Lue keskustelun säännöt.
voiko mielestäsi/jättäisitkö 10-vuotiaan tytön illalla/yöllä yksin kotiin?
13.08.2009 |
niin, siinä se tulikin...olen kahden vaiheilla.
Tyttö on koulun jälkeen yksin kotona kissansa kanssa, pärjää hienosti, ei ole ongelmia, on fiksu ja luotettava, oppinut pärjäämään ja olemaan yksin kotona heti kun koulunsa aloitti.
Mutta nyt on siis tilanne tämä, että minulla olisi menoa viikonloppuna, arviolta 21-03, enkä osaa päättää onko tytölle hankittava hoitaja siksi aikaa vai ei.
Tyttö itse sanoo että pärjäisi, puhelimella minut toki tavoittaa tarvittaessa.
Eikä siinä montaa hereilläolotuntia olisikaan.
Mutta se mutta, entäs jos sattuu jotakin?
Ei välttämättä auta jos minulle soittaa tai hätänumeroon...
Mitä te tekisitte?
Ja onko olemassa jotakin "virallista" ikärajaa tällaiseen tilanteeseen, että koska lapsen voi/saa jättää illalla ja yöllä yksin kotiin?
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Illan tullen mielikuvitus ottaa vallan ja paniikki voi syntyä...
En uskaltaisi jättää. Jos syttyisi tulipalo, sikeäuninen lapsi ei ehkä heräisi siihen ajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli 19-24, pari vuotta vanhemman serkun kanssa ja naapuri oli tietoinen että tytöt on kaksin.
Vierailija kirjoitti:
En jättäisi yksin, kyllähän sen järkikin sanoo. Joku 13-15 v on ok ja osaa toimia äkkitilanteissa (kodinkoneen kärähtäminen, liukastuminen) fiksusti ja panikoimatta. Kyllä ehdit ap vielä bilettää ja mennä kissanristiäisiin kun lapsesi kasvaa.
Aloittajan lapsi on nykyään 23-vuotias, joten varmaan aika turhaan hänelle enää sanojasi osoitat...
Tuo oppinut pärjäämään särähti korvaan. Tuli sellainen olo, että on jätetty selviytymään ja on jo niin tottunut siihen että ap ei välitä ja auta, joten ei sano mitään omista tarpeistaan ja ap tulkitsee sen että hänhän pärjää hienosti! Yököttävää. Tuohon aikaan ei ole mitään muuta menoa kuin baari tai joku keikka. En todellakaan menisi ja jättäisi lasta yksin, paha mieli tulee ajatellakkaan että itse juhlisin jossain ja pieni lapsi yksin kotona. Ap kuullostaa myös sellaiselta unelmavanhemmalta, joka sanoo että saa soittaa jos tulee hätä ja kun lapsi soittaa että jännittää niin sanotaan vaan että ei tarvi jännittää sä pärjäät ja puhelin kiinni tai vaihtoehtoisesti rähjäät lapselle illan pilaamisesta jos pitää palata kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Illan tullen mielikuvitus ottaa vallan ja paniikki voi syntyä...
En uskaltaisi jättää. Jos syttyisi tulipalo, sikeäuninen lapsi ei ehkä heräisi siihen ajoissa.
Mä ajattelin lapsen mieltä, mutta kommenttisi sai ajattelemaan, että lapsen yksin jättäminen voi myös vanhempaa jättää vaivaamaan.
Sitten tietenkin on kaikki riskitekijätkin, että kaikkien näiden syiden takia olisi parasta, että lapsi ei jäisi yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ja oisikin kiva tietää, onko jotain virallista määritystä minkäikäisen lapsen saa jättää yksin kotiin?
Sitäkin joskus miettinyt että määrääkö laki jotain?
En tiedä virallisista määrityksistä, mutta peräänkuulutan aikuisen omaa harkintakykyä. Kymmenvuotias ei ole valmis olemaan yötä yksin!! Jos jotain tapahtuu - herää vaikka painajaiseen - tarvitaan huoltajaa. Käytä nyt järkeäsi, AP.
Vierailija kirjoitti:
hohhoi, en tajua en tajua, suhteellisuutta peliin ihmiset. naurettavaa meno nykyaikana.
Sanoisin, että vasta nykyaikana tähän yksin jättämiseen on vasta herätty. Moni on taatusti ollut yksin tuossa iässä iltoja ja öitä jo vaikka vanhempien työn takia omassa lapsuudessaan 1960-80 -luvuilla. Ja varsinkin sitä aiemmin on lapsi saanut pärjätä melkolailla itsekseen.
