Iltasanomien kyselyssä lähes 80% hyväksyy lapsen tukistamisen.

Jos on lapsen antanut tehdä pienenpänä melkeen mitä haluaa, sitten kun se alkaa hyppii silmille ja se alkaa vanhempaa ärsyttää, hankala siinä on kasvatusmetodia alkaa muuttaa.

ole niitä penaalin terävimpiä kyniä.

Siitä johtuu myös tällaiset mielipiteet.



Väkivalta kasvattaa väkivaltaa. Näitä hyväksyjiä on nuorena itseään kuritettu, eivätkä he ole tarpeeksi sinuja itsensä kanssa tahi älykkäitä muuttaakseen käyttäytymismallia. Sääliksi käy...

voin vetää sen johtopäätöksen, että voin alkaa miestäni tukistelemalla oppimaan laittamaan ne astiat pesukoneeseen ja pyykit likapyykkiin, kun ei ole vielä 15 vuodessa sitä oppinut sanomalla. Katotaas illalla, miten akan käy!

Mua yököttää kaikki noi ihmiset, jotka luulevat, että tukistelu on jotenkin hyväksyttävää. Kyllä olis neuvolalla ja lastensuojelulla vielä työnsarkaa...

Miehessäs on silloin vikaa. Ei ole sinun tehtävä kasvattaa miestäsi, vaan olette tasavertaisia kumppaneita. Jos miehesi sinua kunnioittaa ja arvostaa, voi hän pikkusen yrittää muuttaa tapoja vaikka se on vaikeaa. Oma mieheni on oppinut.

voin vetää sen johtopäätöksen, että voin alkaa miestäni tukistelemalla oppimaan laittamaan ne astiat pesukoneeseen ja pyykit likapyykkiin, kun ei ole vielä 15 vuodessa sitä oppinut sanomalla. Katotaas illalla, miten akan käy!

Mua yököttää kaikki noi ihmiset, jotka luulevat, että tukistelu on jotenkin hyväksyttävää. Kyllä olis neuvolalla ja lastensuojelulla vielä työnsarkaa...

Miehessäs on silloin vikaa. Ei ole sinun tehtävä kasvattaa miestäsi, vaan olette tasavertaisia kumppaneita. Jos miehesi sinua kunnioittaa ja arvostaa, voi hän pikkusen yrittää muuttaa tapoja vaikka se on vaikeaa. Oma mieheni on oppinut.

Jatkoa....ja en hyväksy lapsen kuritusta fyysisesti. Mutta en tuomitsekaan jos erehdykissään niin tekee. Pahempi ongelma on vanhempien juominen lasten nähden. Juopunut vanhempi pelottaa lasta.

Vaan se, että osattaisiin lapsi kasvattaa hyvin. Eli mun mielestä ilman ruumiillista kuritusta. Ny mä vedän hupun päähäni ja alan uskotella itselleni, että täällä kirjoittelee vaan 1 sama häirikkö, joka puolustelee tukistamista. Se sama on varmaan käynyt painamassa sitä iltiksen hyväksyn nappiakin 10 000 kertaa...

Hauskaa väkivallatonta viikonloppua joka perheeseen!

lastenkasvatus ei ole väkivaltaista, ei sinne päinkään. Eteläeuroopassa on huomattavasti yleisempää lasten läimäiseminen mennen tullen - toisaalta myös lasten avoin rakastaminen ja ihailu. Miksei ne siellä ole niin kamalan ahdistuneita ja masentuneita? Meidän koko suomalainen menttaliteetti on täysin kieroutunut ja perseestä. JOka asiasta revitään traumaa ja masennutaan, eikä mitään tavalliseen elämään kuuluvaa enää kestetä. Kaikki asiat ulkoistetaan yhteiskunnan hoidettavaksi, ja sitten ihmetellään, miksi masentaa ja tuntuu kuin kukaan ei välitä.

Mielestäni tässä kirjoituksessa oli hyvä pointti - miksi ihmeessä te haluatte täysin sivuuttaa tämän tosiasian? Ettekö te tähän ketjuun osallistuvat ole nähneet miten ulkomailla (ylipäätään muualla kuin Pohjoismaissa) kasvatetaan lapsia?

