Olen naimisissa tyhjätaskun kanssa vaikka elämä 8 vuotta sitten näytti erilaiselta...

Jos saapi kysyä?

Hommaapa käsiisi sellainen kirja kuin Rikas nainen. Luultavasti tykkäisit. Kiyosaki on kirjoittanut.

vielä onnistumatta... no, ehkä ne maalliset rikkaudet ovat tulossa...toki toimeen tullaan, mutta vähäiset säästöt hupenevat samalla. Ihan ok asutaan, mutta joka sentti lasketaan ja kaikki ostokset mietitään tosi tarkasti. Mitään "ylimääräistä" ei hankita. Ei lomamatkoja ym. "ylimääräistä". Ennen sentään käytiin matkoilla, ravintoloissa, tulot olivat suuremmat kuin menot. Nyt toisin enkä näe muutosta, kun miehen puheissa "2 vuotta" vaan on aina toiset kaksi vuotta.

Mä laitoin 9 vuotta sitten hynttyyt yhteen ihan hyvin pärjäävän, iloisen, mukavan, raitiin ja lapsirakkaan yksityisyrittäjän kanssa.



Vuosi sitten erosin alkoholisoituneesta, masentuneesta, sivusuhteita harrastavasta pitkäaikaistyöttömästä.

-ap

Mä laitoin 9 vuotta sitten hynttyyt yhteen ihan hyvin pärjäävän, iloisen, mukavan, raitiin ja lapsirakkaan yksityisyrittäjän kanssa. Vuosi sitten erosin alkoholisoituneesta, masentuneesta, sivusuhteita harrastavasta pitkäaikaistyöttömästä.

Tosin ihan alkkis ei ollut, mutta maistu kuitenkin vähän liian hyvin.

Nyt on hyvin menestynyt yksityisyrittäja ja alkoholi ei maistu juuri ollenkaan.

Mitenköhän 10 vuoden päästä?

NO, aika näyttää..

Minua pelotti joitakin vuosia sitten miten elämässä käy. Minullakin on reilusti itseäni vanhempi mies ja hän jäi työttömäksi. Oli siitä porukkaa jolle maksettiin eniten työkokemuksen vuoksi hommista eli hän sai ensiksi lähteä. Tuo ikäeron mainitsen lähinnä vain siksi että viisikymppisen miehen ei olekaan niin helppo enää työllistyä kuin kolme-nelikymppisen.



Meillä onneksi asiat lutviutuivat enemmän kuin hyvin mutta muistan sen fiiliksen. Silloin taisin ainoan kerran miettiä että mitä olenkaan tehnyt. Nuorella miehellä kun olisi tosiaan helpompi työllistyä. Toisaalta on se samanikäinen nuorikin mies joskus joskus viisikymppinen ja samassa vaaratilanteessa.



Tsemppiä!

Pitää kai alkaa itse (kaiken muun työn lisäksi) käärimään rahaa...

Ihan uteliaisuudesta: mitä se muu työ on ja miten sitä rahaa ajttelit alkaa käärimään?

Kyllä pitäisi laittaa edesvastuuseen kaikki "yrittäjyyskasvattajat" Suomen maassa. Kannustetaan alkamaan yrittäjäksi ja syötetään jo lapsille koulussa pajunköyttä yrittäjyydestä. Totuus on se, että yrittäjä on riski itselleen, puolisolleen ja lapsilleen. Kaikkien elämä on vaakalaudalla ja pahimmillaan se johtaa tappoon, onhan noita uutisista luettu. Menee omat, yhteiset ja puolison säästöt, perinnöt, tulot. Eipä näistä taideta yrittäjyyden tunneilla paljon puhua. Miksi hemmetissä sen riskin täytyy koskea myös perhettä?

tosin työssäkäyvä, mutta pieni palkka. Silloin olin itse "rikas", tilillä yli 40000, nyt velkaa yhteensä saman verran ja köysi odottaa rasvattuna.



Elämä on.

