Lue keskustelun säännöt.
Anoppi-viitsinkö edes yrittää?
11.08.2009 |
Tapahtuipa katastrofi pari viikkoa sitten:
Appivanhemmat ovat hoitaneet omasta tahdostaan(huom!) lapsiamme 4 ja 7v pätkittäin viisi viikkoa arkipäivisin. Lopputuloksena molemminpuolista väsymystä ja ärtmystä.
Monasti sanoin pitäväni palkatonta vapaata, mutta ei, pois töistä ei heidän milestään voinut olla.
Viimeisenä päivänä poika oli sitten niskuroinut sen verran, että pappa oli sanonut lasta tyhmäksi. Poikahan otti tästä kovasti nokkiinsa. Itse olen kovin tarkka, että arvostelen tekemisiä-en lasta persoonana.
Tein sen virheen, että korjasin pappaa,"ettei lasta saa sanoa tyhmäksi-se jää muistiin. Pitää torua teoista"
Siis sanoin...ja jatkoin muuta jutustelua..he lähtivät ja viikon päästä kun soitin kuulumisia tulikin anoppi luuria pitkin. Olin hänen mielestään huutanut, käynyt silmille ja käyttänyt vanhoja ihmisiä sylkykuppina..?häh?
Hän itki ja syytteli ja vieläpä sälytti vastuulleni vanhemman sukulaiseni apelle aiheuttaman onnettomuuden n.30vuotta sitten.
Pysyin itse rauhallisena, mitä siinä muutakaan saattoi. Koitin selittää ja pyytää anteeksi(vaikka en todellakaan ollut huutanut)mutta hän ei vain halunnut kuunnella.
Kyllä siinä rouva päästeli aikamoisia sammakoita suustaan niihin erikseen menemättä.
Hän löi luurin korvaan ja finito.
Nyt vaan ihmettelen, että millainen ihminen katkaisee myös lapsiin välinsä?
Oli nimpparit-ei pihaustakaan. Ei kutsunut lapsia synttäreilleen-vain miehen aikaisemmasta liitosta olevat.
Hmm...pitääkö tässä lasten takia yrittää vielä jonkin näköistä keskusteluyhteyttä?Edes lasten ja mummin välille?
Toisaalta, eipähän tarvitse jouluna ja äitoienpäivänä enää ajella ristiin ja rastiin..
v-tuttaa
Kommentit (25)
Korjauksen olisit saanut jättää tekemättä, pieni asia kuitenkin ja itse olisin saattanut erehtyä samaan. Vahtimisurakka taisi olla liikaa, taisi olla liian ruusuiset kuvitelmat siitä. Jäisin odottaman tunteiden jäähtymistä. Mitäs mieltä miehesi on? Tästä eteenpäin oikeastaan hänen tehtävänsä sovitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo hoitokuvio on nyt varmasti kiristänyt tunteet äärimmilleen puolin ja toisin, joten ehkä nyt on hyvä antaa homman tasaantua. Älä ala sen kummemmin mitään yritää, vaan annat nyt hetken aikaa olla ja katso ottavatko he yhteyttä. Jonkin ajan kuluttua voit alkaa sitten elää niinkuin ei mitään olisi sattunutkaan, mutta jos heidän reagointinsa on edelleen vihamielistä, anna heidän olla ja huokaise helpotuksesta.
Oleellisinta tässä nyt kuitenkin on että sinä et ala liikaa tekemään asiasta numeroa, myöskään yrittämällä korjata välejä. Anoppi miettii nyt sanomisiaan, ja jos ei, se on hänen häpeänsä. Ja eikä tuo olisi maailman ensimmäinen tapaus kun vanhemmat pistävät välit poikki lapsiinsa juuri noiden miniä/appivanhempi-juttujen takia.
Mies sanoi, että aina ne ovat tuollaisia olleet. Hänen puolestaan saavat sitten hautautua yksin kotiinsa..pitää tätiään enemmän äitinä.
Anoppi sai mieheni 17v ikäisenä ja mieheni oli aika paljon tätini hoidettavana kunnes veli syntyi.
juuri tämän pelossa en ole 10 vuoteen sanonut yhtään kriittistä sanaa, vaikka syitä olisi ollut.
ap.
Mielestäni "tyhmäksi" sanominen ei ole niin paha, että kannattaisi tarttua siihen. Nokkiintuneelle lapselle olisit voinut sanoa, että oikeesti ukki tarkoitti hänen tekemistään eikä häntä.
Vanhoilla ihmisillä on piintyneet tavat ja tuossa varmaan jos he ovat olleet teillä viikkokausia vieraina, alkaa ahistaa puolin ja toisin. Lisäksi jotkut sairaudet ja lääkitykset saattavat tehdä vanhat ihmiset kiukkuisiksi. Kun esim. mun appi alkoi saada epilepsialääkitystä, hän tuli tosi pahansuiseksi varsinkin minua kohtaan, vasta kun löytyi oikea annostus hän palasi entiselleen. Pyysi jopa anteeksi inhottavuuttaan.