Itselläni on sekä työni, että lapsuuden kasvuympäristöni (ihan perhetaustani) vuoksi tästä asiasta myöskin kokemusta - ja allekirjoitan tämän täysin. Esimerkiksi ranskalaisessa kulttuurissa on täysin normaalia läppäistä avokämmenellä tottelematonta lasta poskelle. Eikä siellä kukaan ihmettele tätä ihan yleistä käytäntö - saatika edes mieti puuttuvansa toisen kasvatusmetodeihin. Ja todellakin; nuoriso on keskimäärin hyvin käyttäytyvää, eikä siellä ole vastaavassa mittakaavassa näitä samoja ongelmia kuin omassa kulttuurissamme, missä kaikenlainen tunneilmaisu on muiltakin osin kuoletettu lähes tyystin.

Toinen (tähän liittyvä) kummallisuus nyky-yhteiskunnassamme onkin juuri se, miten näihin ulkomaalaisiin perheisiin (ja heidän tapaansa kasvattaa) suhtaudutaan maassamme versus se, mitä suomalaisilta kasvattajilta odotetaan. Oletteko koskaan kuulleet somalilapsesta, joka olisi huostaanotettu pois perheestään ruumiillisen kurituksen vuoksi? Vastaavanlaisia suomalaisia esimerkkejä sen sijaan löytyy varmasti vaikka millä mitalla.

Eli ei pieni lapsi 2-3 v ymmärrä, jos huominen tai ylihuominen karkkipäivä peruuntuu jos on tänään käyttäytynyt tuhmasti. Se lapsi ei todellakaan muista enää karkkipäivänä että miten hän käyttäytyi eilen tai toissapäivänä.

Eli hän ei tee pahojaan ilkeyttään. Isommat sen sijaan jo osaavat juonitella ja kiusata järjestelmällisemmin. Minusta 2-3-vuotiasta ei pidä "rangaista" ennen kuin hän ymmärtää tekojensa syy-seuraussuhteet.

Pienten kanssa meillä on viljelty ahkerasti ei-sanaa, kannettu lapsia pois hankalista tilanteista, laitettu hetkeksi jäähylle (noin pienellä hyvin lyhyt aika), osoitettu ettemme hyväksy jotain käyttäytymistä (esim. suuttumalla kohtuudella) ja aina myös perusteltu kantamme lapsen tasolle sopivin sanoin.

33/36

taidat olla vähän tyhmä jos et osaa tehdä eroa tukistamisen ja lapsen hakkaamisen välille.

Eli ei pieni lapsi 2-3 v ymmärrä, jos huominen tai ylihuominen karkkipäivä peruuntuu jos on tänään käyttäytynyt tuhmasti. Se lapsi ei todellakaan muista enää karkkipäivänä että miten hän käyttäytyi eilen tai toissapäivänä.

Eli hän ei tee pahojaan ilkeyttään. Isommat sen sijaan jo osaavat juonitella ja kiusata järjestelmällisemmin. Minusta 2-3-vuotiasta ei pidä "rangaista" ennen kuin hän ymmärtää tekojensa syy-seuraussuhteet.

Pienten kanssa meillä on viljelty ahkerasti ei-sanaa, kannettu lapsia pois hankalista tilanteista, laitettu hetkeksi jäähylle (noin pienellä hyvin lyhyt aika), osoitettu ettemme hyväksy jotain käyttäytymistä (esim. suuttumalla kohtuudella) ja aina myös perusteltu kantamme lapsen tasolle sopivin sanoin.

33/36

taidat olla vähän tyhmä jos et osaa tehdä eroa tukistamisen ja lapsen hakkaamisen välille.

mitenköhän se 2-3vuotias oppii syy-seuraussuhteet jos niitä ei hänelle opeta? luuletko että joku keijukainen yksi yö vaan istuttaa hänen päähänsä?

läpsii niitä pentujaan mennen tullen ja hakkaa vessaharjalla.



Ihan normaalia siellä ja normaaleja lapsia.

