Lue keskustelun säännöt.
Kaduttaa jo 3-vuotiaan rankaisu "etuisuuden poistolla"
15.08.2009 |
mutta en näe miten saisin typeryyteni takaisin vedettyä.
Kyse siis 1-v. pikkusisaren lyömisestä, josta on väännetty jo puoli vuotta. Toissapäivänä meni lopullisesti käämi ja sanoin, että seuraavasta tapauksesta tytön lempikirja lähtee pois eikä tämä näe sitä enää IKINÄ.
Päivä meni hienosti ja sopuisasti muutamia kiljahtelemisia ja "toi häiritsee mua, tuu ottaan se POIS!" - nämä on aivan ok ja soviteltavissa. Illalla sitten lävähti ja kunnolla, tyttö kajautti ensin pikkusisarta ja perään minua kun otin hänet puhutteluun. Totta kai rangaistus oli pantava toteen ja painotin hänelle seurauksia vakavasti. Hän pyysi anteeksi, mutta kirja oli jo "tuomittu".
Kysymys kuuluu: oletteko itse tehneet näin lopullista uhkausta ja sen toteutusta... ja joskus kaukana tulevaisuudessa ottaneet "etuisuuden" jälleen käyttöön? Rakastan meinaan tuota kirjaa yhtä paljon kuin tyttökin, ja harmittaa oikeasti että aloitin juuri parhaasta mahdollisesta. Idioottimaista!
Punnitsen nyt täällä hölmössä mielessäni, voinko oikeasti enää KOSKAAN lukea tytölle tuota kirjaa... mitä mieltä te olette tällaisesta pohdinnasta (periaatteessa se on juuri sitä epäjohdonmukaista kasvatusta, tajuan toki!)
Kommentit (23)
3 vuotias on vielä hyvin pieni, ja silläkin pitäisi olla rauha leikkiä ja saada rajattomasti huomiota, olla se perheen silmäterä. Sen sijaan vaadit mahdottomia ja viet vielä toisen tavaroita, se on sen kirja ei sun.
mikä olisi oma ehdotuksesi pikkusisaruksen lyömisen suhteen. Kuinka siis toimisit itse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
riittää 3-vuotiaalle "ikuisuudeksi" jos jotain rakasta asiaa odottaa. Se ehtii sen viikon aikana "halia ja hakata" tätä nuorempaa jo useaan otteeseen uudelleenkin ;)
jatkuvasti isompaa sisarustaan. Otin käyttön jäähyn ja kuukausi meni niin lyöminen on lähes kokonaan loppunut. Jos olisin sinä ottaisin nyt käyttöön tuon edellä ehdotetun maaliviiva systeemin. Joaka päivä kun lapsi on ollut lyömättä mangneetti siirtyy eteen päin ja maalissa saa kirjan takaisin. Tosin en siirtäisi mngneettia takaisin päin epäonnistumisesta. Tai toinen on rastitaulukko. Kun on saanut 10 rastia eli ollut 10 päivää lyömättä saa kirjan takaisin.
asiaan. Poikani oli viiden vanha kun otettiin tuo systeemi käyttöön, mutta tepsi kaverin kolmevuotiaalla tytöllä myös. Saat toki itse päättää oman lapsesi suhteen onko järkevää siirtää magneettia takaisinpäin kuten tuossa joku jo ehdotti ettet siirtäisikään. Samainen kirjoittaja ehdotti sinulle jäähyn käyttöönottoa ja kannatan, meillä on aina toiminut. Joten jospa huonoista teoista jäähylle ja hyvistä magneettia eteenpäin kohti maalia jolloin saa kirjan takaisin =) Taidan toistaa vain edellisen sanomaa ;)
kokonaan, niin voit sanoa tytölle että nyt hän on parantanut tapansa ja osaa käyttäytyä hyvin, joten saa kirjansa takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä järkevämpää olisi toimia sellaisissa raameissa, jotka tuon ikäinenkin ymmärtää. Pistä kirja jäähylle esim. viikoksi. Palauttaessasi kirjan, muista tehdä selväksi, miksi kirja oli jäähyllä ja kerro, että se joutuu sinne takaisin, jos lyöminen ei lopu. Jos viikon aikana rettelöidään uudelleen, ota jokin toinen lempitavara niin ikään jäähylle. Tällä tavoin lapsen mielessä säilyy ajatus siitä, että huonosta käytöksestä seuraa rangaistus.