Maailma ja elämän meno on muuttunut 60-luvulta melko lailla. Koditkin ovat koneineen vaarallisempia, naapurisuhteet vähäisiä. En jättäisi kymppiveetä yksin yöksi kännykän varaan nykyaikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on jännää, kun täällä yks ja toinen mamma kirjoittaa, että lapseni on itsenäinen ja pärjäävä ja muuta soopaa. Vaikka kuinka on, niin heittelejättöä en pidä hyväksyä. Usa:ssa istuisit linnassa.
Maalaisjärki hohoooi, missä siinäää oooleet?!
On järkyttävää huomata miten tästä asiasta ei voi edes asiallisesti kysyä / keskustella - heti saa tämänkaltaisia "heitteille jättö" -vastauksia.
Kyllä 10-vuotias lapsi on jo aika "iso" ihmisen alku, ja osaava sekä pärjäävä. Mummuni lapsuudessa tuon ikäiset lähetettiin jo maailmalle piioiksi ja rengiksi - mites on, luuletteko, että siellä piika-/ renkipaikassa "lasta" (eli siis tätä 10-vuotiasta) hyysättiin ja katsottiin jatkuvasti perään tämän tekemisiä? Eheei, kyllä se oli silloin tämä 10-vuotias, joka katsoi perheen pienempien lasten perään. Ja hänen tuli silloin jo pärjätä - lähes kuten aikuisten.
Toisissa maissa 10-vuotiaita naitetaan avioliittoonkin..
Mutta Suomessa he ovat näköjään ihan vauvoja. Kummallista. Luulisi, että ihmisen kehitys olisi kokolailla universaali-ilmiö, eikä esimerkiksi sidottua siihen kulttuurilliseen ilmapiiriin, jossa milloinkin elämme?
Sanomattakin on kai selvää, etten ole sanomassa, että käytäntö 30-luvulla Suomessa lasten suhteen oli hyväksyttävä tai, että 10-vuotiaan naittaminen avioliittoon olisi hyväksyttävää - halusin tuoda nämä maailman epäkohdat esille, jotta saisitte hieman perspektiiviä.
Mielestäni on ihan hyvä, että lapsi saa sopivassa suhteessa vastuuta, ja oppii pärjääväksi nuoreksi aikuiseksi - liika holhoaminen on huono asia.
Mummusi lapsuudessa parikymppisillä naisilla oli usein ja parikin lasta. Eikä siihen aikaan ollut juuri kapakoitakaan. Et voi mitenkään verrata mummusi lapsuusaikaa nykyaikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nussi kotona. Tosin saattaa ne ukot käydä sen lapsen kimppuun kun oot sammunu ;-(
Tuon ikäinen on liian nuori olemaan yksin. Voi luoja. 10.v on ihan lapsi vielä. Provo tuo taitaa olla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei tulisi mieleenkään jättää edes 13-vuotiastani yksin ko. aikana. Illalla ja yöllä voi tulla orpo olo, vaikka kuinka teoriassa luulisi pärjäävänsä.
Tuohon ikään tehtii kiljua ja hilluttiin lähiön ostarilla ja tutussa bilemetsässä. Iltamyöhään. Ja sit kotiin omaan huoneeseen nopeasti ettei viina tai tupakka haissu. 90-lukua. Vielä aikasemmin leikittiin iltamyöhään ja palloiltiin lähiön ympärillä ja ei ollu kännyköitä. 5-6 vuotiaana käytiin lähikaupassa ja metikössä oli puliukkoja. 80-lukua.
Vierailija kirjoitti:
Ja myöskin on ihan turha vetää keskusteluun jotain "kyllä minäkin 70-luvulla olin sitä ja tätä". Hei, meidän kaikkien mummot oli 6-vuotiaana peltotöissä ja hoiti siinä samalla nuorempia sisaruksia! -Ajat muuttuvat, lasten psyko-sosiaalinen todellisuus muuttuu ja lasten tarpeita ymmärretään muutenkin paremmin nykypäivänä. Kasvatusfilosofiat ja se emotionaalinen maailma, jossa lapsi kasvaa, muuttuu. Sitä myötä muuttuvat myös kasvatuskäytännöt.
