voiko mielestäsi/jättäisitkö 10-vuotiaan tytön illalla/yöllä yksin kotiin?

meidänkin lapsi.



Muistan omasta lapsuudestani kun äidin jouluostosreissu venähti myöhäiseksi ja olin ihan paniikissa, silloin ei ollut kännyjä millä soittaa,mutta puhelinkoppeja kyllä oli,muttei äitini tajunnut ilmoittaa venyvästä illasta ja mielikuvitukseni alkoi laukata

Asia on hyvin lapsikohtainen ja yksiselitteisesti ei voi vastata.

On hyvä, että näitä asioita pohditaan ja mietitään, mutta hysterisointi ja leimaaminen on ihan turhaa.



Voisin jättää tuon ikäisen yksin yöksi kotiin, jos olisin tosiaan kännykän ja nopean kotiintulemisen päässä. Ja jos lapsi on sen oloinen, että pärjäisi.



Äidin työn takia olen itsekin ollut kotona ilman aikuista yötä. En ollut yksin, vaan hoidettavina oli 7v. ja 6v. sisarukset. Silloin ei ollut kännykkää eikä äitikään olisi päässyt töistä kotiin. Sovittiin lähinaapurin kanssa, että heille saa soittaa/mennä, jos hätä tulee.

En saanut traumoja.

kommentoisin, että vaikka tavallaan argumentit ovat ihan järkeenkäypiä, kysymys on kuitenkin alakouluikäisen lapsen turvallisuudesta. 10-vuotiaan arviointikyky ei ole niin kehittynyt, että hän voisi yllättävässä tilanteessa toimia järkevästi. Jos vaikka naapurissa palaa, äidistä ei ole paljon apua sieltä kapakasta käsin, koska aikaa poistua huoneistosta voi olla vain joitakin minuutteja. Tai jos joku tunkeutuu huoneistoon.



"Vastuun ottaminen" tarkoittaisi tässä yksittäistapauksessa siis vastuun ottamista omasta turvallisuudesta _yksin_ ilta- ja yöaikaan. Ehkäpä niitä voimaannuttavia vastuunottotilanteita voisi harjoitella turvallisemminkin ja toisenlaisissa tilanteissa?



Kaikki lapset haluavat olla hyödyksi ja vanhemmilleen mieliksi. Jos vanhempi selvästi haluaa kapakkaan, "reipas" lapsi voi sanoa vanhempansa mieliksi, että kyllä minä pärjään. Tällä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä sen kanssa, onko lapsen turvallista olla yksin kotona vai ei.



Minunkin lapsuudessani oli yksi luokkakaveri, joka kulki useinkin kaupungilla kyselemässä, onko kukaan nähnyt hänen äitiään (joka oli kapakassa). Hän on nykyään erittäin pärjäävä ja menestynyt yksilö, mutta tuskin olisi valinnut tällaista lapsuutta jos olisi voinut itse vaikuttaa asiaan.



Ap vaikuttaa ihan normaalilta ihmiseltä, kun pohtii asiaa ääneen. Tosijuoppo ei edes miettisi asiaa, vaan selittäisi kaiken omalta kannaltaan parhain päin. Ap itse tuntee lapsensa parhaiten ja osaa arvioida, kuinka tämä mahdollisesti selviytyisi jos jotain yllättävää tapahtuisi.



Oma kokemukseni on pienemmästä lapsesta, mutta kerronpahan kuitenkin: Kun oma esikoiseni oli 6,5-vuotias, kysyin haluaako hän lähteä kauppaan mukaan (tein seuraavan päivän ruokaa valmiiksi ja tärkeä ainesosa loppui kesken). Olimme kaksin kotona ja kello oli jo lähemmäs 20. Lapsi sanoi ettei halua lähteä vaan osaa jo jäädä kotiin kun on niin iso. Kertasin kaikki turvallisuussäännöt: et avaa ovea, et lähde mihinkään jne. ja kävin puolen tunnin kauppareissullani. Kun tulin kotiin, lapsi itki terassilla hysteerisenä: hän oli kaatunut portaissa ja lähti ulos etsimään äitiä (polvesta tuli verta), ja ovi meni lukkoon kun hän juoksi pihalle. Ja kyseessä on hyvin "aikava" lapsi muuten.

