Iltasanomien kyselyssä lähes 80% hyväksyy lapsen tukistamisen.

Toisia kiusaavat lapset, vanhemmilleen kiroavat ja heidän päälleen sylkevät lapset, tuntemattomille huoraa huutelevat lapset jne. Kyllä tekisi ihan hyvää kasvattaa tällaisia lapsia vähän kovemmilla otteilla.

Siis oikeasti, MITEN?!!! Jos lapsi on jo valmiiksi sekaisin, MITEN väkivalta auttaa tilannetta? Oletko koskaan katsonut niitä supernanny-ohjelmia? Niissä on ihan hirveitä, sylkeviä, kiroilevia, purevia lapsia, ja otetaanko keinoksi "kovat otteet"? NO EI!! Järkevällä, johdonmukaisella kasvatuksella hirveinkin riiviö saadaan ruotuun. Olen tullut siihen tulokseen, että tämän kirjoittajien tapaisilla ihmisillä ongelma on älyn puute, eikä siihen vaivaan oikein taida olla parannusta.

Oliko silloin meno tämmöistä kuin nykyään? Oliko huligaaneja ja mummonpotkijoita? Annettiinko silloin tarvittaessa jopa selkäsauna?

Keskustelen ja kuunetelen. Halaan ja rakastan. Mutta myös kiellän, jäähytän ja tarvittaessa myös tukistan. Tällöin kyse on ääritapauksesta, jolloin lapsi on todella kuriton.



Elämä ei ole niin mustavalkoista.

22, ja yhden esimerkin takia kumoat muiden kasvatuksen?

paljon enemmänkin olen päässyt näkemään mutta en nyt ihan kaikkea tänne viitsi enkä ehdikään kirjoittaa. Siksi kirjoitin vain yhden esimerkin.

Lapset seuraa aikuisten esimerkkiä. Jos vanhemmat ovat agressiivisia toisiaan kohtaan, juopottelevat ja/tai eivät vietä paljoa aikaa lasten kanssa, on seurauksena uppiniskaisia ja tottelemattomia lapsia.



Mutta toiset lapset ovat selvästi vahvempitahtoisia ja enemmän rajoja koettelevia kuin toiset. Jos siihen ei puututa heti väsymyksestä tai muusta johtuen, on seurauksena usein kierre jossa vanhemmat eivät keksi muuta vaihtoehtoa kuin lievä ruumiillinen kurittaminen.



En ole itse edes varma onko tukistaminen nyt sitten loppujen lopuksi niin pahasta lapselle (en koe että minulle ikinä oli, koska tunnen että ne muutamat kerrat tulivat syystä). Itse käytän muita keinoja kuten jäähyä, mutta en tuomitse vanhempia jotka tukistavat jos se tapahtuu harvoin ja syystä. Omassa tuttavapiirissä kukaan ei koe kärsineensä lapsuuden tukistamisista, päin vastoin. Ja laki todellakin on muutamien ihmisten päätös, ja laki muuttuu vähän väliä niinkuin vaikka neuvolan ohjeet lasten kasvattamiseen liittyen.

Oliko silloin meno tämmöistä kuin nykyään? Oliko huligaaneja ja mummonpotkijoita? Annettiinko silloin tarvittaessa jopa selkäsauna?

No ei ollut todellakaan yhteiskunta sama 50 vuotta sitten kuin nyt. Mutta varmasti silloinkin oli huligaaneja, mummonpotkijoita ja lasten pahoinpitelijöitä. Edelleen, mitä se väkivalta auttaa missään tapauksessa? Paitsi lisää väkivaltaa? Luuletteko te luunappien jakajat todellakin, että kaikki ne lapset joita ei läpsitä ja tukisteta, ovat heitteillä? Ettekö tosiaan usko mihinkään muihin keinoihin? Vai onko perustelunne se, että joitakin lapsia täytyy kurittaa, ja joitakin ei? Paska mäihä sillä lapsella, jos sattuu syntymään sellaiseksi, jota "täytyy kurittaa fyysisesti".

