Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Ja nyt tuli asiaa!

Vierailija
10.08.2009 |

Lapsia ja aikuisia



9.8.2009 8:09

A A



Annamari Sipilä



Helsingin Sanomat



Järjenkäyttö tekee paluutaan lastenkasvatukseen, eikä yhtään liian aikaisin. Ilahduttavan monet vanhemmat näyttävät tajunneen, että arkea ei pidä missään tapauksessa elää lasten ehdoilla. Se vaarantaa ei vain lasten vaan myös koko yhteiskunnan tulevaisuuden.



Lasten kuuluu tulla aikuisten jälkeen, mutta selvästi ennen koiria ja perheen muita mahdollisia lemmikkejä. Kyse on elämisestä laumassa. Keskenkasvuiset, vajaavaltaiset ja nelijalkaiset eivät voi olla perheen johtajia. Siksi heillä pitää olla myös aikuisia vähemmän sananvaltaa. Lapset eivät voi päättää perheen ohjelmasta ja asettaa ehtoja lauman yleiselle johtamiselle. Lapset kuuluvat lauman reuna-alueelle, eivät sen keskiöön.



Kyse on tietysti lasten omasta parhaasta. Vain seuraamalla kiltisti isompien, vahvempien ja viisaampien toimintaa, voi heistä itsestään tulla isoja, vahvoja ja viisaita.



Julkkikset kertovat usein maireina lehtihaastatteluissa, että heidän koko perheensä on ruvennut "elämään lasten ehdoilla". Sillä on tarkoitus viestittää muulle maailmalle, että perheessä ovat arvot kohdallaan.



Itse olen iloinen, että en tunne kyseisiä julkkiksia. Heidän luonaan olisi ikävä kyläillä. Siellä pitäisi taantua jo kynnyksellä lasten tasolle, elettäisiinhän heidän ehdoillaan. Jälkikasvu määräisi puheenaiheet, illallismenyyn ja nukkumaanmenoajan. Koko perhe ja vieraat kirkuisivat yhdessä eteisen lattialla, kun kengännauhat olisivat menneet solmuun.



On tärkeää ja oikein ymmärtää, että lasten kuuluu tulla perheen nokkimisjärjestyksessä vain hieman ennen koiria. Yhtä tärkeää on kuitenkin tajuta se, että me kaikki palaamme aikuisinakin aina aika ajoin sosiaalisiksi lapsiksi. Tämän lisäksi joudumme kohtaamaan ja käsittelemään oikein aikuisia naisia ja miehiä, jotka ovat hetkellisesti sosiaalisen lapsen asemassa.



Aikuinen on sosiaalisesti lapsi silloin, kun hän on uudessa tilanteessa sellaisten toisten aikuisten kanssa, joille kyseinen tilanne on perinpohjaisen tuttu.



Esimerkkejä on paljon, ja ne ovat kaikille tuttuja: pikkukaupunkilainen Helsingin metrossa, helsinkiläinen Pariisin metrossa, pariisilainen suomalaisessa mökkisaunassa, tavallinen lihansyöjä kasvissyöjien ekobileissä, ateistikodissa kasvanut suviseuroilla, yksineläjä suurperheen vieraana, teknokraatti-rationalisti uudessa työpaikassaan tarot-korttifirmassa tai uusi poikaystäväehdokas tiiviissä kaikenkokeneessa tyttöystäväporukassa.



Useimmat kypsät aikuiset osaavat sopeutua asemaansa sosiaalisina lapsina eli täysinä aloittelijoina. He eivät rupea esittämään parempaa ja tietäväisempää kuin ovat. He tukeutuvat auliisti itseään kokeneempien apuun ja odottavat kärsivällisesti, että heihin kiinnitetään huomiota sitten kun sen aika tulee. Ennen kaikkea he ovat hiljaa eivätkä marise turhista.



Huomattavasti vaikeampaa on suhtautua aikuisena oikein sosiaalisiin lapsiin eli lapsiaikuisiin eli aloittelijoihin. Usein lapsiaikuisia ruvetaan paapomaan liikaa. Huolehditaan kouristuksenomaisesti siitä, että heillä on varmasti kaikki hyvin uudessa ja vieraassa tilanteessa. Kysellään sosiaalisesti lasten mielipiteitä ja näkemyksiä, vaikka kaikki varsin hyvin tietävät, että heillä ei voi – eikä saa – sellaisia edes olla.



Samalla tavalla kuin lapset oppivat arkielämää parhaiten perhehierarkian alempina ja lähes äänivallattomina jäseninä, oppivat myös aikuiset uusia asioita hiljaa sivusta seuraamalla.



Siksi esimerkiksi ulkomaanvieraita ei pidä viedä suurella tohinalla nähtävyyksiä katsomaan. Heidät pitää istuttaa lempeästi mutta määrätietoisesti joukon jatkoksi (pirttipöydän alapäähän, saunarantaan tai kesäterassille) seuraamaan, kuinka aikuiset Suomessa oikeasti elävät. Kyllä he siitä viisastuvat ja saavat parhaassa tapauksessa jopa kokemuksia. Vieraita varten ei pidä pystyttää sirkusta, koska talo elää tavallaan.