Paljon triviaalia sanahelinää, joka ei loppujen lopuksi kestä lähempää tarkastelua. Toki lasten psyko-sosiaalinen todellisuus sekä emotionaalinen kasvuympäristö on radikaalisti muuttunut noista ajoista, ja suureksi osaksi se on muuttunut parempaan ja turvallisempaan suuntaan. Mutta - ja iso mutta onkin - nyky-yhteiskunnassamme ja kulttuurissamme ei ymmärretä oikein esimerkiksi yksilön voimaannuttamisen käsitettä - meillä on yhteiskunnan tarjoama tukiverkko valmiina ottamaan vastaan ja kannattelemaan sen rattaista pudonneita, mutta ei todellaista ymmärrystä siitä, mitkä seikat tuottavat mielekkyyttä ja, mitä ihminen (yksilö) lähtökohtaisesti tarvitsee voidakseen hyvin.
Nykyinen malli kasvattaa ja holhota on kaikessa toimimattomuudessaan ahdistava! Se ei jätä minkäänlaista sijaa nuoren / lapsen normaalille irtaantumisen kehitykselle, ja opettaa vääränlaista riippuvaisuutta. Sitten ihmetellään, kun nuoret voivat niin huonosti; tekevät luottovelkoja eivätkä löydä paikkaansa maailmassa. Minä en ihmettele ollenkaan - mielestäni suomalaisen nyky-yhteiskunnan ongelma on ilmeinen; liiallinen kontrolli ja holhoava asenne estää yksilön voimaantumisen kokemuksen ja todellisen vastuun kantamisen omasta elämästään. Ja tämä malli aloitetaan jo kodissa ajattelemalla asioista juuri näin.
Kyllä kymppivuotiaan "voimaantumisen" kokemus syntyy päivällä, harrastuksissa ja koulussa. En "voimaannuttaisi" omia 9-12 vuotiaita jättämällä heidät yöksi kahdestaan. Ei heidän ole syytä ottaa vielä "todellista" vastuuta elämästään. Annan heille vastuuta huoneidensa siivoamisesta, käytöstavoista, osallisuudesta muutenkin koko perheen arkisiin tehtäviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä 10 v mun mielestä voi pärjätä hätätapauksessa. Siis jos ei ketään tuttua saa lapsenvahdiksi ja äidin täytyy vaikka lähteä päivystykseen (eikä lapsella isää tms) niin kyllä useimmat pärjäävät sen aikaa. Riippuu tilanteesta, mutta kyllä mun mielestä, jos tyttö (nykyään mitä, 23 v... siis tuo 10 v tyttö omasta puolestaan voi jäädä yöksi yksin eikä häntä saa vietyä vaikka jollekin tutulle hoitoon niin on se yksinolo minusta parempi kuin alkaa palkata jotain aivan tuntematonta hoitajaa teidän kotiin hääräämään. Mut joidenkin ryyppäjäisten vuoksi on minusta väärin jättää tyttö yksin vaikka itsekin tuon ikäisenä pärjännyt kyllä hyvin isän ryyppäämisen ajan ja vaikka olisi kotonakin ollut niin saattoi olla kännissä tai sammuneena keittiön lattialla. Siis kyllä osa lapsista pärjää eikä välttämättä koe henkisen kehityksen häiriintyneen, mutta pitäisi vanhemman silti miettiä millaista esimerkkiä näyttää ja kuinka toimia oikein.
Vierailija kirjoitti:
Jos tyttösi on ainut lapsi, voi olla hankalampaa. Mutta toi oli hyvä kommentti, että ennen lähdettiin vieraille piikomaan tuon ikäisenä!
Juu juu, entisaikaan lapset lähetettiin piikomaan ja jopa merille. Nykyään ei lasta lähetetä noin vain piikomaan tms. Suomessa on oppivelvollisuuskin. Tunteeko joku nylyään ainuttakaan kotia, josta lapsi on lähetetty maailmalle leivänkyrsä repussa?
En todellaakaan jättäisi! Hän on liian nuori/Pieni! Eri asia jos on 13-18 v ,osaa edes itse tehdä ruokaa, osaa käyttää rahaa.
10-vuotias ei välttämättä osaa itse edes valmistaa ruokaa!
10-vuotias on ihan eri kuin 15-v. Kirjoitat niin tylysti ja loukkaavasti toisista ihmisistä että sinullekin olisi tehnyt hyvää olla pidempään kotona ja opetella sosiaalisia taitoja. Liian lyhyt lapsuus jättää jälkensä.