Ei kai kukaan mitä 3-luokkalaisia tukistele, varmaan on ihan liian "myöhäistä". eikö kellekään ole tullut mieleen, että lapsen ensimmäisten elinvuosien aikana (ensimmäiset 3 - 4 v) lapselle opetetaan paljon perusasioita, joihin sisältyy mm. se, että kun aikuinen käskee, niin häntä totellaan, eikä venkuroida vastaan. Meillä ainakin kurinopetus on aloitettu suunnilleen päivästä nolla, ja nyt 4,5 v ja 6-v kahden VILLIN pojan äitinä voin todeta, ettei meillä kyllä ole ongelmia kurinpidossa. Kun sanotaan, niin totellaan, joskus koetellaan omia rajoja, mikä on normaaalia, mutta ruotuun palataan nopeasti. Ja tämä johtuu vain ja ainoastaan siitä, että asiaan on lapset totutettu alusta asti. On asioita, joita aikuinen päättää, ja piste. Niistä ei neuvotella. Esim. tuo "mitä teen kun lapsi ei halua eskariin"-ketju ei kertakaikkiaan tulisi meillä kyseeseen, sinne mennään ja sillä siisti. Toinen asia on käytöstavat, joita on myös alusta asti painotettu - en voi edes kuvitella tilannetta, että edes eskari-ikäinen lapseni sylkisi päälleni, sellaista ei vaan ole koskaan hyväksytty, ja tuollaiset jutut kitketty alkuunsa pois, eikä sellaista vaan tapahdu. Muistan kuinka järkytyin kun näin ystäväni silloin 5-vuotiaan pojan hakkaavaan äitiään nyrkillä ja huutavan senkin vittupää. Ystäväni vaan totesi, että oota vaan, kunhan tuo teidänkin vauva on tän ikäinen, niin et enää ihmettele. Kyllä ihmettelisin edelleen. EI ole tapahtunut tuollaista meillä, ja jos sitä edes yritettäisiin, niin tiukasti karsisin moisen tavan just sillä sekunnilla pois. Lapset pitää opettaa myös kunnioittamaan vanhempiaan, johon sisältyy tämä, että ei aleta nyrkillä takomaan tms, vaan käyttäydytään asiallisesti.

Ja lopuksi, tukistaminen ei kyllä ole ollut meillä kasvatuskeino, tiukasti olen ottanut herroja käsivarsista kiinni ja puhutellut sen verran järeästi että viesti on mennyt perille. Mutta en jaksa uskoa, että satunnainen tukistaminen todella kinkkisessä tilanteessa nyt lasta suuremmin vahingoittaa. Jos siis poikani joku päivä keksii sylkeä päälleni, hakata nyrkillä ja puhutella huoraksi, niin voisin kyllä niskavilloihin tarttua. Ja mites tämä koskemattomuusjuttu menee, jos ei lasta saa tukistaa, niin miksi lapsi saa nyrkillä mojauttaa äitiään?

Meinaatko sinä, joka kerroin kakkosen olevan hukassa, että kolmasluokkalainen lopettaa opettajalle vitun huutamisen ja vanhempien päälle sylkemisen tarroja seinään liimaamalla?

Jos kolmasluokkalaista tukistat siitä syystä että hän on kiroillut tai sylkenyt, hän vain pitää sinua idioottina, ja jatkaa toimintaansa kun tukistaja ei ole lähellä. Tuon ikäiset ovat viisaita. Heidän täytyy oikeasti oppia ymmärtämään, mistä syystä tuollaisen käytöksen on loputtava. Keinoja on muitakin kuin väkivalta. Esim eristäminen ja etujen karsiminen.

Tiesitkö muuten, että nämä kukkahatutädit ovat saaneet tämän reippaasti käsivarresta tarttumisen (sivuun kuljettsmisen) laissa kielletyksi?

Tuolla kasvatuksella poikasi eivät sylje päällesi. Vanhempia täytyy kunnioittaa, ja lapsi ei opi sitä kunnioittamista sillä, että vanhempi tukistaa. Niillä keinoilla hän oppii halveksunnan.Lapsi ei saa nyrkillä mojauttaa äitiään, eikä äiti saa satuttaa lastaan. Eikös asia ole hyvin yksinkertainen: satuttaa ei saa, rajat ja rakkaus kunniaan.