Ehkä kannattaisi laittaa miehesi asialle oikomaan väärinkäsityksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hieman vastaavaa olen itse appivanhempieni kanssa kokenut. Alkoivatpa vielä puuttumaan siinä sivussa meidän lastenkasvatukseen, kun aika lienee kullannut heidän muistonsa omien lastensa lapsuusajoista... Eihän ne lapset ennen koskaan kinastelleet eikä niitä koskaan tarvinnut komentaa... Hohhoijaa. Ja meidän mukulat eivät tosiaankaan ole mitenkään villejä tai kovia menijöitä. Ajan myötä välit muuttuivat jälleen asiallisiksi, mutta liian lähelle en heitä enää päästä, koska en halua tulla ikävällä tavalla uudelleen arvioiduksi lasteni äitinä. Mukana ovat lasten juhlissa ja käymme heillä muutaman kerran vuodessa kylässä, mutta sille tiiviille ja yhtä läheiselle yhdessäolon tasolle tuskin enää pääsemme, tai en haluakaan päästä enää.
He ovat väsyneitä, ottivat ehkä liian ison nakin itselleen, mutta sun lapsellinen opastaminen tuosta "tyhmä"-sanasta menee kyllä yli. Mitä sitten? Mitä oikein ajattelit, kun aloit tuollaisesta leikkimään opettajaa iäkkäille ihmisille? Ei noin olematon haukku haavaa tee ja lapsi ei tuota jää hautomaan paitsi nyt, kun sinä teit ongelman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kun ei anteeksipyyntö kelpaa!
Sitä paitsi en minä siitä mitään numeroa tehnyt, kunhan sanoin. Ja kyllä siltikin minusta vanhemmilla on oikeus päättää miten lapsia opastetaan.
Tosin olisin ollut tälläkin kertaa hiljaa jos olisin aravnnut heidän noin pahasti nokkiinsa ottavan. Saahan sitä pahastua ja loukkaantua, mutta mitä ihmeen järkeä on maailmansota aloittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosin lapset ovat välillä tyhmiä, eikä se nyt ollut mitenkään pahasti sanottu, kuulee varmaan isompana pihalla paljon pahempiakin. No, nyt ei tarvitse anoppia katsella.
Tosin tilanteen pitäisi miltei olla päinvastoin: heillä pitäisi olla jo elämänviisautta ja kykyä antaa asioiden mennä ohi omalla painollaan. Appivanhempiesi reaktio kertoo aika tavalla kyllä heistä itsestään.
Annna nyt heidän vähän aikaa olla ihan rauhassa. Mitä voisitte tehdä on lähettää vielä kiitoskortti ja kertoa kuinka paljon arvostitte heidän apuaan lastenhoidossa.
Itsellänikin on vahnemmat, joiden kanssa saa olla kieli keskellä suuta. Toivottavasti en itse vanhuksena ota itseäni ja elämääni niin tosissaan, että pitää kiihtyä jos joku vähän ojentaa...
Tsemppiä! Kuulostat hyvältä ja aidolta ihmiseltä. Anteeksipyytäminen on yleensä ihmisille vaikeaa, mutta sinä jo sitäkin yritit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos en vois sanoa, niin kyllä olis meillä paljon vähemmän tekemistä yhdessä. Ei jää asiat kaihertamaan, kun suoraan sanoo. Yhtä lailla menee kyllä toisinpäinkin, anoppi käy meillä neuvomassa. Mutta mielestäni hänellä on siihen oikeus, on kokemusta lapsista yms., meillä taas on esikoinen. Mutta kun me ollaan sovittu tietyistä periaatteista, niin niitä kyllä sitten noudattaa myös isovanhemmat. En voisi kuvitellakaan,että joku suuttuisi, kun sanon kuinka lastani hoidetaan, ei kukaan 4 isovanhemmasta!
Sanoin siskolleni, että ei ostaisi 3-vuotiaalle legoja, joiden ikäraja on 5+
Nosti aivan mielettömän metakan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se,e ttä sanotaan "sinä olet tyhmä" on joidenkin mielestä parempi ilmaus, kuin epämääräinen tekojen kautta haettu selitys. Että silleen. Etkö itse ole koskaan toiminut tyhmästi? Anna se mahdollisuus myös muille.
..miehesi edellisestä/edellisistä suhteista.
menne ohi. oma anoppini teki lähes saman... kesti 3kk meni ohi.. asiat painettiin lopulta villasella..
mutta anoppi reagoi aivan yli. Ehkä hän on marttyyrinkruunuaan kiillotellut koko hoitoajan ja nyt sitten meni yli?
Eiköhän se aika paranna. Voi olla, että kaikki nolostelevat vähän aikaa ja sitten jatketaan normaalisti. Minä varmaan käyttäytyisin kuin ei mitään ja katsoisin lähtevätkö muut mukaan.
Olen myös huomauttanut tällaisesta vanhemmilleni, joiden kasvatuskäsitys on sitä, että aletaan latelemaan diagnoosia, kun lapset on hieman villejä: "Sulla taitaa olla se adhd / ei tollanen ole normaalia" ja huomauttaisin appivanhemmillekin, jos olisi tarvetta. Ei ole ollut tarvetta, koska ex-appivanhemmat vain sattuvat olevaan fiksuja ihmisiä ja tajuavat, että mollaamalla lasta ei päästä muuhun kuin epäluottamukseen.
Korjauksen olisit saanut jättää tekemättä, pieni asia kuitenkin ja itse olisin saattanut erehtyä samaan. Vahtimisurakka taisi olla liikaa, taisi olla liian ruusuiset kuvitelmat siitä. Jäisin odottaman tunteiden jäähtymistä. Mitäs mieltä miehesi on? Tästä eteenpäin oikeastaan hänen tehtävänsä sovitella.
pikkumaiset ihmiset!
Vaikka he ovat vanhoja, niin ei se anna oikeutta käyttäytyä tuolla tavalla!
Omapahan on menetyksensä, ties mitä muuta he ovat lapsillesi sanoneet!