Ainoastaan keskenään tasavertaiset aikuiset voivat elää hetkittäin jommankumman "ehdoilla". Muu on sulaa hulluutta.

Kommentit (15)

Vierailija
1/15 |
10.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Et pettänyt vieläkään. Sami Sillanpään ohella HS:n parhaita toimittajia.

Vierailija
2/15 |
10.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Talonpoikaisjärjellä ajatellen tämä pitäisi olla ihan selvää kelle vaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/15 |
10.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

niin, että lapsi tarvitsee päiväänsä tietyn rytmin sisältäen esim terveellistä ruokaa, päiväunet, ulkoilua, ym ja sitä täytyy tarjota hänelle, jotta hän jaksaisi kehittyä.



Aikuisella voi olla aikuisen rytmi eli esim syödä lämpimän aterian kerran päivässä.

Vierailija
4/15 |
10.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta monella se lapsiehtoisuus vääntyy ihan joksikin muuksi. Ja taustalla on usein ihan laiskuus:ei jaksa alkaa vääntämään lapsen kanssa tahtojen taistelua.

Vierailija
5/15 |
10.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

tukitsen lapsen ehdoilla elämisen samalla tapaa, lapsen fyysiset ja psyykkiset tarpeet nousevat tällöin tärkeämmiksi kuin aikuisten mielihalut.



Kyse ei siis ole mistään lapsen mielihalujen mukaan elämisestä eikä curliung-vanhemmuudesta.



Minusta monet vanhemmat itse ovat kuin imeväisikäisiä tarpeineensa, heidän omat halut ohjaavat perheen elämää ja lasten hyvinvointi jää toisarvoiseksi asiaksi.



Esimerkiksi pienen lapsen läheisyyden, hoivan ja levon tarve pitäisi määrittää koko perheen elämää ja on sitä lapsen ehdoilla elämistä, mitä jokaisen lapsiperheen pitäisi riittävässä määrin toteuttaa.

Vierailija
6/15 |
10.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

tukitsen lapsen ehdoilla elämisen samalla tapaa, lapsen fyysiset ja psyykkiset tarpeet nousevat tällöin tärkeämmiksi kuin aikuisten mielihalut.

Kyse ei siis ole mistään lapsen mielihalujen mukaan elämisestä eikä curliung-vanhemmuudesta.

Minusta monet vanhemmat itse ovat kuin imeväisikäisiä tarpeineensa, heidän omat halut ohjaavat perheen elämää ja lasten hyvinvointi jää toisarvoiseksi asiaksi.

Esimerkiksi pienen lapsen läheisyyden, hoivan ja levon tarve pitäisi määrittää koko perheen elämää ja on sitä lapsen ehdoilla elämistä, mitä jokaisen lapsiperheen pitäisi riittävässä määrin toteuttaa.

Itse olen oppinut juuri omasta lapsuudestani sen, että lapselle meillä annetaan suurempi arvo kuin "ennen vanhaan", ja se tarkoittaa vain sitä, että lapsen tarpeet huomioidaan ykkösenä, eikä lapsen tarvitse venyä aikuisten päähänpistojen mukaan. Aikuiset venyvät, ja lapsen tarpeet huomioidaan ensin.

Lapsen ei tarvitse istua ravintolassa yömyöhään, tai aikuinen ei taannu lapsen tasolle siten, ettei esim. siedä lapsen kiukuttelua, itkemistä ym.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/15 |
10.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aikuiset voivat valvoa yömyöhään, pitää alkoholihuuruisi illanviettoja, syödä roskaruokaa tai pelkkää karkkia koko päivän. Lapsille tällainen elämä ei kuitenkaan ole toivottavaa.

Parempi on siis, että aikuiset "eläisivät lapsen ehdoilla", tekisivät kotiruokaa, ulkoilisivat lastensa kanssa ja laittaisivat lapset ajoissa päiväunille ja illalla nukkumaan.

niin, että lapsi tarvitsee päiväänsä tietyn rytmin sisältäen esim terveellistä ruokaa, päiväunet, ulkoilua, ym ja sitä täytyy tarjota hänelle, jotta hän jaksaisi kehittyä. Aikuisella voi olla aikuisen rytmi eli esim syödä lämpimän aterian kerran päivässä.

Vierailija
8/15 |
11.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

6 puhuu lapsen hoidosta ja hoivasta, ei perheestä, jossa lapsi on pomo, eli jossa eletään Sipilän tarkoittamalla tavalla "lapsen ehdoilla".

