Lue keskustelun säännöt.
Olen naimisissa tyhjätaskun kanssa vaikka elämä 8 vuotta sitten näytti erilaiselta...
14.08.2009 |
Rakastuin melkein kymmenen vuotta sitten sitten itseäni reilusti vanhempaan mieheen, oli kaunis asunto, josta puolet velkaa ja laadukas auto, hyvä palkka ja optioita. Nyt kahdeksan vuoden jälkeen asumme vuokralla, omaisuus on "huvennut" 50000 euroon (osakkeissa) - ei olisi enää varaakaan ostaa asuntoa, vaikka sellainen sattuisi kohdalle. Vuokra-auto, epäsäännölliset tulot. Pitää kai alkaa itse (kaiken muun työn lisäksi) käärimään rahaa...Eläkeikä häämöttää...
Kommentit (51)
lääkitys kohdalleen, niin elämä alkaa luistaa. Masentunut ei itse näe ratkaisuvaihtoehtoja, vaikka ne kannettaisiin nenän eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työkaverini ajattelevat, että mieheni on varakas, koska on työskennellyt vuosikausia yrityksessä, josta muutamat ovat optiomiljoonansa hankkineet. No, mieheni optiot eivät olleet niitä "arvokkaita", ei niistä tainnut jäädä mitään käteen.
Mies on "menestyvä" - ulkoisesti siis. Hänenkin kaverinsa ajattelevat, että on optioilla rikastunut ja nyt voi sitten tehdä, mitä huvittaa. Myönnän, yrittää kovasti, on aina yrittänyt ja siksi nämä kotihommat minulla ovatkin. Kovasti soisin, että tuo yrittäminen palkittaisiin - perheemmekin kannalta tietty.
-ap
ryhtyä palkkahommiin. Eihän se niin voi olla, että toinen tekee kahta duunia ja toinen vaan yrittää ilman tulosta. Elintaso alas tai palkkahommiin tai ero.
itseäni 10 vuotta vanhemman, valmiiksi lapsellisen ja hyvätuloisen miehen kanssa. Nykyään jäljellä on ikä ja lapset, tulot on tippuneet ihan surkeiksi. Alkaa ahdistamaan, kun talous on mun varassa melkein kokonaan. Ei vaan business pyöri...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen sukulaiset erilaisin kiristyksin riistäneet kaiken liikenevän ajan omiin tarkoituksiinsa yrittäjämieheltä joka aikoinaan ihan menestyikin. Käydään kyllä matkoilla ja ravintoloissa mutta minun palkallani. Eroa en voi harkita lasten vuoksi enkä halua potkia päähän ihmistä jota sukulaiset jo tarpeeksi potkineet.
joten kai omissakin arvoissani yhtäläisyyksiä on. Pointtini ehkä on se, ettei aina voi vaan suuntautua tulevaan, elää sitku-elämää. Mitään ei myöskään saa, jos ei ota riskejä. Mieheni kaihtaa velkaa - minä taas ajattelen, että velka laittaa yrittämään. Haaveili taloudellisesta riippumattomuudesta, mutta tuo aikaraja tuntuu vaan siirtyvän eteenpäin...
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ei mun palkka yksin riitä tähän elämään - enkä sitäåaitsi halua sellaista elämää elää!
-ap
Sorry, luin varmaan jossain huonosti enkä huomannut että olet tosiaan jo töissä ja suunnittelet siis lisätöiden hommaamista? No huh huh. Aika hurjaa tietysti jos joudut kantamaan koko vastuun perheestäsi... Eikö se hoida edes osaa kotihommista? Kuullostaa aika rankalta.
Toisaalta tosin aika monethan ovat siinä tilanteessa että toinen opiskelee tms. ja toinen elättää perheen sen aikaa. Ehkä sun kannattaa miettiä aikaraja ts. kuinka kauan olet vielä valmis vetämään koko kodinhoidollista ja taloudellista lastia ja tehdä selväksi miehellesi että deadlinen jälkeen sen on pakko hommata palkkatöitä, edes osa-aikaisia. Niin ja kotihommia miehelle!
Nyt tuntuu siltä, että AP ei ole tainnut ymmärtää mitä optiot ovat. Jos kerran miehesi optiot eivät ole olleet nyytä "hyviä" ja työkavereiden ovat.
Optiot ovat yrityksen omistajan tapa palkita ja sitouttaa avainasemassa olevia työntekijöitä.
Optiot ovat siis mahdollisuus ostaa yrityksen sakkeita tiettyyn aikaan tietyllä hinnalla. Jos yrityksen työntekijät pystyvät nostamaan osakkeen arvoa riittävästi ennen tuota maagista aikaa 8joka usein on vuosia), optio-oikeudet voi joky myydä tai osakkeet voi ostaa siihen sovittuun hintaan ja myydä sitten haluamallaan ajalla. Jos osakkeen arvo ei ole noussut, ei optioillakaan ole arvoa.
