Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Olenko nyt ihan curling-äiti? Aikaisemmin päivällä täällä joku kysyi

Vierailija
19.09.2009 |

miten vapaasti tokaluokkalaiset pojat saa liikkua ulkona.



Silloin en ehtinyt vastaamaan, mutta meillä 3. ja 5. luokkalaiset lapset (tyttö ja poika) ja meillä ei lapset saa poistua edes kotiovesta ulos pihalle kertomatta minulle minne menevät! Minä tiedän aina missä he liikkuvat. Jos tahtovat mennä kaverille, niin sitten pyytävät siihen luvan ja menevät jos se minulle sopii. Jos tahtovat pyöräillä tutun pyörälenkin niin kertovat siitä minulle. Jos taas haluavat käydä urheilukentällä tai luistelemassa niin taas ehdottomasti lupa ensin. Minä myös aina tiedän, kenen kanssa lapseni on liikkeellä. Kännykkä on mukana, joten jos haluaa muuttaa suunnitelmiaan niin voi soittaa ja sanoa esim. että "Hanna ei ollutkaan kotona, voinko kysyä jos Iida tulisi mun kanssa keräämään lehtiä askartelutöitä varten" tms.



Mä en todellakaan ymmärrä, että kenenkään lapset vaeltelee päämäärättömästi ympäriinsä ilman että vanhemmat tietää missä liikkuvat ja kenen kanssa! Minusta sellainen ei ole hyväksi edes teineille, saati sitten alakouluikäisille! Ja minä vielä kuvittelin, että tämä on ihan tavallinen ajattelumalli.

Kommentit (12)

Vierailija
1/12 |
19.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

se kuuluu jo ihan peruskäytöstapoihin.

Mutta eri asia jos lapsi kesken ulkoilun soittaa ja kysyy lupaa kaverin hakemiseen (näinhän ap kirjoittaa). Se on jo sairaalloista kontrollointia jos kyseessä on 5. luokkalainen lapsi!

Vierailija
2/12 |
19.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

...ja tiedän aina, missä ovat. Kaverit asuvat ihan naapurissa, joten lapsemme ovat koko ajan n. 200 m säteellä.



Eipä ole myöskään minkäänlaisia ongelmia heidän kanssaan!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/12 |
19.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

kuulostaa, että sinun täytyy jotenkin tehdä itsesi epätavallisen tarpeelliseksi lapsillesi... oisko jotain sellaista, että et halua mennä töihin ja miehellesi esität, ettei nää lapset millään pärjää ellei äiskä ole hoitamassa? Tai muu psykologinen syy, miksi pelkäät lapsillesi sattuvan jotain?



t. kyökkipsykologi, jolla 11 v lapsi

Vierailija
4/12 |
19.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hän asuu vajaan kilometrin päässä ja tupsahti eräänä päivänä naapuriemme pihaan, esitteli itsensä ja jäi leikkimään kaksi vuotta nuoremman tytön kanssa. Viipyi monta tuntia. Seuraavana päivänä ilmaantui taas aamupäivällä (oli viikonloppu), lähti seitsemältä illalla! Naapurit olivat tarjonneet ruokaa, mutta kuulemma ei ollut nälkä. Eikä kukaan kysellyt perään, vaikka kännykkäkin pojalla on.



Arkisin poika tulee välillä iltapäivisin, viikonloppuisin tapaa olla koko päivän. Naapurinäiti oli kerran kuullut kun pojalle soitettiin ja poika vastasi "Olen saanut täällä ruokaa, ei ole nälkä". Mikä ei siis pitänyt paikkansa.



Ihmetyttää kuinka vanhemmat voivat antaa lapsensa roikkua ventovierailla ihmisillä tuntitolkulla, oletettavasti syövänkin siellä. Eivät tule tervehtimään ja kysymään onko pojan kyläily ok.



Olenkin miettinyt saavatko ekaluokkalaiset todella jo kulkea noin vapaasti, meillä vanhin on eskarissa, eikä tulisi mieleenkään päästää vuoden päästä lasta tuolla tavalla kulkemaan. Tämän ketjun ansiosta huomaan olevani oikeilla jäljillä.

Vierailija
5/12 |
19.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

jossa äiti kertoi, kuinka hän oli luottanut lapseensa, koti oli hyvä ja lasta hyvin pidetty. Lapsen oli annettu liikkua ja vastuuta oli annettu. Kuitenkin jossain vaiheessa lapsi ajautui sinne rannalle juopottelemaan toisten kanssa ja siitä ne ongelmat alkoivat, huumeet, ja sijoituspäätökset ym. Hän halusi kirjoittaa, jotta muut vanhemmat seurausivat mitä lapset tekisivät ja kävisivät katsomassa, missä nämä kavereidensa kanssa ovat. Tämä Espoossa.



Ehkä eripuolilla Suomea on erilaista. Pienellä maaseutupaikalla kaveri voi asua 3 km päässä jne. Täällä pääkaupunkiseudulla en lapsestaan voi liikaa huolta pitää. Vaikka toista mieltä ne toiset ovat. Meilläkin rivitaloalueella 4-vuotiaat ovat ilman vanhempaa pihalla. Ne siis kasvavat ilman aikuisen kontrollia ja sen näkee kyllä. Mitähän se sitten on kun ovat isompia?



Pidä vaan huolta lapsistasi. Itse tiedät, mikä on heille parasta.