jo lapsena itsestään (ja äidistään) huolehtimaan oppinut, hieno, älykäs, suoraselkäinen ja yhteiskuntaan loistavasti integroitunut korkeakoulutettu loistomies - on juuri kuvaamasi kaltainen alkkiksen lapsi, joka on oppinut kantamaan vastuun itsestään nuorena. Samoin on paras ystäväni, skitsofreeniaa sairastaneen yh-äidin lapsi.



Kyllä se, että joutuu 10-vuotiaana pärjäämään "omillaan", voi tosiaan kasvattaa lapsesta myös pärjäävän ja itsenäisen "kunnon ihmisen": ei sen tarvitse johtaa ongelmiin.



Kummasti vaan, vuosi vuoden jälkeen, pikku päissämme tai yön pitkinä tunteina me kuitenkin käymme läpi näiden kahden pärjäävän aikuisen lapsuutta, jonka he kokevat raskaana ja traumatisoivana. Monet itkut on molemmat olkapäätäni vasten itkeneet.



Minä katson kuuluvani heidän kanssaan samaan kastiin: siis taloudellisesti omavaraiseen, koulutettuun, sosiaalisesti prjäävään ynnä muin tavoin "kunnolliseksi" kasvaneeseen kastiin, vaikka lapsuuteni oli hyvin erilainen. Omat vanhempani olivat niitä, jotka olivat aina läsnä ja tukivat kaikessa. En tosiaan ollut 10-vuotiaana öitä yksin kotona. Ero minun ja näiden läheisteni kohdalla onkin tänä päivänä nähdäkseni lähinnä se, että minun ei tarvitse kännipäissäni itkeskellä lapsuudentuskaani.



Herranjumala, ei nyt oikeasti - ihan yleispätevän moraalin nimessä - ryhdytä sanomaan, että alkoholistivanhemman kanssa kasvamisessa on MITÄÄN positiivista!



Tietenkään mikään ei ole mustavalkoista, ja kaikenlaisissa lapsuuden ympäristöissä on positiivisia ja negatiivisia puolia, mutta helvetti soikoon, kyllä kasvavalle lapselle täytyy voida tarjota muita tapoja itsenäistyä, kuin jättää hänet alaluokkalaisena yksin kotiin öiksi ja lähteä itse baariin! Siinä toimintamallissa ei tosiaan ole mitään rakentavaa. Ja on ihan hyvä, että sellaista harkitsevalle vilautetaan vähän sosiaaliviranomaisia ja kasvatuspsykologiaa!



Tosin minun mielestäni sen tajuamiseen, että 10-vuotiasta ei jätetä yksin ryyppyreissun takia, ei kyllä tarvita yhtäkään kasvatusopusta...



26/36

...haloo rva nro 46!



Sanotko että jos lapsi on satunnaisesti yksin kotona niin että asia on hänen kanssaan ennalta keskusteltu ja sovittu ---on se rinnasteinen alkoholistin / skitsofreenikon lapsena kasvamiseen?



Jälkimmäinen kohtalo on varmasti karmein mahdollinen lapsuusmuisto, mutta ensimmäinen vaihtoehto minusta ihan terveellistä itsenäistymistä pienen pienin askelin!



terv. rva nro 40

"Itse tunnen monia esimerkiksi alkoholistivanhempien kanssa kasvaneita (lapsuutensa lähes heitteillä olleita) aikuisia, joilla on nyt aikuisina oma elämä hyvin hallinnassa. He ovat oppineet jo pieninä kantamaan vastuuta itsestään ja pärjäämään - eikä se ole aina yksiselitteisesti huono juttu."