Kyllä pitäisi laittaa edesvastuuseen kaikki "yrittäjyyskasvattajat" Suomen maassa. Kannustetaan alkamaan yrittäjäksi ja syötetään jo lapsille koulussa pajunköyttä yrittäjyydestä. Totuus on se, että yrittäjä on riski itselleen, puolisolleen ja lapsilleen. Kaikkien elämä on vaakalaudalla ja pahimmillaan se johtaa tappoon, onhan noita uutisista luettu. Menee omat, yhteiset ja puolison säästöt, perinnöt, tulot. Eipä näistä taideta yrittäjyyden tunneilla paljon puhua. Miksi hemmetissä sen riskin täytyy koskea myös perhettä?

Mutta mä pidän hienona asiana sitä että uskaltaa ja haluaa yrittää, moni ei uskalla. Suomessa valitettavasti verottaja pitää huolen siitä että yksityisyrittäjän ei todellakaan ole helppo rikastua tai tulla välttämätttä edes toimeen. Sitten jos vielä epäonnistut, niin voi sitä syyllistämistä ja toista tilaisuutta et hevillä uutta saa. Vaikka mun mielestä pitäisi ajatella että hienoa kun yritti edes.

aloin 7 vuotta sitten seurustella nistin kanssa, jolla oli linnatuomiot vielä edessä jne.



Tänä päivänä olen naimisissa ja kolmen lapsen äiti uudessa omakotitalossa menestyvän miehen rinnalla. Ja siis samasta henkilöstä on kysymys.

Mies hyvin toimeentuleva, hyvä työ, oma asunto (oltiin ostamassa omakotitaloa), uudet autot molemmilla...



Nyt vuokralla, liikaa velkaa ja tänään mieheni viimeinen työpäivä. Eikä koskaan niitä häitä, jotka hän minulle lupasi..

Mies hyvin toimeentuleva, hyvä työ, oma asunto (oltiin ostamassa omakotitaloa), uudet autot molemmilla... Nyt vuokralla, liikaa velkaa ja tänään mieheni viimeinen työpäivä. Eikä koskaan niitä häitä, jotka hän minulle lupasi..

ja tehdä työtä omaan piikkiinsä kuukausi ennen lapsen syntymää. No, minulla oli hyvä äitiyspäiväraha ja pystyin elämään elämään entiseen malliin. En missään nimessä tarkoita minkäänlaista törsäilyä - en tykkää shoppailusta ym. - mutta sanotaan nyt vaikka hankkimaan kotiin uudet laadukkaat lakanat, kun edellisestä ostoksesta jo vuosia aikaa.



Sitten vuosi hoitovapaalla, jolloin sain jatkuvasti kuittia siitä, etten "tienaa" mitään. Miehellä taas usein kuukausia, kun ei mitään tuloja (entisen n. 8000 e netto sijaan).



On meillä haaveita omasta asunnosta, kesäpaikasta, lomamatkoista. Mutta sitten hamassa tulevaisuudessa, sitten joskus...



Olen itse hyvätuloinen, edustavannäköinen nainen. Teen kaikki työt kotona, organisoin perhearjen. Olen aina ollut sitä mieltä, että miehen tulisi kyetä elättämään perheensä, meillä on muutenkin "vanhanaikainen" työnjako. Nyt tuo ei näytä onnistuvan:-( Kaipa tämän kestäisi, jos muut asiat olisivat parisuhteessa kunnossa. Mutta kun eivät ole:-(



-ap

Jaksamista muille taloudellisessa alamäessä oleville.



-ap

minkä ottamista tarvitaan että ne muut sitten voivat olla jossain töissä. Vai meneekö kaikki kaupungille töihin?

Olen aina ollut sitä mieltä, että miehen tulisi kyetä elättämään perheensä, meillä on muutenkin "vanhanaikainen" työnjako. Nyt tuo ei näytä onnistuvan:-(

-ap

Häh? Mitä vm 1800-luku -ajatuksia täällä vielä harrastetaan?! Mene töihin! Elätä itse perheesi! Mies voi sitten jäädä kotiherraksi hoitamaan lapsia ja kotia.

Mutta ei mun palkka yksin riitä tähän elämään - enkä sitäåaitsi halua sellaista elämää elää!



-ap

tuo miehen metamorfoosi, koska silloin loppuu työt eikä uusia ole näköpiirissä. Mutta sitähän se on, ylä- ja alamäkeä.