Lue keskustelun säännöt.
En rakasta poikalapsiani
09.08.2009 |
Sain ensin kaksi poikaa, ja itkin kun heidän sukupuolensa selvisi. Sitten sain tytön, silmäteräni, ja hän merkitsee minulle kaikkea.
Olen arjessa tasapuolinen, sillä tavalla feministisesti, kaikki joutuvat tekemään kotitöitä, kaikki saavat samat huvitukset, mutta tytön kanssa vietän myös kahden kesken aikaa, käymme kaupungilla, "shoppailemme", kudomme yhdessä ja olen opettanut häntä arvostamaan naiseuttaan niin että kun yleensä tytöt ovat "peniskateellisia", hän on ylpeä siitä, että saa alkaa naiseksi. Hän on fiksu ja empaattinen, osaa käyttäytyä, kun pojille sai aina selittää ja selittää yksinkertaisetkin asiat eivätkä he silti yleensä toimi niinkuin sanon.
Yksi päivä huomasin ajattelevani, että mitä jos lapsille kävisi jotain (kun he olivat mumman ja papan kanssa matkalla). Ensimmäinen ajatus oli, että kunhan tytölle ei vaan tapahdu mitään.
Apua! En ehkä vihaa miehiä, mutta yleisellä tasolla en arvostakaan heitä kovasti. Olen aina halveksinut poikalapsiaan paapovia äitejä, jotka vielä siirtävät eteenpäin huonoa itsetuntoaan omille tyttärilleen. En olisi halunnut poikia ollenkaan ja ärsyynnyn heidän tavastaan toimia. Mikä neuvoksi? Miten saisin kasvatettua pojillekin hyvän itsetunnon ja rakastettua heitä edes jollain tavalla? Kellään muulla lapsen sukupuoleen liittyviä ongelmia?
Kommentit (47)
Millä tavalla provo?
Mistä te provohuutelijat saatte kiksinne? Mitään keskustelua ei voi käydä ilman teidän häirintäänne.
Kyllä, minä usein ajattelin poikien antamista adoptioon, kun he olivat pieniä. Koska en rakasta heitä, enkä halunnut heitä alunperinkään ja suru siitä, ettei tyttöä tullut, oli kova. Mutta mitä olisin selittänyt sukulaisille? Prinsessan synnyttyä tärkeintä oli, että sain edes yhden tytön.
Ei esimurrosikäisiä enää voi antaa adoptioon, vaikka olisi kuinka hirveää, että heillä on äiti, joka ei rakasta heitä. Niinhän täällä suurin osa sanoo. Se ei vaan onnistu, he kuuluvat tähän perheeseen (valitettavasti) ja minun on heitä kestettävä ja yritettävä rakastaa. Se on vaikeaa, koska en näe heissä mitään hyvää.
Voin sanoa aivan suoraan, että jos raskaana ollessa olisi ollut mahdollista seuloa lapsen sukupuoli, olisin varmasti osallistunut. Ja se olisi ollut meidän perheemme tapauksessa hyvä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet kyllä provo tai sitten olet kyllä todella itsekäs kun aloit ylipäätäso tekemään lapsia. Ja vielä kolme. Aika vaikea uskoa paksua juttuasi.
tuskin kukaan niitä laupeudesta tekee.
Minä en voi näille tunteilleni mitään, ja tiedostan, että ne ovat haitallisia pojille. Haluaisin niistä eroon, mutta vähättely ja provo-kommentit eivät yhtään auta.
Olisi ollut parempi, että olisin saanut pelkkiä tyttöjä, mutta kai tälläkin on joku tarkoitus, että poikia tuli. Pitäisi vaan ymmärtää se.
olisitko tehnyt vain yhden lapsen, jos ensimmäinen olisi ollut tyttö?
Voi kumpa minulla olisi edes yksi poika. Jonka kanssa voisin pelata jalkapalloa ja riehua.. Kyllähän nuo tytöt riehuu, mutta se on vaan erilaista. Nytkin nuo tyttäret tanssivat olohuoneessa ja leikkivät "prinsessaa" uimalelu kaulassa.. :)
Ei sentään, poikaan en yhtäkään silti vaihtaisi!! On ne kaikki niin ihania! Meidän lapsia!
t: kolmen tyttären äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tiedän hyvin sinun tunteesi. Silloin synnytyshetkellä...
Nyt toinen poikani on minun suurin "hädänaiheeni". Tyttöni kyllä pärjää, mutta 2. poikani on "mamman mössykkä", ja suuri huolen aihe.
Kyllä niitä poikiakin rakastaa (tai tyttöjä), mutta se vaatii äidiltä katsomista peiliin. Minut raiskaittiin 9-vuotiaana oman isäni toimesta ja siitä lähtien pelkäsin miehiä. Toivoin saavani vain tyttöjä, mutta nyt kahden pojan ja yhden tytön äitinä huomaan, että 2. poikani on minulle kaikista lähin.
Älä pelkää/vihaa lapsiasi sukupuolen perusteella. Sukupuoli on sivuseikka, kun tutustut heihin oikeasti!
Tsemppiä!
kun mulla on yksi poika ja kaksi tyttöä =)
Ja kaikki ihan yhtä rakkaita! Ja kaikki niin omnaluontoisiaan. Ja samalla tavalla olen kaikkia kolmea kasvattanut. Mutta meidän poika onkin sellanen aika kiltti, vaikka onkin vilkas ja ihan kuin Vaahteramäen Eemeli ulkonäöltään ;)
Mä en voisi elää itseni kanssa jos en kaikkia lapsiani rakastaisi samalla lailla, koska itse olen heidät tänne maailmaan saattanu..."syyttömänä syntymään sattui hän... " Jokainen lapsi on sylin ja rakkauden arvoinen