Suomalaiset ovat sisäänpäinkääntyneempiä ja alkoholismiin ja masennukseen taipuvaisempia kuin etelä-Eurooppalaiset. Kai siihen vaikuttaa pimeys ja ihan geeniperimäkin. En pitäisi sitä outona, että suomalaisiin piekseminen vaikuttaisi synkentävämmin kuin muihin. Ehkä meillä on huonompi itsetuntokin kuin monilla kansoilla, eikä siihen piekseminen auta parantavasti. Suomalaisiahan kiinostaa aina kovasti mitä muut meistä ajattelevat. Mutta siis sekin on tutkittu juttu, että väkivalta lisää väkivaltaa, ja raaistaa yleisemminkin.

lastenkasvatus ei ole väkivaltaista, ei sinne päinkään. Eteläeuroopassa on huomattavasti yleisempää lasten läimäiseminen mennen tullen - toisaalta myös lasten avoin rakastaminen ja ihailu. Miksei ne siellä ole niin kamalan ahdistuneita ja masentuneita? Meidän koko suomalainen menttaliteetti on täysin kieroutunut ja perseestä. JOka asiasta revitään traumaa ja masennutaan, eikä mitään tavalliseen elämään kuuluvaa enää kestetä. Kaikki asiat ulkoistetaan yhteiskunnan hoidettavaksi, ja sitten ihmetellään, miksi masentaa ja tuntuu kuin kukaan ei välitä.

Mielestäni tässä kirjoituksessa oli hyvä pointti - miksi ihmeessä te haluatte täysin sivuuttaa tämän tosiasian? Ettekö te tähän ketjuun osallistuvat ole nähneet miten ulkomailla (ylipäätään muualla kuin Pohjoismaissa) kasvatetaan lapsia? Itselläni on sekä työni, että lapsuuden kasvuympäristöni (ihan perhetaustani) vuoksi tästä asiasta myöskin kokemusta - ja allekirjoitan tämän täysin. Esimerkiksi ranskalaisessa kulttuurissa on täysin normaalia läppäistä avokämmenellä tottelematonta lasta poskelle. Eikä siellä kukaan ihmettele tätä ihan yleistä käytäntö - saatika edes mieti puuttuvansa toisen kasvatusmetodeihin. Ja todellakin; nuoriso on keskimäärin hyvin käyttäytyvää, eikä siellä ole vastaavassa mittakaavassa näitä samoja ongelmia kuin omassa kulttuurissamme, missä kaikenlainen tunneilmaisu on muiltakin osin kuoletettu lähes tyystin. Toinen (tähän liittyvä) kummallisuus nyky-yhteiskunnassamme onkin juuri se, miten näihin ulkomaalaisiin perheisiin (ja heidän tapaansa kasvattaa) suhtaudutaan maassamme versus se, mitä suomalaisilta kasvattajilta odotetaan. Oletteko koskaan kuulleet somalilapsesta, joka olisi huostaanotettu pois perheestään ruumiillisen kurituksen vuoksi? Vastaavanlaisia suomalaisia esimerkkejä sen sijaan löytyy varmasti vaikka millä mitalla.

ala-asteikäistä ja se oli se, mitä siltä naiselta oli odotettu.



Kuvattiin huonona kasvattajana kun ei kurittanut lastansa. Tämän jälkeen lapsi palasi ruotuun.



Eli myös ainakin Espanjassa yleisesti hyväksyttyä. Tuskin muuten näytettäisiin tällaista yleisesti hyväksyttynä koko perheen ohjelmassa.

läpsii niitä pentujaan mennen tullen ja hakkaa vessaharjalla. Ihan normaalia siellä ja normaaleja lapsia.

Varmaan lapset oikeassa elämässä oikein toivovat että niitä hakataan. Luulevat ressukat muuten ettei niistä välitetä. Hakkaavat sitten varmaan puolisojaankin, kun omat vanhemmatkin ovat hakanneet.

Etelä-Euroopassa :D Anna mun kaikki kestää!



Ja tähän täytyy vielä sanoa, että meidän perheessä ei ole yhtään alkoholistia, ei myöskään sukulaisissa. Me voimme juoda lasin viiniä ruoan kanssa ja siihen lapsemmekin kasvatamme.