T. nro 11, joka on myös kahden pojan äiti

Ei kai kukaan mitä 3-luokkalaisia tukistele, varmaan on ihan liian "myöhäistä". eikö kellekään ole tullut mieleen, että lapsen ensimmäisten elinvuosien aikana (ensimmäiset 3 - 4 v) lapselle opetetaan paljon perusasioita, joihin sisältyy mm. se, että kun aikuinen käskee, niin häntä totellaan, eikä venkuroida vastaan. Meillä ainakin kurinopetus on aloitettu suunnilleen päivästä nolla, ja nyt 4,5 v ja 6-v kahden VILLIN pojan äitinä voin todeta, ettei meillä kyllä ole ongelmia kurinpidossa. Kun sanotaan, niin totellaan, joskus koetellaan omia rajoja, mikä on normaaalia, mutta ruotuun palataan nopeasti. Ja tämä johtuu vain ja ainoastaan siitä, että asiaan on lapset totutettu alusta asti. On asioita, joita aikuinen päättää, ja piste. Niistä ei neuvotella. Esim. tuo "mitä teen kun lapsi ei halua eskariin"-ketju ei kertakaikkiaan tulisi meillä kyseeseen, sinne mennään ja sillä siisti. Toinen asia on käytöstavat, joita on myös alusta asti painotettu - en voi edes kuvitella tilannetta, että edes eskari-ikäinen lapseni sylkisi päälleni, sellaista ei vaan ole koskaan hyväksytty, ja tuollaiset jutut kitketty alkuunsa pois, eikä sellaista vaan tapahdu. Muistan kuinka järkytyin kun näin ystäväni silloin 5-vuotiaan pojan hakkaavaan äitiään nyrkillä ja huutavan senkin vittupää. Ystäväni vaan totesi, että oota vaan, kunhan tuo teidänkin vauva on tän ikäinen, niin et enää ihmettele. Kyllä ihmettelisin edelleen. EI ole tapahtunut tuollaista meillä, ja jos sitä edes yritettäisiin, niin tiukasti karsisin moisen tavan just sillä sekunnilla pois. Lapset pitää opettaa myös kunnioittamaan vanhempiaan, johon sisältyy tämä, että ei aleta nyrkillä takomaan tms, vaan käyttäydytään asiallisesti. Ja lopuksi, tukistaminen ei kyllä ole ollut meillä kasvatuskeino, tiukasti olen ottanut herroja käsivarsista kiinni ja puhutellut sen verran järeästi että viesti on mennyt perille. Mutta en jaksa uskoa, että satunnainen tukistaminen todella kinkkisessä tilanteessa nyt lasta suuremmin vahingoittaa. Jos siis poikani joku päivä keksii sylkeä päälleni, hakata nyrkillä ja puhutella huoraksi, niin voisin kyllä niskavilloihin tarttua. Ja mites tämä koskemattomuusjuttu menee, jos ei lasta saa tukistaa, niin miksi lapsi saa nyrkillä mojauttaa äitiään?

Meinaatko sinä, joka kerroin kakkosen olevan hukassa, että kolmasluokkalainen lopettaa opettajalle vitun huutamisen ja vanhempien päälle sylkemisen tarroja seinään liimaamalla?

Jos kolmasluokkalaista tukistat siitä syystä että hän on kiroillut tai sylkenyt, hän vain pitää sinua idioottina, ja jatkaa toimintaansa kun tukistaja ei ole lähellä. Tuon ikäiset ovat viisaita. Heidän täytyy oikeasti oppia ymmärtämään, mistä syystä tuollaisen käytöksen on loputtava. Keinoja on muitakin kuin väkivalta. Esim eristäminen ja etujen karsiminen.

Ei kai kukaan mitä 3-luokkalaisia tukistele, varmaan on ihan liian "myöhäistä". eikö kellekään ole tullut mieleen, että lapsen ensimmäisten elinvuosien aikana (ensimmäiset 3 - 4 v) lapselle opetetaan paljon perusasioita, joihin sisältyy mm. se, että kun aikuinen käskee, niin häntä totellaan, eikä venkuroida vastaan. Meillä ainakin kurinopetus on aloitettu suunnilleen päivästä nolla, ja nyt 4,5 v ja 6-v kahden VILLIN pojan äitinä voin todeta, ettei meillä kyllä ole ongelmia kurinpidossa. Kun sanotaan, niin totellaan, joskus koetellaan omia rajoja, mikä on normaaalia, mutta ruotuun palataan nopeasti. Ja tämä johtuu vain ja ainoastaan siitä, että asiaan on lapset totutettu alusta asti. On asioita, joita aikuinen päättää, ja piste. Niistä ei neuvotella. Esim. tuo "mitä teen kun lapsi ei halua eskariin"-ketju ei kertakaikkiaan tulisi meillä kyseeseen, sinne mennään ja sillä siisti. Toinen asia on käytöstavat, joita on myös alusta asti painotettu - en voi edes kuvitella tilannetta, että edes eskari-ikäinen lapseni sylkisi päälleni, sellaista ei vaan ole koskaan hyväksytty, ja tuollaiset jutut kitketty alkuunsa pois, eikä sellaista vaan tapahdu. Muistan kuinka järkytyin kun näin ystäväni silloin 5-vuotiaan pojan hakkaavaan äitiään nyrkillä ja huutavan senkin vittupää. Ystäväni vaan totesi, että oota vaan, kunhan tuo teidänkin vauva on tän ikäinen, niin et enää ihmettele. Kyllä ihmettelisin edelleen. EI ole tapahtunut tuollaista meillä, ja jos sitä edes yritettäisiin, niin tiukasti karsisin moisen tavan just sillä sekunnilla pois. Lapset pitää opettaa myös kunnioittamaan vanhempiaan, johon sisältyy tämä, että ei aleta nyrkillä takomaan tms, vaan käyttäydytään asiallisesti.

