden jälkeen päiväkotiin. Eikö vanhemmat osaa kotona tehdä lasten kanssa mitään? Eli laiskuuttaan vievät virikehoitoon?

enkä touhua lasten kanssa kovin paljoa. Olis jotenkin outoa, jos mun yli 5v:t lapset haluaisi pyöriä vain mamman helmoissa. Hyvä vaan, kun saa vähän henkireikää puolin toisin. Ahdistun sellaisesta sisäänpäinlämpiävyydestä, että ollaan aina ja vain yhdessä.

Omassa suvussa olen eka sukupolvi ties kuinka moneen sataan vuoteen, joka on näinkin paljon lasten kanssa. Vanhemmilla, isovanhemmilla ja isoisovanhemmillani oli piiat ja taloudenhoitajat,