Emme ole masentuneita, vaan ulospäinsuuntautuneita ja meille on erittäin tärkeää, että lapselle kasvaa hyvä itsetunto ja oikeanlainen kunnioitus toisia ihmisiä kohtaan. Emme häpeile itseämme ja mieti mitä muut meistä miettii.



Emme ole edes matalasti koulutettuja.



Ja silti olemme muutaman kerran tukistaneet lapsiamme, jos ovat menneet rajan yli. Koe, että lapsen on hyvä ymmärtää se hetki kun tietty raja ylittyy ja jokin asia muuttuu täysin hyväksymättömäksi. Ja ei, meidän lapset ei todellakaan potki mummoja, sylje päälle tms.

"Eteläeuroopassa on huomattavasti yleisempää lasten läimäiseminen mennen tullen - toisaalta myös lasten avoin rakastaminen ja ihailu. Miksei ne siellä ole niin kamalan ahdistuneita ja masentuneita? Meidän koko suomalainen menttaliteetti on täysin kieroutunut ja perseestä. JOka asiasta revitään traumaa ja masennutaan, eikä mitään tavalliseen elämään kuuluvaa enää kestetä. "



- Suomessa ollaan masentuneita ja ahdistuneita juuri siksi, että meidän kansa ei suoriudu tunteiden käsittelystä. Siihen ei kuitenkaan auta väkivallan lisääminen! Ei se että me ruvetaan tukistamaan ja läimimään lapsia lisää avointa rakkauden ja ihailun ilmaisemista, päin vastoin. Ei me saada tänne ranskalaista tunneilmastoa sillä että lapsia ruvetaan läpsimään. Kyllä tässä on otettava kasvatuksessa käyttöön muut, täkäläiseen temperamenttiin sopivat käytännöt. Katsokaa niitä supernanny-ohjelmia! Se on ihan mahdollista tehdä ilman väkivaltaa.



Ja siksi juuri suomalaiset on niin masentuneita eivätkä kestä mitään, kun täällä tunteita pyritään tukahduttamaan olan takaa. Ei sillä ole läimimisen kanssa sinällään mitään tekemistä. Sen verran tekis myös mieli kommentoida tuota nuorisoa, että täkäläisen ison festarin pitkäaikaiset järjestysmiehet on jo vuosia sanoneet, että nuoriso käy jatkuvasti fiksummaksi ja paremmin käyttäytyväksi.



"Oletteko koskaan kuulleet somalilapsesta, joka olisi huostaanotettu pois perheestään ruumiillisen kurituksen vuoksi? Vastaavanlaisia suomalaisia esimerkkejä sen sijaan löytyy varmasti vaikka millä mitalla."



Noh, ovatko somalilapset ja nuoret mielestäsi jotenkin mielenterveyden perikuvia? Juuri tuli dokkari Ruotsista, jossa on herätty siihen että suuri osa maahanmuuttajalasten ongelmista kumpuaa juuri kotiväkivallasta, jota suvaitaan nimenomaan kulttuurisista syistä. Mikä uhkaus on joku poliisin puhuttelu lapselle, jota hakataan kotona? Ei mikään. Ja nyt jo aikuisiksi itse kasvaneet nuoret miehet kertoi haastatteluissa, että kotona oli väkivaltaa, ja se aiheutti vihaa, joka sitten purettiin kaduilla tekemällä hävitystä.

Eiköhän sitä ole täällä ja muualla käytetty jo vuosituhannet.

Raamatussa jo sanotaa, että joka vitsaa säästää se lastaan vihaa.

Ei se että me ruvetaan

tukistamaan ja läimimään lapsia lisää avointa rakkauden ja ihailun ilmaisemista, päin vastoin. Ei me saada tänne ranskalaista tunneilmastoa sillä että lapsia ruvetaan läpsimään.

lastenkasvatus ei ole väkivaltaista, ei sinne päinkään. Eteläeuroopassa on huomattavasti yleisempää lasten läimäiseminen mennen tullen - toisaalta myös lasten avoin rakastaminen ja ihailu. Miksei ne siellä ole niin kamalan ahdistuneita ja masentuneita?