Optioita ei esimerkiksi makseta yrityksen voitoista, vaan nimen omaa osakkeen arvonnoususta.
Tässä siis lyhyt oppimäärä optioista, joista suurin osa suomalaisista ei tunnu ymmärtävän hölkäsen pöläystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseänikin ärsyttää tuollainen tietämättömyys. Annetaan väärä kuva asiasta.
Mun mies ei saanut niitä ja sen työkaveri sai. Vähänkö ärsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä tapauksessa mieheni meni ko. yritykseen n. vuoden-pari liian myöhään, sillä ei päässyt niihin "miljoonaoptioihin" kiinni (tai siis opito-ohjelmaan). Sittenhän nuo kurssit ovat laskeneet...
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai no, samanlaisia ne ovat käytännöltään mutta niissä voi olla eri ehdot.
Esim. meidän yrityksessämme on a-optioita ja b-optioita. A-optioilla on eri rajat kuin b-optioilla ja eri optiosarjoja saavat eri henkilöstöryhmät. Johtajat saavat tiettyä sarjaa ja muut optioohjelmaan kuuluvat saavat toista sarjaa.
Lisäksi optioiden määrässä on huimia eroja. Osa saa optioita esim. 50.000kpl kun taas osa saa 5.000kpl. Jos sitten tähän lisätään se ero joka tulee eri optiosarjoista niin ero on hyvin huomattava.
Joten peräänkuuluttaisin myös näiden "minä tiedän optioista kaiken" vastaajien tietoisuuden nostamista...
ihan sen mukaan, mihin saumaan niitä saa. on meilläkin miehellä optioita, mutta ei niitä kannata lunastaa, kun halvemmalla saa suoraan pörssistä, jos sitä osaketta haluaa.
Jos ei saanut optioita, mutta työkaveri samalla organisaatiotasolla sai... Sitä ei pidetä tärkeänä resurssina. Kannattais laittaa cv kuntoon ennen kuin yt-kierros firmass alkaa.
Tässä tapauksessa mieheni meni ko. yritykseen n. vuoden-pari liian myöhään, sillä ei päässyt niihin "miljoonaoptioihin" kiinni (tai siis opito-ohjelmaan). Sittenhän nuo kurssit ovat laskeneet... -ap
Tämä oli vielä hyvä lisäys ap:lta (minä olen siis se joka kertoi eri optiosarjoista). Voi myös olla näin. Voi jopa olla niin että huhtikuussa taloon tullut pääsee mukaan sen vuoden optio-ohjelmaan jossa raja-arvot ovat hyvin pienet. Toukokuussa taloon tullut pääsee mukaan vasta seuraavan vuoden optio-ohjelmaan jossa raja-arvoja on nostettu huimasti. Tai sitten ei ole olemassa enää optio-ohjelmaa sille vuodelle ollenkaan.
mun mies on yrittäjänä ollut melkein 20v, ja ei kyllä ihan peruspalkansaajana olisi tähän koskaan päästy missä nyt ollaan. Onhan sitä välillä tiukkoja aikoja, mutta missä nyt ei olisi, välillä sitten taas menee tosi hyvin. Kuitenkin sitä positiivista enemmän kuin negatiivista. Me voitais esim. ostaa ilman lainaa n. 600 000e asunto, jos haluttaisiin, ei me tuollaista omaisuutta olisi pystytty ilman yrittäjyyttä koskaan hankkimaan.
Jos ei saanut optioita, mutta työkaveri samalla organisaatiotasolla sai... Sitä ei pidetä tärkeänä resurssina. Kannattais laittaa cv kuntoon ennen kuin yt-kierros firmass alkaa.
Kyse ei ollut nähtävästi muusta kuin ajasta. Hän ei tullut yritykseen tarpeeksi aikaisin.
Ihme v***lijoita täällä taas. Tosin sehän ei ole uutta.
Minäkin menin 9 vuotta sitten naimisiin mukavan, kohtuullisesti alkoholia käyttävän, lapsirakkaan, omistusasunnossa asuvan miehen kanssa.
Tulevaisuuden suunnitelmana oli muuttaa parin vuoden sisään isompaan asuntoon, hankkia auto kulkemiseen, matkustaa joku talvi Lappiin ja kiertää tulevien lasten kanssa kesäisiä puuhamaita sun muita.
Nyt 9 vuoden jälkeen on vain yksi lapsi. Mies pitkäaikaistyötön. Oluttelee AINA ja kaikkialla (mistä rahat saa olueeseen, ei ainakaan minulta - liekö vippejä vai mitä ottanut). Asumme ahtaasti, kouluunmenijä tarvitsisi jo oman huoneen. Minä hoidan töiden lisäksi lapsen ja kodinhoidon.
Ystäväni ovatkin alkaneet nähdessämme kyselemään "joko?". Eivät sitä kuten 7 vuotta sitten, että tuleeko toinen lapsi, vaan joko tajuan lähteä tuosta suhteesta, johon nuudun.