Ja lopuksi, tukistaminen ei kyllä ole ollut meillä kasvatuskeino, tiukasti olen ottanut herroja käsivarsista kiinni ja puhutellut sen verran järeästi että viesti on mennyt perille. Mutta en jaksa uskoa, että satunnainen tukistaminen todella kinkkisessä tilanteessa nyt lasta suuremmin vahingoittaa. Jos siis poikani joku päivä keksii sylkeä päälleni, hakata nyrkillä ja puhutella huoraksi, niin voisin kyllä niskavilloihin tarttua. Ja mites tämä koskemattomuusjuttu menee, jos ei lasta saa tukistaa, niin miksi lapsi saa nyrkillä mojauttaa äitiään?

Meinaatko sinä, joka kerroin kakkosen olevan hukassa, että kolmasluokkalainen lopettaa opettajalle vitun huutamisen ja vanhempien päälle sylkemisen tarroja seinään liimaamalla?

Jos kolmasluokkalaista tukistat siitä syystä että hän on kiroillut tai sylkenyt, hän vain pitää sinua idioottina, ja jatkaa toimintaansa kun tukistaja ei ole lähellä. Tuon ikäiset ovat viisaita. Heidän täytyy oikeasti oppia ymmärtämään, mistä syystä tuollaisen käytöksen on loputtava. Keinoja on muitakin kuin väkivalta. Esim eristäminen ja etujen karsiminen.

Mielestäni tässä puhutaan asiaa,ja mennään oikeilla periaatteilla eteenpäin.

johtaa kasvatuksessanne aiheuttaa automaattisesti sen, että lapsestanne tulee mummonpotkija?



Eikö teillä todellakaan ole väkivallan lisäksi muita keinoja kasvattaa lapsistanne vastuuntuntoisia, järkeviä, lähimmäistä kunnioittavia kansalaisia?

Kyllä on taas mustavalkoista porukkaa liikenteessä. Ei voi muuta todeta.

että lapselle ei saa aikuinen antaa tukkapöllyä. Mutta koulussa saa se vapaan kasvatuksen lapsi pieksää toista lasta surutta ja siihen ei puutu kukaan.



Eli lapsi saa hakata toisen vaikka verille, mutta siihen ei saa puuttua, koska pitää antaa kaikkien kukkien kukkia.



Kunnon selkäsauna näille kiusaajille voisi olla ihan hyväksi.

Kyllä on taas mustavalkoista porukkaa liikenteessä. Ei voi muuta todeta.

koska tukistaminen on ainoa keino kasvattaa lapsestasi kunnollinen?

33

Toisia kiusaavat lapset, vanhemmilleen kiroavat ja heidän päälleen sylkevät lapset, tuntemattomille huoraa huutelevat lapset jne. Kyllä tekisi ihan hyvää kasvattaa tällaisia lapsia vähän kovemmilla otteilla.

Siis oikeasti, MITEN?!!! Jos lapsi on jo valmiiksi sekaisin, MITEN väkivalta auttaa tilannetta? Oletko koskaan katsonut niitä supernanny-ohjelmia? Niissä on ihan hirveitä, sylkeviä, kiroilevia, purevia lapsia, ja otetaanko keinoksi "kovat otteet"? NO EI!! Järkevällä, johdonmukaisella kasvatuksella hirveinkin riiviö saadaan ruotuun. Olen tullut siihen tulokseen, että tämän kirjoittajien tapaisilla ihmisillä ongelma on älyn puute, eikä siihen vaivaan oikein taida olla parannusta.

lapsi ei välttämättä ole yhtään sen kummemmin sekaisin, heidän venhemmillaan ei vain ole kykyä kasvattaa lapsiaan pelkillä verbaalisilla keinoilla, kuten NIIIIIN monilla nykyvanhemmilla ei ole. Nämä lapset ovat tuuliajolla, koska heidän vanhempansa eivät nykyisen pelottelun ansioista USKALLA pistää lapsiaan ruotuun, vaan kaikki on aina niiiin väkivaltaa.

