Lue keskustelun säännöt.
MIes ehdotti kihloihin menemistä, mutta ei kuulemma voi ostaa sormusta
09.08.2009 |
Rahaton siis. Hänen mukaansa se ei ole kihlauksessa oleellinen juttu, minkä tavallaan ymmärränkin. Mutta... täytyy sanoa, että enpä tunne itseäni tällä hetkellä juuri minkään arvoiseksi.
Kommentit (53)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin mistä hän tiesi oikean koon kun minä en itsekään tiedä omaani kun ei siinä sormessa sormusta ole koskaan ollut?
taidan kallistua. Ymmärtääkö tällainen mies lopultakaan naisista mitään? En ole mielestäni erityisen pinnallinen tai rahan perässä (siinä tapauksessa tuskin tämä ukko olisi alunperinkään alkanut kiinnostaa). Kuitenkin tuntuu, että aika ankeeta meininkiä, jos ei yhtään haluta naista ilahduttaa tällaisella asialla. ap
niin mistä hän tiesi oikean koon kun minä en itsekään tiedä omaani kun ei siinä sormessa sormusta ole koskaan ollut?
mies meni liikkeeseen jonkun mun sormukseni kanssa ja jälkeenpäin sitä käytiin vielä pienentämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos se on rahaton, niin millä se sen sormuksen ostaisi? Sulle ei taida edes kelvata mikään kovin halpa kapistus.
On vaikea uskoa, ettei sen verran ole rahaa tällä miehellä. Vai onko sittenkin kyse jostain muusta? ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taidan kallistua. Ymmärtääkö tällainen mies lopultakaan naisista mitään? En ole mielestäni erityisen pinnallinen tai rahan perässä (siinä tapauksessa tuskin tämä ukko olisi alunperinkään alkanut kiinnostaa). Kuitenkin tuntuu, että aika ankeeta meininkiä, jos ei yhtään haluta naista ilahduttaa tällaisella asialla. ap
ei ne edulliset perussormukset ole edes kovin kalliita.
jos se on rahaton, niin millä se sen sormuksen ostaisi? Sulle ei taida edes kelvata mikään kovin halpa kapistus.
mistä sinä noin päättelet, ettei kelpaisi halpa?
Se ele tässä kai merkityksellinen on.
Jos miehellä ei ole tahtoa (tai "varaa") edes paria kymppiä laittaa sormukseen, niin mä antaisin olla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaa miehelle, että haluat kihloihin, mutta myös sormukset molemmille. Käytte sitten vaikka yhdessä valkkaamassa. Kultaiset perusrinkulat irtoavat muutamalla kympillä, hopeiset ovat vielä halvempia.
Puhumalla näistäkin asioista selvitään :)
vihkisormus sitten sitäkin hienompi. itse asiassa väitän että omistan av:n kalleimman sormuksen.
itse olen henk.koht. ylpeämpi siitä että saan teettä isoäitini vanhasta sormuksesta itselleni vihkisormuksen, vaihdatan vain pikkasen isomman kiven entisen tilalle!!! eikä maksa paljoakaan, mutta tunnearvoa on senkin edestä!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ole tiiliskiven kokoista murikkaa sormessa niin ei se mies välitä pätkän vertaa.
Kuinka moni meni sodan jälkeisinä lamavuosina naimisiin ilman sormuksia ja ovat olleet onnellisesti naimisissa kymmeniä vuosia?
on usein tarjouksessa 49e/kpl. Ei pitäis olla hinnasta kiinni. Meilläkään..................
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elätiksikö se on tulossa? Vai onko kyse teineistä?
Minusta kannattaisi harkita kihloja ja yhteistä elämää vasta sitten kun niihin on varaa.
Eikä kihlasormuksessa todellakaan ole kyse sormuksesta, vaan periaatteesta. Yleensä kyllä mennään yhdessä kauppaan ja molemmat ostavat toisilleen ne rinkulat. Vai oletko, ap, itsekin yhtä rahaton? Jos olet, niin harkitse vielä...
Ja muutenkin, ei kannata sitoutua ihmiseen jos ei ole ihan varma asiasta.
Kyllä se periaate on ihan jossakin muualla kuin sormuksessa.
Kihlasormuksen ostaminen on tapa eikä periaate.
minulla on niin kallis maku, että en kehtaa maksattaa miehelläni timanttejani. Voin ihan hyvin ostaa itsekin ja saan mieleiseni. Olen meistä kuitenkin selkeästi se kovatuloisempi.
No mikset sinä ap lähde miehen kanssa kultaliikkeeseen ja osta teille molemmille sormuksia? Onko sillä väliä, että kumpi ne maksaa? Jos menette naimisiin, niin toisella on sitten elatusvelvollisuuskin, joten jos mies meinaa jatkossakin olla pa, niin tuleepahan sulla tässä vaiheessa harjoiteltua sitä, että maksat hänen kulunsa ;-)
Jos ei ole tiiliskiven kokoista murikkaa sormessa niin ei se mies välitä pätkän vertaa. Kuinka moni meni sodan jälkeisinä lamavuosina naimisiin ilman sormuksia ja ovat olleet onnellisesti naimisissa kymmeniä vuosia?
Mun isoäitini laittoi kultaiset kihla- ja vihkisormuksensa sotakorvauskeräykseen aikanaan. Ylpeänä kantoi rautaista rengastaankin, mutta isoisälle oli kunnia-asia, että heti kun pystyi osti vaimolleen sormukset niiden isänmaallisesti uhrattujen tilalle.
Jos ei halua osoittaa ikiaikaisella ikuisen rakkauden symbolilla tunnettaan ja arvostustaan, niin millä sitten? Ei sen arvon tarvitse rahassa suuri olla, mutta kyllä se pitää hankkia, jos toinen sen haluaa.
Jos mies ei viitsi sen vertaa nähdä vaivaa että hankkii siihen rahat, TAI ON NIIN KÖYHÄ, valitettavasti kertoo siitä ettei arvosta suhdetta edes sen vertaa JA jos ei kykene edes sellasta summaa hankkimaan, miten mahtaa olla eläminen muuten ?
Minä ostin miehelleni simppelin miesten kihlasormuksen, ja sain itse timanttisormuksen. Olisi ostanut molemmat, mutta minusta se kuuluu olla niin että sormus saadaan toiselta lahjaksi.
vihkisormus sitten sitäkin hienompi. itse asiassa väitän että omistan av:n kalleimman sormuksen.