Sukunimi eron jälkeen

Ei kai siitä nimestä nyt pakko ole luopua, mutta en ymmärrä miksi kukaan edes haluaisi pitää miehen nimen, jos kerran on eronnut.

pitää sukunimen. Muuten tuntuu oudolta. Itse erosin lapsettomasta liitosta ja heti eron tultua voimaan marssin maistraattiin. Enpä enää koskaan aiokaan tuota sukunimeä vaihtaa, ellei sitten satu olemaan miestä, jolla on joku pröysteä aatelisnimi... Sitten olisi pakko vaihtaa ja en taatusti luopuisi siitä ikinä.:)

En todellakaan viitsisi enää eron jälkeen vaihtaa nimeäni siihen vanhaan, johon en enää itseäni samaista. Olenhan lähes koko aikuiselämäni ollut tämän niminen!



En ymmärrä edes tuota pointtiasi "miehen" nimestä, kyllä se on nyt myös minun nimeni, enkä koe että oikeus siihen on enää miehestäni riippuvainen.

saman sukunimen kuin mikä lapsilla on, vaikka he eivät isäänsä ole 4 vuoteen edes tavanneet.



Ja kaikki nykyiset tutut yms. tuntevat minut tällä "miehen sukunimellä" ja eivätkä edes teidä tyttönimeäni.

Miksi ottaisin tyttönimeni ja olisin sen jälkeen eriniminen kuin lapseni?



Olen ollut lähes koko aikuisikäni tällä sukunimellä, miksi ihmeessä vaihtaisin nimeäni. Se on minun ja lasteni nimi, en koe sitä nimeä mitenkään ex-mieheni nimeksi. Minä olen lasteni kanssa perhe ja meidän perheellä on sama sukunimi. Yksinhuoltajana saisin vaihtaa lasteni (ja oman) nimeni vaikka Kettuseksi jos haluaisin, mutta miksi pitäisi lapsiakaan nimenvaihdoksella "kiusata"? Ei lastenkaan tarvitse kokea mitään "pesäeroa" sukunimen suhteen vaikka ero tulikin. Meillä on silti kaikilla sama sukunimi, lapset ovat isänsä kanssa läheisiä ja me tulemme exäni kanssa loistavasti toimeen keskenämme.



Oikeasti, eikö tässä elämässä ole isompiakin asioita :)?

Nimi ei ole mikään erikoinen, eli siitä ei ole kyse. Mutta ensiksikin, olen ollut tämän niminen niin kauan, että identiteettini on nyt tämä. Lisäksi haluan olla lasteni kanssa saman niminen.



En tiedä mitä tekisin, jos menisin erottuani uusiin naimisiin. Jos uudelle miehelle ei olisi ongelma, pitäisin varmaan silti oman nimeni.

Miksi ottaisin tyttönimeni ja olisin sen jälkeen eriniminen kuin lapseni? Olen ollut lähes koko aikuisikäni tällä sukunimellä, miksi ihmeessä vaihtaisin nimeäni. Se on minun ja lasteni nimi, en koe sitä nimeä mitenkään ex-mieheni nimeksi. Minä olen lasteni kanssa perhe ja meidän perheellä on sama sukunimi. Yksinhuoltajana saisin vaihtaa lasteni (ja oman) nimeni vaikka Kettuseksi jos haluaisin, mutta miksi pitäisi lapsiakaan nimenvaihdoksella "kiusata"? Ei lastenkaan tarvitse kokea mitään "pesäeroa" sukunimen suhteen vaikka ero tulikin. Meillä on silti kaikilla sama sukunimi, lapset ovat isänsä kanssa läheisiä ja me tulemme exäni kanssa loistavasti toimeen keskenämme. Oikeasti, eikö tässä elämässä ole isompiakin asioita :)?

joskus kuolinilmoituksessa on ollut naisella monta sukunimeä esim. Hilja Pyykkönen ent. Hujanen ent.Virtanen os. Laukkanen

Se ei ole vaihtoehto, että lapset pitäivät isänsä sukunimen. Kuten jo sanoin, yksinhuoltajana vaihtaisin heidän nimensä jos vaihtaisin omani.