Meillä on vähän sama tilanne, paitsi että meidän perheessä kolmivuotias kurittaa isoveljeä, joka ei anna takaisin. Homma on vielä aika lailla vaiheessa, mutta tuo lempitavaroiden jäähylle joutuminen on ainoa rangaistus, joka jotenkin tuntuu menevän perille. Sen avulla on jo aiemmin menestyksellisesti opeteltu mm. se, että superpalloja ei pomputella sisällä ;)
ja jatkossa varo sanojasi. Kohtuuton rangaistus kyllä oli, vaikkakin toimit oikein kun pidit sanasi ja tosiaan otit kirjan pois.
Harjoittele sanomaan että viikoksi. Muuten joudut hankaliin tilanteisiin joista seuraa vain pahaa mieltä kaikille jos latelet uhkauksia varomattomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yliampuvaan rangaistukseen, toki sitä ei saisi koskaan tapahtua. Oikein kun miettii, ei edes suomen rikosoikeus tunne käsitettä ikinä, et enää koskaan. Rangaistus on aina tietyn ajan jakson, teit ihan mitä tahansa, joten äidit kyllä antaa järkkyjä rangaistuksia =O) Annat lapselle kirjan takaisin kun siltä sinusta tuntuu. Rangaistusta ei kannatta antaa siinä kiukun puuskassa, parempi toimia miten tilanne vaatii ja parin minuutin (suurin raivo ohi) miettiä mitä teosta seurasi.
Minä n.5v ja pikkusiskoni n.3v tykkäsimme kumpikin samasta nukesta kaikkein eniten ja vaikka sillä oli vuoropäivät siitä tapeltiin AINA. Vihdoin äiti kyllästyi ja otti sen nuken pois. Sanoi että se lähti Kanariansaarille (kanansaarille, meidän korvissamme) Näin nukesta tuli Kanansaari-Elli.
Minusta se tuntui kuin se nukke olisi ollut poissa vuosia, oikeasti siis luultavasti muutaman kuukauden, en osaa sanoa. Sitten äiti antoi sen meille takaisin ja eipä aikaakaan kun eräässä riidassa revimme nukelta käden irti kun toinen veti toisesta päästä.... (Ja se oli muuten minun vuoroni ottaa se nukke!;D)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä kirja nyt poissa reilusti ainakin kuukausi tai pari.
Anna sitten lapselle joku tehtävä, jolla voi ansaita kirjansa takaisin (voisi liittyä pikkusisaren kohteluun tms).
Joten pakko todeta heti alkuun että olitpa kirjoittanut jotenkin kiehtovalla tavalla, tekstiäsi oli mukava lukea.
Tyttösi on vasta kolme vuotias eikä varmastikkaan tajua vielä käsitettä "ikinä" joten minulla olisi sinulle yksi idea. Olen tehnyt pojalleni jääkaapin oveen paperin jossa lähtöviiva ja maali. Välille olen piirtänyt numeroituja pallukoita ja niitä pitkin liikutaan magneettia siirtämällä. Kun pääsee maaliin niin saa palkinnon ja se voi olla milloin mitäkin lapsi haluaa (pientä lasta voi johdatella esim. olisiko uinti- tai puistoreissu kiva...) Sinä voisit ehdottaa palkinnoksi tuota kirjaa. Magneettia siirretään eteenpäin hyvistä teoista ja taaksepäin huonoista. Näin siis meillä ja tämä vain ehdotus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pitäytyisin tuossa rangaistuksessa. Siis onhan se alunperin vähän huonosti harkittu, koska näin jälkeen päin ajatellen kirjan ottaminen pois vaikka viikoksi olisi riittänyt. Kokonaan "hävittäminen" on ehkä vähän kohtuutonta. Mutta ymmärrän sua kyllä, koska kyllä sitä itseltäkin pääsee näitä "ei ikinä", "ei koskaan"-uhkailuja aina joskus :).
