Eikö luulisi että illat on pahimmat eron jälkeen?

Mulla on alkanut olemaan nää aamut pahimmat, ekan pari viikkoa itkin tasaisesti aamusta aamuun vähän väliä, illat kun sai lapset nukkumaan oli ehkä helpoimpia kun sai vaan katsoa telkkaria,



mutta hyvin pian siinä alkoi aamut olla pahoja, silmät kun saa auki niin n 10sek kestää ja sitten seaina jysähtää päähän että mun rakas on pois ja mä oon yksin,



taas kokonainen päivä selvittävä ilman häntä, menee n 30min-1h30min ettei pääse sängystä ylös kun ahdistaa ja surettaa niin paljon, ei saa voimaa eikä syytä nousta, tuijottaa vaan kattoon ja ajattelee miksi ylipäänsä heräsi :(

Olis edes jättänyt mut sitten kokonaan ja kunnolla, niin olisin jo varmaan voiton puolella, kun olis jo 1,5kk siitä, mutta jätti mut roikkumaan, sanoo että rakastaa ja katsellaan josko tää tästä vielä korjaantuis



sitten kuitenkin viettää aikansa uuden naisen kanssa (eivät kuulemma muka seurustele vielä ainakaan), tulee silloin tällöin käymään ja halii ja suukottelee, sitten taas vetää maton jalkojen alta ja sitten taas antaa toivoa,



mä en jaksa enkä kestä, haluan sen takas kokonaan, kauanko tätä katsellaan vaihetta voi kestää :(

Älä hyvä nainen alistu tuollaiseen! Ukko ei ikinä tee kunnollista valintaa, jos sä annat sen polkee sut noin lyttyyn!!!

sen takia mun on nyt vaan oltava kiltisti ja hiljaa ja odotettava, jos ylipäänsä kuvittelen koskaan saavan sen takaisin. Jos alan yhtään painostaa niin se menee.

tuntuu vällillä että hengittäminenkin sattuu, lapset onneks pitää järjissään.

mies ei todellakaan nää omaa nenäänsä pidemmälle, ei tajua tai ei halua tajuta kuinka tämä kaikki loukkaa. Kiva on kohta miestä taas katsella kun hakee lapset luokseen. Onneks kohta alkaa työt niin ei tarvitse tuijotella seiniä ja miettiä asioita.



Meillä ero lähti miehestä, syytti mua pettämisestä, tietää itsekkin ettei ole totta. mutta luulen että syyttää minua itselleen tapahtuneesta. samoin hän on masentunut sairauden myötä, hän näkee kaikki vinoon eli kaikki asiat on häntä vastaan jne.



Saatanan raskasta aikaa. en yhtään ihmettele ihmisiä jotka ratkeavat ryyppäämään tms.

Et tuu saamaan sitäikinä kokonaan itsellesi... ikuisesti elät kuin veitsenterällä ja miellytät miestäsi, ettei se vaan lähde... Nytnainen pää pystyyn:

jostain löytyy kyllä mies, jonka kanssa saat tasa-arvoisen suhteen, eikä tarvitse alistua moiseen!!!

mutta 45min kahden viikon välein ei paljon lohduta, ei ole ketään kaveria tms kelle puhua.



Mä oon niin yksin ja hajoan

en ymmärrä mihin ne meidän ihanat yhteiset vuodet ja jutut muka olisi kadonneet, kuka tuo mieso n joka kohtelee mua näin,



onko tässä vaan kyse säälistä ettei kehtaa jättää mua näin tylysti ja siksi roikuttaa että toivoo että mä itse sanoisin että tää on tässä nyt.

väitän, että mies on saanut sinusta yliotteen! Miten olet noin paljon narua sille antanutkin, että olet luvannut odotella sitä takaisin? Usko pois, kukaan ei loppujen lopuksi voi rakastaa sellaista, joka ei itse rakasta ja kunnioita itseään, vaan antaa kävellä ylitseen! Nyt oikeesti pää pystyyn ja jatkat sinun elämääsi, etsit itsellesi onnen jostain muustakuin miehestä, joka voi loukata sinua noin.

mies hermostuu ja kieltää,



suuttui kun olin ottanut korut pois, laittoi ne mulle takaisin kun parin viikon päästä suostuin,



sanoin etten toista kertaa sitten ota näitä pois, niin kipeästi se sattui silloin yöllä ottaa ne pois kun selvisi että hän tapailee toista,



kiistää seurustelun toisen kanssa, sanoo että kunhan hengaavat (?)



ei kuitenkaan halua kuulemma just nyt ottaa mua takaisin,



seksiä ollaan harrastettu n kerta viikkoon ja eilen mies soitti ja kysyi tykkäsinkö joululahjasta (sellainen isohko koristesydän) ja sanoi että on ikävä mua, jouluaattona toi lahjan ja antoi muutaman pikkusuukon suulle lähtiessään, oma-aloitteisesti,



sanoi että mitä enemmän mä roikun ja kerjään takaisin sitä kauemmas työnnän häntä, varmasti on totta, ja nyt olenkin jopa joulusta asti osannut olla itkemättä ja kerjäämättä...