En sinun kirjoitukseesi...Ja alkuperäiseen viestiin sinun viestiäsi voisin verrata sen verran, että ap:han selvästi ei ole varma lapsensa pärjäämisestä, muutenhan hän ei kyselisi mielipiteitä täällä.



Mutta nyt loppuu aiheen käsittely minun osaltani; pitää tehdä tänään muutakin kuin roikkua av:lla.



terveisin: 26/36/46...vai mikä lie

Yleensä mummille yökylään, jos se vaan mummille on sopinut, tai sitten jotain muuta ollaan keksitty.

mutta niin, että tulisin itse viimeistään klo 22-23.

ollut yötä yksin kotona. Syy; pärjää varmasti ruokien ym nukkumaanmenojen kanssa itsekseen, mutta minä en ota riskiä, että kämpässä on yhtäkkiä lauma outoja nuoria ja homma riistäytyy käsistä, tai jotain muuta odottamatonta sattuu. Poika menee mummonsa/kaverinsa/äitinä luon kun tarve vaatii.

ollut yötä yksin kotona. Syy; pärjää varmasti ruokien ym nukkumaanmenojen kanssa itsekseen, mutta minä en ota riskiä, että kämpässä on yhtäkkiä lauma outoja nuoria ja homma riistäytyy käsistä, tai jotain muuta odottamatonta sattuu. Poika menee mummonsa/kaverinsa/äitinä luon kun tarve vaatii.

Luonteeltaan on vielä semmonen että varmasti käyttäisi tilaisuuden hyväksee järjestää bileet.

viikoksi kirjekaverin luo toiselle puolelle Eurooppaa, ja olin kolme viikkoa yksin kotona muun perheen ollessa reissussa, jonne en halunnut mukaan. Mitään ei sattunut kummallakaan kertaa eikä kenellekään tullut mieleenkään, että olisin ollut liian nuori. Että kyllä ennen meno oli toista kuin nykyään eikä päinvastoin..

viikoksi kirjekaverin luo toiselle puolelle Eurooppaa, ja olin kolme viikkoa yksin kotona muun perheen ollessa reissussa, jonne en halunnut mukaan. Mitään ei sattunut kummallakaan kertaa eikä kenellekään tullut mieleenkään, että olisin ollut liian nuori. Että kyllä ennen meno oli toista kuin nykyään eikä päinvastoin..

Mä en jättäisi missään nimessä. Voihan se olla että hyvin menisi, ja kaikki olisi tyytyväisiä lopulta, mutta ton ikäinen on kuitenkin vielä niiiiin lapsi. Mieluummin pelaan lasteni turvallisuuden suhteen varman päälle. 13-vuotiaana voisin alkaa harkita jättämistä yksin. Tosin meillä asuu isovanhemmat tien toisella puolella.

Yksinolo päivällä on ihan eri asia kuin illalla ja yöllä.



t. kolmen tytön (9,- 12 ja 14 v) äiti

Ylä-asteikäisen voisin jättää tuoksi ajaksi.

tai sitten joku tuttu teille yöksi. :)

iltamenossasi, kun mietit niin pientä yksin kotona. EHkä olisi juhlafiilis hakusessa?



Kysy vaikka jollekin kaverille yökylään ja voit sitten joskus tehdä tälle perheelle vastapalveluksen.



t. tuo kolmen tytön äiti nro 2

ja oisikin kiva tietää, onko jotain virallista määritystä minkäikäisen lapsen saa jättää yksin kotiin?

Sitäkin joskus miettinyt että määrääkö laki jotain?

pikkuveljeäni vklopun ollessani 11-12. voi kauheaa.

Kyllä se on jännää, kun täällä yks ja toinen mamma kirjoittaa, että lapseni on itsenäinen ja pärjäävä ja muuta soopaa. Vaikka kuinka on, niin heittelejättöä en pidä hyväksyä. Usa:ssa istuisit linnassa.