Meidän koko suomalainen menttaliteetti on täysin kieroutunut ja perseestä. JOka asiasta revitään traumaa ja masennutaan, eikä mitään tavalliseen elämään kuuluvaa enää kestetä. Kaikki asiat ulkoistetaan yhteiskunnan hoidettavaksi, ja sitten ihmetellään, miksi masentaa ja tuntuu kuin kukaan ei välitä.

Asuinmaani ihmiset ovat hyvalla itsetunnolla varustettuja, vanhempiaan kunnioittavia ihmisia, jotka viela aikuisenakin luottavat vanhempiinsa ja haluavat pitaa heidat lahellaan. Asuinolot ovat paljon kurjemmat kuin Suomessa, silti ihmiset ovat niin paljon onnellisempia ja vakivallattomampia. Mielestani kyse on tasapainosta. Jos lapsi tekee vaarin, eika tottele monesta kiellosta huolimatta seka perustelujen ym. keinojen jalkeen, jopa jaahyjen, niin mielestani pieni napaytys sormille on kaypa keino.

Se, etta napayttaa sormille tai tukistaa, ei tarkoita sita, etta sita tehdaan koko ajan, tai etta muita keinoja ei ensin kokeilla. Eika se tarkoita sita, etta lapsen elama on yhta isoa vakivaltaa. Suomessa lapsia kehutaan aivan liian vahan, heille naytetaan hellyytta aivan liian vahan. Lapsen kasvatus on hirvean teknista suorittamista, jossa tunteet meinaa unohtua kokonaan, koska pitaa muistaa olla poliittisesti korrekti. Kun kurittaminen ja rakastaminen on tasapainossa, kasvaa lapsesta tasapainoinen iso ihminen.

Itse en tukista, enka anna luunappeja. Joskus napaytan sormille. Kun lapsi on rauhoittunut, otan syliin, sanon etta rakastan sinua, vaikka olitkin tuhma. Sen jalkeen kysyn muutaman kysymyksen liittyen juuri tapahtuneeseen, esim. milta luulet nyt pikkuveljestasi tuntuneen ym. kunnes paasemme yhteisymmarrykseen siita, miksi niin ei saa tehda.

Mielestani tama neuvo, etta lapsi otetaan syliin silloin kun on suurin raivoaminen meneillaan ei toimi. Lapsi ei syliin juuri silloin halua, joten joutuu kayttamaan kovaa fyysista voimaa, pusertamaan ym. lasta. Tama varmasti sattuu. Ja myoskin ehka lapsi myohemmin yhdistaa negatiivisia tunteita halaamiseen, kun muistaa kuinka inhottavalta se puristus silloin tuntui, kun aiti oli vihainen.

Mutta aika moni tuntuu olevan sitä mieltä ettei sitä käytetä tarpeeksi ja eikun vaan kaikki joukolla tukistamaan, ja kohta Suomi on pullollaan hyvin käyttäytyviä lapsi ja tääällä kaikki elää kuin serranon perheessä suurella tunteella. No juu ei.

Joskus napaytan sormille. Kun lapsi on rauhoittunut, otan syliin, sanon etta rakastan sinua, vaikka olitkin tuhma. Sen jalkeen kysyn muutaman kysymyksen liittyen juuri tapahtuneeseen, esim. milta luulet nyt pikkuveljestasi tuntuneen ym. kunnes paasemme yhteisymmarrykseen siita, miksi niin ei saa tehda.

Miksi et sano, että rakastan sinua, vaikka satutinkin sinua. Vai olisiko se kenties ristiriitaista? Kysyykö lapsesi sinulta miksi satutat, jos rakastat? Vai pohtiiko näitä asioita vain itsekseen. Miten opetat lapselle, että toista ei saa satuttaa, mutta joskus äiti saa satuttaa sinua?

Ei ole siis kyse siitä, että nyt ihmiset ryhtyisivät suurella joukolla lisää lapsiaan tukistamaan. Jos hyväksyy tukistamisen, voi sitä myös itse käyttää.



Eli kuulut vähemmistöön. Jokainen tavallaan. Ja edelleen väkivallaksi en tätä katso, lyöminen, potkiminen, herjaaminen, huolehtimatta jättäminen ja oikeasti satuttaminen on ihan eri juttu!