Kaduttaa jo 3-vuotiaan rankaisu "etuisuuden poistolla"
mutta en näe miten saisin typeryyteni takaisin vedettyä.
Kyse siis 1-v. pikkusisaren lyömisestä, josta on väännetty jo puoli vuotta. Toissapäivänä meni lopullisesti käämi ja sanoin, että seuraavasta tapauksesta tytön lempikirja lähtee pois eikä tämä näe sitä enää IKINÄ.
Päivä meni hienosti ja sopuisasti muutamia kiljahtelemisia ja "toi häiritsee mua, tuu ottaan se POIS!" - nämä on aivan ok ja soviteltavissa. Illalla sitten lävähti ja kunnolla, tyttö kajautti ensin pikkusisarta ja perään minua kun otin hänet puhutteluun. Totta kai rangaistus oli pantava toteen ja painotin hänelle seurauksia vakavasti. Hän pyysi anteeksi, mutta kirja oli jo "tuomittu".
Kysymys kuuluu: oletteko itse tehneet näin lopullista uhkausta ja sen toteutusta... ja joskus kaukana tulevaisuudessa ottaneet "etuisuuden" jälleen käyttöön? Rakastan meinaan tuota kirjaa yhtä paljon kuin tyttökin, ja harmittaa oikeasti että aloitin juuri parhaasta mahdollisesta. Idioottimaista!
Punnitsen nyt täällä hölmössä mielessäni, voinko oikeasti enää KOSKAAN lukea tytölle tuota kirjaa... mitä mieltä te olette tällaisesta pohdinnasta (periaatteessa se on juuri sitä epäjohdonmukaista kasvatusta, tajuan toki!)
Kommentit (23)
Meillä lapset jaksoivat aikanaan kuunnella kerta toisensa jälkeen kirjan Vesta-Linnea ja hirviö-äiti...
Suosittelen ;-)
Meillä lapset jaksoivat aikanaan kuunnella kerta toisensa jälkeen kirjan Vesta-Linnea ja hirviö-äiti...
Suosittelen ;-)
Meillä olikin muuten tuo lainassa kirjastosta ja varmaan palaa lainaan jossain vaiheessa. Äitiä vähän nieleksytti välillä - käviköhän liian läheltä nuo hirviö-äidin riitelyjutut? - mutta tyttö pyysi sitäkin kirjaa kerta toisensa perään. Taitaapa hän saada konfliktijutuista tarpeellista mielikuvatreeniä, vahvatahtoinen kun on.
Erikseen vielä kiitos tuosta magneettinappulalla maaliin -menetelmästä, tuota varmaan kokeilen jossain vaiheessa! Ensin pitää vähän selvittää, osaako tyttö jo ryhtyä tuollaiseen tavoitteelliseen toimintaan oikein ymmärryksellä.
"Vesta-Linnea ja samettikuono", joka ilahduttaa tyttöä aina (meillä siis on jo koira, mutta ilmeisesti lapsi pystyy kuitenkin eläytymään koirasta haaveilevan tytön tuntemuksiin).
ap