Mutta kun nyt kyse on kuitenkin "vaan" kirjasta, niin musta sitä pitäis sitten noudattaa. Voittehan joskus vahingossa vaikka sitten löytää kirjastosta sen kirjan, lainata ja taas lukea sitä hetken kotona ;).
Johdonmukaisuus on toki tärkeää, mutta kuten täällä on todettu, tuon ikäinen ei vielä tiedä, mitä ikuisuus tarkoittaa. Voit siis hyvin muutaman kuukauden päästä kertoa lapselle, että hän voi halutessaan ansaita teoillaan kirjan takaisin. Ilmaiseksi sitä ei tule mielestäni antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä toimii tosi hyvin!
Olen kyllä myös pari kertaa sortunut samaan kuin ap ja tuolloin tavara on tosiaan ollut jonkun aikaa oikesti poissa... Mutta ainakin kerran tein niin, että kun tyttö teki jonkun jutun tosi kiltisti hän sai siitä palkinnnoksi "ikuisesti pois laitetun" tavaran takaisin.
Roskiin on pysyvästi mennyt muutaman kerran DVD:levyjä, jotka on oikeasti sitten heitetty pois... nehän on helppo polttaa uudestaan ;)
1 vuotiaaseen siskoonsa??? Aika uskomattomia vadit, ei tohon pysty kukaan maailmassa. Ja kun vanhempi ei anna missään periksi, ni millasen esimerkin annat lapsellesi, eli ei kai sekään anna missään periksi ,lapset kun oppii asiat matkimalla 7 ikävuoteen asti.
Ap kirjoitti pikkusiskon lyömisestä!
Tietenkin lapselle opetetaan että ketään ei lyödä vaikka hermo menisi. Nyt ei siis Ap:n kirjoituksessa tosiaankaan ollut kyse siitä ettei saisi pikkusiskoon hermostua.
Ja toki saa kolmivuotias hermostua pikkusiskoon, sehän on hänen pääharrastuksensa tällä hetkellä ;)
Kyse on vain ja ainoastaan selvästä väkivallasta. Kuten sanoin, kiljumiset ja poishakemisvaatimukset ovat aivan soviteltavia asioita ja täysin ymmärrettäviä sisarusten välillä. Lyömiseen tahdon kuitenkin ottaa ehdottoman kannan, koska toisten ihmisten lyöjälle koittavat aika varhaisessa iässä kurjat ja yksinäiset ajat.
Olipas mukava kuulla, että tyhmän ikuisuuskiellon voi muiden äitien mielestä mahdollisesti purkaa (ilman että kasvattajuus nollaantuu) kun pitää hyvän tovin välissä ja harkitsee sen tavan kunnolla. Ehkä oma harkintakyky muutenkin hioutui edes hitusen järkevämpään muotoon tämän tapauksen johdosta :D
Mikä on tuo ihana lempikirja, jonka ottaminen pois on 3 veelle pahin rangaistus? Kirjahöperö olen itsekin ja utelias myös.
aika isokokoinen 1 vuotias terrorisoi 3 vuotiaan leikkejä, ni lapsen pitää selvitä siitä, joka ei ole mikään helppo juttu, ja seuraavaksi ihmettelet ymmärtääkö se tavoitteellista toimintaa, aika uskomatonta on tää mammojen logiikka nykyään. 3 vuotias on vielä hyvin pieni, ja silläkin pitäisi olla rauha leikkiä ja saada rajattomasti huomiota, olla se perheen silmäterä. Sen sijaan vaadit mahdottomia ja viet vielä toisen tavaroita, se on sen kirja ei sun. Ni millaisen mallin annat sille toimia tollasissa tilanteissa, pitääkö senkin uhkailla nuorempaa sisarusta ja viedä sen tavaroita/kirjoja?