Vierailija
6/12 |
19.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

miten vapaasti tokaluokkalaiset pojat saa liikkua ulkona. Silloin en ehtinyt vastaamaan, mutta meillä 3. ja 5. luokkalaiset lapset (tyttö ja poika) ja meillä ei lapset saa poistua edes kotiovesta ulos pihalle kertomatta minulle minne menevät! Minä tiedän aina missä he liikkuvat. Jos tahtovat mennä kaverille, niin sitten pyytävät siihen luvan ja menevät jos se minulle sopii. Jos tahtovat pyöräillä tutun pyörälenkin niin kertovat siitä minulle. Jos taas haluavat käydä urheilukentällä tai luistelemassa niin taas ehdottomasti lupa ensin. Minä myös aina tiedän, kenen kanssa lapseni on liikkeellä. Kännykkä on mukana, joten jos haluaa muuttaa suunnitelmiaan niin voi soittaa ja sanoa esim. että "Hanna ei ollutkaan kotona, voinko kysyä jos Iida tulisi mun kanssa keräämään lehtiä askartelutöitä varten" tms. Mä en todellakaan ymmärrä, että kenenkään lapset vaeltelee päämäärättömästi ympäriinsä ilman että vanhemmat tietää missä liikkuvat ja kenen kanssa! Minusta sellainen ei ole hyväksi edes teineille, saati sitten alakouluikäisille! Ja minä vielä kuvittelin, että tämä on ihan tavallinen ajattelumalli.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/12 |
19.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siellä kun lapsia voidaan kidnapatakin. Ja ajatellaan, että lapsi on heitteillä, jos häntä ei valvota. Suomessa ajatellaan yleensä vapaammin.

Täytyy kyllä sanoa, että mun isäni oli hyvin tarkka siitä, että tiesi, missä liikun ja kenen kanssa, vaikka täällä kotimaassa olimme koko ajan.

Vierailija
8/12 |
19.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

tullessaan välillä kotiin kysymään lupaa erilaisiin asioihin :) Ei se niin vaikeaa olisi.

Lisään vielä, että meillä ei todellakaan joka ilta lapset ole kavereilla/kavereita meillä. Pidän myös perheen yhteistä aikaa tärkeänä.

ap

miten vapaasti tokaluokkalaiset pojat saa liikkua ulkona. Silloin en ehtinyt vastaamaan, mutta meillä 3. ja 5. luokkalaiset lapset (tyttö ja poika) ja meillä ei lapset saa poistua edes kotiovesta ulos pihalle kertomatta minulle minne menevät! Minä tiedän aina missä he liikkuvat. Jos tahtovat mennä kaverille, niin sitten pyytävät siihen luvan ja menevät jos se minulle sopii. Jos tahtovat pyöräillä tutun pyörälenkin niin kertovat siitä minulle. Jos taas haluavat käydä urheilukentällä tai luistelemassa niin taas ehdottomasti lupa ensin. Minä myös aina tiedän, kenen kanssa lapseni on liikkeellä. Kännykkä on mukana, joten jos haluaa muuttaa suunnitelmiaan niin voi soittaa ja sanoa esim. että "Hanna ei ollutkaan kotona, voinko kysyä jos Iida tulisi mun kanssa keräämään lehtiä askartelutöitä varten" tms. Mä en todellakaan ymmärrä, että kenenkään lapset vaeltelee päämäärättömästi ympäriinsä ilman että vanhemmat tietää missä liikkuvat ja kenen kanssa! Minusta sellainen ei ole hyväksi edes teineille, saati sitten alakouluikäisille! Ja minä vielä kuvittelin, että tämä on ihan tavallinen ajattelumalli.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/12 |
19.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja kylään meno kielto



- curlingissa asioilla ei ole väliä ap ja pumpulia tuputetaan tuputtamalla



- et toimi kuten curling vanhempi- vaan olet vastuuntuntoinen demokraattisella tavalla kasvattava vanhempi

Vierailija
10/12 |
19.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

curlingilta. Eikös siinä anneta lapselle kaikki ja tasoteta elämää niin, ettei pahaa mieltä ja kolhuja tulisi? AP:n tyylihän on asettaa rajat. Ja hyvä niin, mun mielestä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/12 |
19.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oletko nyt aivan tosissasi? 3. luokkalaisen kanssa voisit hiukan jo löysät nyöriä, mutta 5. luokkalaisen kanssa jo reilusti!

Tuo ei ole curlingia vaan ylikorostunutta kontrolloinnin tarvetta.



Mistä oikein tulee se ajatusmaailma ettei vapaan liikkumisen ja hillittömän kontrollin välillä ole mitään? Meillä 2. luokkalaisen ei tarvitse raportoida jokaista liiketta pihalla, hänellä on tietyn rajat joiden sisällä liikkuu. Jalkapallon pelaamisesta majan rakentamiseen ei tarvitse erikseen raportoida, kaverin hakua jne ei erikseen tarvitse raportoida. Vuosi sitten oli vielä eri juttu, silloin ilmoitti/kysyi luvan kun siirtyi pelikentältä naapuritalon pihaan. Mutta fiksu aikuinen ymmärtää myös iän myötä löysätä nyöriä ja antaa lapselle enemmän vapauksia.

(ja se ei tarkoita, että lapsi tulisi ja menisi miten haluaisi ilman valvontaa)

Vierailija
12/12 |
19.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapset 11 ja 10 vee sanovat kun poistuvat kotoaan, minne menevät ja kenen kanssa.