Sipilän juttu on (taas) hyvä. Kunpa muuten muistaisi tuon, että kun on uudessa tilanteessa epävarma eli sosiaalisesti lapsi, malttaisi ja pitäisi suunsa kiinni ...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/15 |
11.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

silti tulkinnut tuon kliseen "lapsen ehdoilla elämisestä" eri tavoin kuin kuvittelen sen yleisesti ymmärrettävän.

Vierailija
10/15 |
11.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

lapsen ehdoilla eläminen tarkoittaa vaikkapa sitä, että lapsen nukkuessa vielä päiväunia ei soviteta menoja juuri siihen päiväuniaikaan tms. Huomioidaan rytmit.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/15 |
11.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta tyylilajiltaan ei minusta kovin ymmärrettävä. Vaikuttaa liikaa asiatekstiltä. Ja jos sen sellaiseksi ymmärtää on aika yksipuolinen ja kärkäs näkemys ja tapa ilmaista asia.



Kirjoittaja itse ei näytä ainakaan toimivan niin kuin tekstissään peräänkuuluttaa... Varsinainen besser wisseri tämä kirjoittaja.

Vierailija
12/15 |
11.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

tukitsen lapsen ehdoilla elämisen samalla tapaa, lapsen fyysiset ja psyykkiset tarpeet nousevat tällöin tärkeämmiksi kuin aikuisten mielihalut.

Kyse ei siis ole mistään lapsen mielihalujen mukaan elämisestä eikä curliung-vanhemmuudesta.

Minusta monet vanhemmat itse ovat kuin imeväisikäisiä tarpeineensa, heidän omat halut ohjaavat perheen elämää ja lasten hyvinvointi jää toisarvoiseksi asiaksi.

Esimerkiksi pienen lapsen läheisyyden, hoivan ja levon tarve pitäisi määrittää koko perheen elämää ja on sitä lapsen ehdoilla elämistä, mitä jokaisen lapsiperheen pitäisi riittävässä määrin toteuttaa.

kaikkea lapsen mielihaluja ei tule täyttää eikä lapsien päättää asioista jotka kuuluvat aikuiselle kuten nukkumaanmenoajat ym. mutta kyllä nykyään itse olen törmännyt enemmän vanhempiin jotka eivät elä lapsen ehdoilla! Ja se trakoittaa sitä että lapsi tulee sivussa, ruokitaan kun itelle sopii ja hoidatetaan usein eri hoitajilla kun täytyy elää sitä omaa elämää eikä mennä lapsen ehdoilla eikä hyvä sekään...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/15 |
11.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kirjoittaja on ymmärtänyt tahallaan tai ei aivan väärin mitä lapsen ehdoilla eläminen on. Komppaan siis tätä kutosta (?)

Minä kyllä käsitän "elämisen lapsen ehdoilla" niin, että lapsi tarvitsee päiväänsä tietyn rytmin sisältäen esim terveellistä ruokaa, päiväunet, ulkoilua, ym ja sitä täytyy tarjota hänelle, jotta hän jaksaisi kehittyä. Aikuisella voi olla aikuisen rytmi eli esim syödä lämpimän aterian kerran päivässä.

Tämä artikkelin kirjoittaja on nähtävästi sitä mieltä että lasten ehdoilla eläminen = lapsi määrää. Sitähän se ei ole. Toistan taas itseäni aikaisemmasta kirjoituksestani. Minusta lapsen ehdoilla eläminen on sitä että turvataan lapsen perustarpeet. Aikuisilla on paljon muitakin tarpeita kuin perustarpeita esim. "olis kiva käydä extempore baarissa viikonloppuisin ja tulla kotiin vasta klo 3 yöllä" tai "olis kiva lähteä ens lomalla vaeltelemaan Kilimanjarolle 3vkoksi kauas kaikesta sivistyksestä". Näistä tarpeista aikuisten pitää pystyä joksikin aikaa tinkimään ja "elämään lasten ehdoilla" kun lapset ovat pieniä.

Ja noista julkkiksista. Aika monen julkkiksen elämään on kuulunut ennen lasten syntymistä pintaliitoelämä jatkuvine juhlineen aikaiseen aamuun asti. Eikö ole ihan normaalia että kun lapsi syntyy niin "eletään lapsen ehdoilla" ja viihdytään lapsen kanssa esim. kotosalla eikä juhlita kuin viimeistä päivää joka viikonloppu...

Vierailija
14/15 |
11.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

jotka kestävät pikkutunneille eikä lapset pääse nukkumaan silloin kuin heillä olisi sille tarve.



lapset taitavat usein saada aivan liikaa virikkeitä ja aistiärsykkeitä vuorokauden aikana (liian kiireinen arki kaikkine menoineen ja hälyineen), minusta lapsen tahtiin elämiseen liittyy, että yritetään rauhoittaa elämä sellaiseksi, että lapsen neurologia sen kestää ilman, että lapsessa alkaa näkyä ylivilkkausoireilun kaltainen käytös tms.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/15 |
11.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

"lapsen ehdoilla eläminen", niin kirjoitushan on muuten loistava.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi yhdeksän kahdeksan