Lue keskustelun säännöt.
Anoppi-viitsinkö edes yrittää?
11.08.2009 |
Tapahtuipa katastrofi pari viikkoa sitten:
Appivanhemmat ovat hoitaneet omasta tahdostaan(huom!) lapsiamme 4 ja 7v pätkittäin viisi viikkoa arkipäivisin. Lopputuloksena molemminpuolista väsymystä ja ärtmystä.
Monasti sanoin pitäväni palkatonta vapaata, mutta ei, pois töistä ei heidän milestään voinut olla.
Viimeisenä päivänä poika oli sitten niskuroinut sen verran, että pappa oli sanonut lasta tyhmäksi. Poikahan otti tästä kovasti nokkiinsa. Itse olen kovin tarkka, että arvostelen tekemisiä-en lasta persoonana.
Tein sen virheen, että korjasin pappaa,"ettei lasta saa sanoa tyhmäksi-se jää muistiin. Pitää torua teoista"
Siis sanoin...ja jatkoin muuta jutustelua..he lähtivät ja viikon päästä kun soitin kuulumisia tulikin anoppi luuria pitkin. Olin hänen mielestään huutanut, käynyt silmille ja käyttänyt vanhoja ihmisiä sylkykuppina..?häh?
Hän itki ja syytteli ja vieläpä sälytti vastuulleni vanhemman sukulaiseni apelle aiheuttaman onnettomuuden n.30vuotta sitten.
Pysyin itse rauhallisena, mitä siinä muutakaan saattoi. Koitin selittää ja pyytää anteeksi(vaikka en todellakaan ollut huutanut)mutta hän ei vain halunnut kuunnella.
Kyllä siinä rouva päästeli aikamoisia sammakoita suustaan niihin erikseen menemättä.
Hän löi luurin korvaan ja finito.
Nyt vaan ihmettelen, että millainen ihminen katkaisee myös lapsiin välinsä?
Oli nimpparit-ei pihaustakaan. Ei kutsunut lapsia synttäreilleen-vain miehen aikaisemmasta liitosta olevat.
Hmm...pitääkö tässä lasten takia yrittää vielä jonkin näköistä keskusteluyhteyttä?Edes lasten ja mummin välille?
Toisaalta, eipähän tarvitse jouluna ja äitoienpäivänä enää ajella ristiin ja rastiin..
v-tuttaa
Kommentit (25)
sinusta, KOSKA olet toinen? kumppani. Eivät hyväksy ketjuavioitumisia ja sitä kautta sikiäviä jälkeläisiä. Ensimmäinen suhde ok., sen jälkeiset haluttaisiin unohtaa. Eli syy olet sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin kyseessä ei ole vanha sukulainen. Tämäkin nosteli kissaa pöydälle asiasta jos toisesta. Sillä hetkellä kaikki tuntui olevan mun vikaa jne. Olin paska äiti, diktaattori vaimoni ja kaikkea mahdollista. Ja kaikki tämä lasteni kuullen.
Aikani kuuntelin ja pyysin lopettamaan, ei lopettanut, sitten sanoin itsekin pahasti. Yritin sovitella muutaman päivän päästä, mutta sama räksyttäminen jatkui puhelimessa. Annetaanpa ajan kulua, itse en ota enää yhteyttä, kun anteeksipyyntöni ei kelpaa ja toinen ei näe omassa käyttäytymisessään mitään vikaa :( Surullista.
kamalan hysteerinen, aina ottaa nokkiinsa pienimmästäkin.Hänen antamaansa taulua ei esillä, en pääse kahvittelemaan hänen tuttaviensa luo jne jne. Ainaista mökötystä ja oikuttelua. Olen viilentänyt välejä, mies käy lasten kanssa. Ja voin sanoa että se on kovasti helpottavaa ja ihanaa minulle!
Aina ollutkin vähän sellainen perintöprinsessa-fiilis.
Kyllä hän alussa olikin kovin nuiva ja oli valitellutkin, että mitä se poika taas sekaantu naisiin kun ei niistä ennenkään ole murhetta kummmempaa ollut..olin vielä liian nuorikin..
Ei koskaan kommentoinut kihlautumista, ei sanaakaan sanonut ensimämisen raskauden aikan, ihan kuin mitään ei olisi ollutkaan. kannoin lasta 42 viikkoa, joten olisi siinä ollut aikaa edes ääneen todeta huomanneen asiantilna...
katsomaan tuli vauvaa 2 viikkkoa synnytyksestä ja syliin otti kuukauden ikäisenä.
Ristiäisissä lähti suoraaan kirkosta mökille. Ei ollut aikaa kahvipöytäään kun kukkapenkki odotti. Muutenkin oli äidilleni aika töykeä, siskonikin anoppi tuijotti suu auki näkikö hän oikein..
Vasta vuoden päästä alkoi avautumaan ja nyt on ollut lähes ruusuista...kenties hän ei enää jaksanut teeskennellä...
No, se on hänen häviönsä.
ap.
mitään en vähätellyt enkä mitään liioitellut. He ovat hieman hmmm..sanoisinko hankalia ihmisiä. Vastaavien tapausten vuoksi anoppi ei ole juuri kenenkään sukulaisensa kanssa ollut vuosiin tekemisissä.
ap-joka lähtee hakemaan lasta tarhasta nyt...