Sitten kuitenkin heti kun mä oon paremmalla tuulella ja luotan meidän yhteiseen tulevaisuuteen (teeskentelen siis iloista) hän vetää maton jalkojen alta vihjailemalla että tää on loppu, soittaa ns erobiisejä, puhelee matkoista tms mitä tekee sen toisen kanssa tulevassa ehkä jo piankin jne



Sitten jos mä parahdan siihen että no miks sä sitten pidät mua roikkumassa, sanoo että koska rakastaa mua, kysyin yksi yö viestillä että mitä se oikei nhaluaa musta, sanoi että



No mitäkö haluan?! Sinut!!



Haluan olla sinun kanssa ja sinun omasi

välillä sanoo että katsellaan, välillä sanoo että pari vuotta ainakin ollaan erillään, välillä sanoo että 6-7v ollaan erillään, välillä puhuu kuin ei enää koskaan oltaisi yhdessä,



en mä tiedä mitä se haluaa, tietääköhän itsekään vai onko tää vaan sääliä, odottelee hkä nää pyhät pois ja sitten jättää mut, en tiedä,



olisi sitten jättänyt jo loka-marraskuussa kun alkoi koko erosta puhua, ei olis ollut mitkään joulut lähellä ettei niiden takia tarvi säälistä roikutella mua,



oli se ainakin marras-joulukuun vaihteessa puhunut että ollaan erottu, koska kuulin tuolla kylillä sellaista, mulle kiisti ettei ole sanonut niin, että ei voi mitään jos ihmiset luulee jotain.



Toivon niin kovasti että me vielä palaamme yhteen, mun virheistä tää on pitkälti lähtenyt koko erotilanne tai myönnän, kokonaan mun aiheuttamani alunperin,



paitsi nyt välillä mietin että onko, vai löysikö hän uuden ja on helpompi kiistää sen osuus ja syyttää vaan mua meidän erosta, oltais me saatu varmasti nämä jutut selvitettyä ilman komatta osapuolta, ehdotin miehelle terapiaakin yhdessä ongelmien poistamiseksi ennenkuin selvisi että hän tapailee jo toista..

Naurettavaa tuollainen löysässä hirressä roikkuminen.

Aika rumasti sanottu, mutta osittain voi olla ihan tottakin, toisaalta luulen, että jos mies ei ole aina ollut yhtä häikäilemätön, olet sinä vain ollut ihan liian kiltti ja sinisilmäinen ja antanut ukolle liikaa valtaa. Edelleen kuitenkin neuvon, että tutkiskele nyt asiaa oikein perinpohjin; oletko halukas elämään suhteessa, jossa toinen on noin häikäilemätön (korut, pusut ja halit on tässä tapauksessa mielestäni enemmän vallankäyttöä kuin rakkautta) vai olisiko kuitenkin parempi ilman mokomaa?

Ja jos kysyt mitä sinun (mielestäni) pitäisi tehdä; lopullinen pesäero! Tylysti ja päättäväisesti ilmoitat, että nyt saa riittää leikkiminen aikuisen miehen kanssa, lyöt lopullisesti suhteen poikki, etkä ota etkä anna ukonkaan ottaa yhteyttä. Nuolet haavat ja keskityt ihan muihin asioihin. Vielä lisään, että ellet tähän pysty, älä hyvä nainen ainakaan uhkaile erolla, sillä toteuttamaton uhkaus on ihan yhtä turmollista niin lapsen kuin lapsellisen miehen kanssa; venyttävät rajojasi vain entisetään.

mä olen ihan hukassa tän asian kanssa, en todellakaan halua erota enkä menettää tuota miestä, ellei hän niin päätä.



Minusta tutnuu että hänellä on tunteita tuota toista kohtaan, en sitten tiedä kuinka vahvoja ja kauanko niitä on ollut, ainakin kuukauden ovat ns julkiseurustelleet, mutta olen eräiltä tahoilta saanut ymmärtää että olisivat ehkä jopa 6kk olleet yhteyksissä, en tiedä.



