MIes ehdotti kihloihin menemistä, mutta ei kuulemma voi ostaa sormusta

"mikä naine se on mikä ei ukkojaas elätä?"



Tuo taitaa olla sen sortin jätkä, jota pitää naisen jatkossakin elättää...

Älä ota vaivoiksesi !

Ymmärrän tavallaan hamistuksesi, mutta kai sinun nyt pitäisi päättää, että menettekö tulevaisuudessa naimisiin vai ette. Sitten kun olet sen päätöksen tehnyt, voitte miettiä onko varaa sormuksiin vai ei.



Minulla itsellä ei kihlasormusta edes ollut koska olimme kihloissa vain muutaman kuukauden ennen naimisiin menoa ja tiesin, etten halua tulevaisuudessa pitää kahta sormusta. Olisi tuntunut turhalta ostaa sormus sitä muutamaa kuukautta varten.



Miehesi ei ehkä tiedä, että niitä kihlasormuksia saa tosiaan aika halvalla, kun tyytyy perussormuksiin. Ja tosiaan on tapana, että nainen ostaa miehelle ja mies naiselle, joten hänellä ei tarvitse olla rahaa kuin yhteen sormukseen.

yllätti kosinnalla ja oli käynyt vielä isältäni kysymässä luvan. Perinteitä kunnioittaen=)

...ja vihkisormusta en edes halunnut, rahan haaskausta. Olen täysin tyytyväinen ilman ja niin on miehenikin. Kihlasormusten olinpaikasta ei tietoakaan... :)

Mutta älä huoli. Olen parille kihlatulle maksanut sormukset + oman sormukseni (olisi tietysti kannattanut säilyttää ensimmäinen, halvemmaksi olisi tullut). Kolmannen sormuksen pienennyksen maksoin itse: maksoi saman verran kuin olisi halvempi sormus maksanut. Vihkisormuskin on omarahoitteinen.



Kaksi ensimmäistä kihlausta olivat kyllä virheitä. Pojat kosivat ja sanoin joo. Kummallakaan ei tietenkään rahaa, kun kultasepän liikkeeseen päästiin. No, eihän se niin tarkkaa ole.



Olen aina ollut itsenäinen ja säästeliäs. Joten olen päässyt näissäkin asioissa maksumieheksi. Tai siis naiseksi.

... Ja kultasepänliikkeeseen käveltiin saman tien, mun rahoilla maksettiin. Silloin oltiin oltu yhdessä 2 kk, ja pian meilä jo olikin sitten yhteinen tili. Köyhiä opiskelijoita oltiin silloin ja edelleen on yhteinen tili, toki siellä on nyt vähän enemmän rahaa. :) 14 onnellista vuotta on siitä kulunut, sitä silloista tyhjätaskua edelleen rakastan ja kolme lastakin on matkan varrella siunaantunut.



Onneksi en käynyt av:llä kyselemässä silloin, olisitte kuitenkin käskeneet jättää moisen luuserin... :-)

yhteistä elämää ja perhettä perustaa noin varattoman kaverin kanssa.

"Kosin tyttöystävääni, mutta koska minulla ei ole rahaa sormukseen, hän ei suostu. Hän ei selkeästikään halua MINUA vaan KULTAA sormeensa."

hankkimaan, vaikka sormus on hänelle tärkeä symboli, olen niin saamaton surkimus, että hyväksyn tilanteen enkä tule KOSKAAN täältä uuninpankolta alas. Äiti tuo minulle tänne ruokaa"

asuntoon, autoon, vaatteisiin, ruokaan, vakuutuksiin, elektroniikkaan, risteilyihin, lomamatkoihin, parturikäynteihin jne? Jos ei ole varaa johonkin satasen sormukseen niin kyllä ihan vakavasti kannattaa pysähtyä miettimään, onko järkeä jakaa elämäänsä sellaisen tyhjätaskun kanssa...

... Ja kultasepänliikkeeseen käveltiin saman tien, mun rahoilla maksettiin. Silloin oltiin oltu yhdessä 2 kk, ja pian meilä jo olikin sitten yhteinen tili. Köyhiä opiskelijoita oltiin silloin ja edelleen on yhteinen tili, toki siellä on nyt vähän enemmän rahaa. :) 14 onnellista vuotta on siitä kulunut, sitä silloista tyhjätaskua edelleen rakastan ja kolme lastakin on matkan varrella siunaantunut.

Onneksi en käynyt av:llä kyselemässä silloin, olisitte kuitenkin käskeneet jättää moisen luuserin... :-)

mutta jos on muusta syystä rahaton, ollut jo pidemmän aikaa, niin kertoo aika paljon ihmisestä, hänen kyvyistään selvitä tässä maailmassa.

sano sille että antaa nyt edes tuohisormuksen sulle

sitten kun parilla on yhteisiä lapsia, muija maksaa kaiken puoliksi kotihoidontuesta, ja elää kitkuttaa sillä välin kun tämä käy Thaimaan reissuilla kaverien kanssa. jos sillä ei ole varaa maksaa muijan sormusta, miten kummassa sillä olisi varaa käyttää ikiomia rahojaan mihinkään muuhunkaan yhteiseen ?