muistatteko kummilastanne nimipäivinä?

Leikki-ikäiseelle kummilapselle lähetän postissa (asuvat kaukana) kortin ja jonkun pienen lahjan joka mahtuu kuoreen (esim. värityskirja, nimi-kaulakoru, T-paita...). Muutenkin pyrin lähettelemään kummilapselle mahdollisimman usein postia, kun nähdään harvoin ja tiedän että tykkää kun saa omaa postia.



Omien lasten nimppareita ei olla koskaan varsinaisesti juhlittu, eikä lahjoja ostettu. Välipalalla ollaan saatettu jätskillä herkutella tmv. Ja onniteltu tietysti :-)

edes oman perheen sisällä nimppareita...

Kummipoikani on 15v ja hänelle on jo monen vuoden ajan lähettänyt nimpparikorttina raha-arvan.



Kummityttö on 6v ja hänen vanhempansa järjestävät pienimuotoiset nimpparijuhlat hänen kummeilleen ja isovanhemmilleen. Olen ostanut aina hänelle jonkin pienen (n10€) jutun nimpparilahjaksi.



Nuorin kummipoika täytti juuri vuoden ja hänelle lähetin nimipäivänä kortin. Hieman isompana voisin kuvitella, että veisin hänet esim. leffaan nimpparin kunniaksi.

Jotain mukavaa tyyliin käydään yhdessä leffassa tai hampurilaisella, pienempien kanssa vaikka leikkipuistossa ja jätskillä. Jokatapauksessa jotain yhdessä tekemistä.



Viimeksi hain nimpparipäivänä 14-v kummityttöni mukaani kauppaan, annoin hänen valita hiusvärin ja tein hälle raitoja :)

ison paketillisen karkkia ja koristenuken.

---

onneksi omien lasteni nimppareitakaan ei kummit muista

Nimipäivät ovat ihan turhia, kun ei kaikilla edes ole nimi kalenterissa. Musta onkin kummalista kun miehen suku juhlii aina kaikkien nimipäiviä, kun ei meillä kotona ole niitä erikseen juhlittu. Ihan kiva jos toiset tykkää aina pitää kahvikutsuja, mutta itse en pidä nimipäiviä minään.

Kahta nuorimpaa muistan jouluna ja synttäreillä, kahta vanhempaa en, ovat murkkuja/varhaisaikuisuuden kynnyksellä. En ole kenenkään kanssa yhtään enempää tekemisissä kuin normiystäväperheidenkään, en ehdi oman elämän pyörittämiseltä. Eikä kiinnostakaan yhtään sen enempää kuin muiden tuttavien tai sukulaisten jälkikasvukaan.



En olisi halunnut kenenkään kummiksi, mutta ilmeisesti kummilasteni perheiltä on kirkkoon kuuluvat ihmiset tuttavapiirissään vähissä. Olen ilmoittanut jo kummiksi suostuessani, että mä olen sitten vain nimi paperilla, etten halua sitoutua yhtään mihinkään muuhun. En edellytä muuta omien lastenikaan kummeilta. Kummilasten vanhemmat tietävät myös sen, etten olisi halunnut kummiksi ollenkaan. Olemme ihan puhtaasti tapakristittyjä, ja tunnustamme kristinuskon merkityksen yhteiskuntamme arvojärjestelmän ja oikeusjärjestelmän syntyyn ja perustaksi. Sekä tietyn toisen kunnioittamisen ja välittämisen periaatteen, lähimmäisen rakastamisen. Mutta mitään ei meillä perustella sillä, ett Raamatussa niin ohjeistettaisiin.



Enkä kyllä muista muidenkaan tuttavien merkkipäiviä edes lasteni kummien, en aina edes oman mieheni syntymäpäivää, koska se on jouluaattona. Eikä meillä juhlita hääpäiviä tai aikuisten merkkipäiviä, lasten kyllä. Tuttavia ja ystäviä näemme kyllä paljon ja käymme viikoittan jossain kylässä ja viikoittain meillä käydään. Mistään ihmisinhosta ei ole kyse.

mun vanhin kummilapsi on 16 v. ja aina käydään syömässä, kun on nimpparit. Se on meidän perinne. Nykyisin on ihana päästä teinipojan ajatusmaailmaan, edes pikkasen. Jotenkin olen ylpeä, että hän jaksaa "vanhan kummitädin" juttuja.

Me kyllä olllan hänen lapsuudessaan tehty yhteisiä ulkomaanmatkojakin (Skansen, Grönlund, Tivoli, Legoland, Disneyworld). Toinen kummilapsi on pieni, mutta kortilla ja jollain kivalla muistan (asuvat kauempana). Ja omia lapsia on 3 ja heillä myös ihanat kummit, jotka yleensä kortilla muistavat nimipäivät. Sinänsä ihan sama milloin muistavat, oli sitten mikä päivä tahansa...

Meillä ei oo ikinä juhlittu tai edes noteerattu nimipäiviä. En tiedä edes omien lasteni nimipäiviä, saati sitten muiden :)

Ei ole vaan ollut omassa perheessäni tapana, eikä miehen perheessä. Itse asiassa en edes tiedä, milloin on lapseni nimipäivä! Pitääpä tarkistaa..

meille ei vietetä omien eikä muiden nimipäiviä ja tämän olen sanonut kummilapsien vanhemmillekin

Jos muistan kummityttöni nimipäivän hyvissä ajoin, laitan kortin, ja jos huomaan vasta samana päivänä, laitan tekstiviestin.



Omasta lapsuudesta muistan, miten mukavaa oli saada kortti. Siksi yritän itsekin muistaa kummilastani. Mulle se ei ole mikään vaiva eikä mitenkään vastenmielistä, tietenkään.

Ekan nimen nimipäiväkortin mukaan laitan usein jotain ihan pientä (mikä mahtuu kuoreen), esim. nimi-ilmapallon tai vastaavaa.



Yhden kummilapsen yksi nimi ei ole kalenterissa, mutta olemme äitinsä kanssa sopineet, milloin hänen nimipäivää vietetään (tai muistetaan).



Kummilapsistani 2 asuu niin kaukana, että en voi tavata heitä niin usein kuin haluaisin. Nyt tulee kaikkiin otettua jollain tavalla yhteyttä ainakin se 4 kertaa vuodessa: jouluna, syntymäpäivänä ja kaksi kertaa nimipäivänä. Ei kummilapselle aina tarvi antaa lahjaa. Lapset ilahtuu aivan valtavasti ihan vain siitäkin, että kummitädiltä tulee kortti. Nimipäivä on oiva syy lähettää se kortti.