Yksi yö kun mies oli ollut uuden naisen luona muutaman päivän, soitti hän minulle yöllä asunnoltaan että tilasi taksin, jos menen hänen luokseen, no minä menin, ja mies oli juopotellut ja varmaan ottanut jotain muutakin (?) (ei normaalisti juo ikinä) ja oli itkuinen ja raivoisa, huusi lopulta ettei hänelle ole mitään normaalia elämää kenenkään kanssa koskaan luvassa kun rakastaa mua, että mitä hän millään yrityksillä tekee edes ja miksi kuvittelee koskaan saavansa mitään normaalia. Sitten soitti mulle taas taksin että lähde pois, halasi ja sanoi että pitää muistaa että olen hänen oma kulta aina ja hän rakastaa minua eikä tämä mikään liity rakkauteen millään lailla.



Rikkihän se on itsekin, mutta en tiedä, onko rikki siksi ettei saa jätetyksi mua vai siksi ettei halua jättää mua?

sehän nyt on selvä että se alkaa olla siinä pisteessä tää juttu, että jos niin sanon niin mies helpottuneena tarttuu siihen, ja mä haluan että sillä on edes itsellään pokkaa sanoa mulle että aikalisä on käytetty ja ero tulee.

Jotenkin nyt vaan jäi sellainen kuva, että se roikottaa sinua niin kauan, kuin itse sanot missä sun rajat menee... Miksi sillä miehelä pitäisi olla pokkaa sanoa? Suorista sinä selkärankasi ja sano itse, että tämä oli nyt tässä! Mitä ihmettä sä teet miehellä, joka helpottuu siitä, että sinä lopettaisit sen suhteen?? Eikö se olisi parempi pää pystyssä itse määrätä miten sua kohdellaan, kuin antaa miehen tuhota loputkin sun itsetunnostasi ensin...

sehän nyt on selvä että se alkaa olla siinä pisteessä tää juttu, että jos niin sanon niin mies helpottuneena tarttuu siihen, ja mä haluan että sillä on edes itsellään pokkaa sanoa mulle että aikalisä on käytetty ja ero tulee.

Minkä ikäisiä itse olette? Etkö ole töissä, kun voit aamuisin maata haikailemassa miehenretkusi perään?



Ajattele nyt hyvä nainen lapsiasi ja terästäydy!

Rikkihän se on itsekin, mutta en tiedä, onko rikki siksi ettei saa jätetyksi mua vai siksi ettei halua jättää mua?



Tämähän ei ole sinun ongelmasi ollenkaan!! Jos mies on rikki, on vain hänellä velvollisuus hoitaa ongelmansa... Eikö sinulla todellakaan ole muuta ajankulua, kuin yrittää saada itsellesi mies, joka on täysi paska??? Kukaan joka oikeasti rakastaa ja kunnioittaa toista, ei käyttäydy noin! Ja jos sillä on esim. mt-ongelmia tai jotain riippuvuuksia, jotka voisi selittää käytöksen, oletko ihan varma, että haluat ne mukaan suhteeseenne loppuelämäsi ajaksi?

Tiesithän, ettet sinä voi rakastaa miestä ehjäksi?

Mies pitää sua varalla...haluaa pitää vähän hauskaa mutta ei polttaa suhun siltoja täysin..aina kannattaa olla takapaortti aui johonkin suuntaan=)tein tuota itse ex ukolle...tapailin muita mutta samalla vannoin rakkautta sille,etsin koko ajan kuitenkin jotain parempaa..en vaan uskaltanu polttaa siihen täysin välejä..etten jäisi yksin jos ketään ei löytyisikään...säälittävää

mutta kun mä todella haluan sen takaisin.



No, jos mä nyt jatkan tätä linjaa että näyttele nsille iloista, en ruikuta ikävääni enkä näytä kuinka sattuu, kai se on sama jos olisin oikeasti yli sen, jos se vaan luulee niin,



ja saanhan samalla itselleni henkisesti tehtyä eroa, koska kyllä tää nyt siltä näyttää että se on mut jättänyt ja odottaa vaan aikaa sanoa se tai että mä sanon sen,



en ole vielä täysin valmis irtautumaan hänestä lopullisesti ja pysyvästi,



joten jospa mä nyt sitten vaan olen ja leikin kun luulisin jotain mitä ei tapahdu, haluan katsoa tän loppuun miehen puolelta, kai tää on jotain sadomasokismia ;D



Voinko mä enempää itseäni satuttaa, joka tapauksessa kaipaan ja toivon että hän soittaa, ei se sitä muuta sanonko mä sille että tää on loppu vai enkö sano.



Soittaa jos soittaa, sen välin mä silti kaipaan ja näen silmissäni visioita miehestä ja uudesta yhdessä.