Tärkeintä on se, että lapsilla ja äidillä on sama sukunimi jos kerran äiti on se lähivanhempi.

Toiseksi, kuten jo kirjoitin, olen tämän niminen ollut ikuisuuden. En näe yhtään syytä vaihtaa nimeäni.

Lapset tietenkin pitävät isänsä sukunimen

Miksi ottaisin tyttönimeni ja olisin sen jälkeen eriniminen kuin lapseni? Olen ollut lähes koko aikuisikäni tällä sukunimellä, miksi ihmeessä vaihtaisin nimeäni. Se on minun ja lasteni nimi, en koe sitä nimeä mitenkään ex-mieheni nimeksi. Minä olen lasteni kanssa perhe ja meidän perheellä on sama sukunimi. Yksinhuoltajana saisin vaihtaa lasteni (ja oman) nimeni vaikka Kettuseksi jos haluaisin, mutta miksi pitäisi lapsiakaan nimenvaihdoksella "kiusata"? Ei lastenkaan tarvitse kokea mitään "pesäeroa" sukunimen suhteen vaikka ero tulikin. Meillä on silti kaikilla sama sukunimi, lapset ovat isänsä kanssa läheisiä ja me tulemme exäni kanssa loistavasti toimeen keskenämme. Oikeasti, eikö tässä elämässä ole isompiakin asioita :)?

Tykkään tästä nimestä huomattavasti enemmän kuin tyttönimestäni ja haluaisin olla saman niminen kuin lapseni. Minusta on jotenkin hassu ajatus että tämä nimi olisi "lainassa" mieheltäni, kyllä tämä on nyt ihan minun oma sukunimeni mikä pysyy jos niin vain haluan.

että mies vain lainaa nimensä avioliiton ajaksi ja siitä pitäisi sitten luopua jos ero tulee :-)!



Olisihan tuo aika törkeää lapsia kohtaan, että äiti erotettaisiin nimellä muusta porukasta, vaikka lähes aina äidistä tulee kuitenkin se lähivanhempi.



Minusta ne äidit, jotka säilyttävät nimensä eronkin jälkeen osoittavat suurta viisautta ja kypsyyttä asian suhteen.

Nyt nätti suojeltu sukunimi

mielestä kaikkien pitäisi pitää oma nimensä avioituessaan. Säästyttäisiin paljolta säheltämiseltä.

mielestä kaikkien pitäisi pitää oma nimensä avioituessaan. Säästyttäisiin paljolta säheltämiseltä.

Ylipäätään en tajua tätä sukunimin liittyvää fanatiaa ja vanhakantaisuutta.

.. säilyttää koko elämänsä ajan se nimi, joka hänelle on kasteessa annettu. Ei tule tällaisia ongelmia myöhemmin, kun joka toinen eroaa. Suomalaiset naiset ovat tässä asiassa paljon jäljessä muuta maailmaa. Ollaan muka tasaarvoisia, mutta hävitetään oma nimi, kun Adonis osuu kohdalle..

.. vaikka se ei niin nätti ole. ELI sama nimi koko elämän ajan.

No kerropa samantein myös mun sukunimestä:



exänsukunimi-nyxänsukunimi

.. on naurettavaa. Olkaa itsellisiä ja pitäkää nimenne syntymästä hautaan.

Minäkin pidin exäni sukunimen vaikka erosimme. Näin jälkikäteen se tuntuu kyllä oudolta mutta johtui varmaan siitä että ehdin olla miehen nimellä 10v ja tiesin että olen parin vuoden sisällä menossa uudelleen naimisiin ja vaihdan silloin nimeä. ;)

jos lapset on miehen sukunimellä miksi naisen pitäisi olla erisukunimellä kuin lapsensa?



No, itse otin oman sukunimeni takaisin ja myös lapset ovat minun sukunimellä... joten me olemme perhe, ja sen ilmoittaa sukunimikin :)