PS. mun ei tarvitse lapsiani kurittaa ikinä, enkä sitä tekisi, mutta mulla on keinot muuhunkin. Kaikilla ei ole. Ja parmpi se on lapselle, että ne rajat laitetaan vaikka sitten vanhan kansan tapaan, kuin se että kaikki kärsii joistain kädettömistä vanhemmista, kuten nykyään asiat on.

Voitko ihan oikeasti olla noin mustavalkoinen ajattelussasi?

Voitko ihan oikeasti olla noin mustavalkoinen

väittäessänne, että tukistaminen on kasvatuksessa välttämätöntä.

33/36

olet sinä. Kukaan joka hyväksyy tukistamisen äärimmäisenä keinona puuttua epätoivottuun käyttäytymiseen ei sano että se on välttämätöntä. Vaan että joskus äärimmäinen tilanne vaatii äärimmäisiä keinoja. Ja huomaa, silloin ei ole kyse siitä että vanhempi mätkii lapsensa verisille mustelmille (kuten sinä täällä haluat ajatella). Sinä ajattelet tässä asiassa mustavalkoisesti, eli on olemassa vain mustelmille hakkaamista ja sitten toinen ääripää eli että yritetään nätisti puhumalla selvittää asia lapsen kanssa.

ilman fyysistä kurittamista lapsista tulee kurittomia mummonpotkijoita (tarkka sanamuoto ei ehkä ollut juuri näin).



En todellakaan ajattele, että on olemassa vain rankkaa väkivaltaa ja kaunista puhetta. Mutta en hyväksy sitäkään, että "ääritilanteissa" lasta kuritetaan tukistamalla. On ihan hevonkukkua väittää, ettei kasvatus onnistu ilman (lievää) väkivaltaa. Totta kai se onnistuu, kun vanhemmat vain viitsivät yrittää ja hakea tarvittaessa apua.



Tuossa ajattelussasi on jo lähtökohtaisesti ongelmia: miten ensinnäkin määritellään "ääritilanne", jossa tukistaminen onkin yhtäkkiä sallittua? Onko ääritilanne esim. sellainen, jossa lapsi juoksee autotielle ja ainoa tapa estää se on tarttua poninhännän kärjestä? Vai onko se myös tilanne, jossa aikuinen ei saa lasta tottelemaan muilla keinoilla, mutta jossa kyse ei ole vaarasta?



Entä vaikuttaako ääritilanteen määritelmään ainoastaan lapsen oma käyttäytyminen, vai myös aikuisen oma vireys- tai jaksamistila? Onko esim. sallitumpaa tukistaa lasta väsyneenä, kun omat hermot palavat helpommin?



Miksi ylipäätään kasvatusmetodivalikoimaan pitää sisällyttää fyysinen satuttaminen? Mihin toisen satuttamisella pyritään? Eikö mielestäsi ole olemassa parempia keinoja kuin kivun aiheuttaminen (jos on, niin miksi edelleen käytät myös tukistamista)?



t. 33/36, joka ei ole koskaan tukistanut lapsiaan, mutta joka ei myöskään ole mikään lepsu kasvattaja, vaan uskoo turvallisiin rajoihin, perusteluun ja tarvittaessa jäähyyn tai "uhkasakkoihin" (esim. "nyt sinulla on vielä tilaisuus muuttaa käytöstäsi, mutta jos edelleen kiusaat siskoasi, niin silloin huominen karkkipäivä peruuntuu")

Eli ei pieni lapsi 2-3 v ymmärrä, jos huominen tai ylihuominen karkkipäivä peruuntuu jos on tänään käyttäytynyt tuhmasti. Se lapsi ei todellakaan muista enää karkkipäivänä että miten hän käyttäytyi eilen tai toissapäivänä.

Eli ei pieni lapsi 2-3 v ymmärrä, jos huominen tai ylihuominen karkkipäivä peruuntuu jos on tänään käyttäytynyt tuhmasti. Se lapsi ei todellakaan muista enää karkkipäivänä että miten hän käyttäytyi eilen tai toissapäivänä.

Eli hän ei tee pahojaan ilkeyttään. Isommat sen sijaan jo osaavat juonitella ja kiusata järjestelmällisemmin. Minusta 2-3-vuotiasta ei pidä "rangaista" ennen kuin hän ymmärtää tekojensa syy-seuraussuhteet.

Pienten kanssa meillä on viljelty ahkerasti ei-sanaa, kannettu lapsia pois hankalista tilanteista, laitettu hetkeksi jäähylle (noin pienellä hyvin lyhyt aika), osoitettu ettemme hyväksy jotain käyttäytymistä (esim. suuttumalla kohtuudella) ja aina myös perusteltu kantamme lapsen tasolle sopivin sanoin.

33/36