5-vuotiaalla vaikeuksia sopeutua päiväkotiin. Kohtalotovereita?
Meillä on esikoispojalla (5v.4kk) ollut hankalaa sopeutua päivähoitoon. Päiväkotiura alkoi viime vuonna lokakuussa ja nyt on ollut pitkä kesäloma takana. Ensi viikolla alkaa taas hoitokuviot.
Suurimpana ongelmana lienee pojan arkuus. Hän ei ole oikein saanut ketään kavereita päiväkodista koko siellä olo aikanaan. Leikkii välillä muiden mukana, mutta aika paljon ulkoillessa viihtyy 3-vuotiaan pikkuveljensä kanssa, joka on eri pk-ryhmässä. Viime vuotinen ryhmä oli iso ja meluisa mikä on varmasti ollut huono juttu pojallemme. Sijaisia myöskin oli syksystä kevääseen yhteensä 19 eri ihmistä... Vain yksi hoitaja pysyi samana koko ajan. Jonkin verran hoidossa ollessa oli tönimistä, mutta ei onneksi pahempaa kiusaamista. Toiset lapset (tai pari heistä) huomauttelivat välillä minulle tai hoitajille miten meidän poika ei puhu koskaan mitään tai että jää aina itkemään, kun jää hoitoon :-(
Minua surettaa ja a h d i s t a a tämä tilanne. Jännittää ihan kauheasti, että miten tämä syksy lähtee käyntiin. Toisaalta poika on kyllä ihan viihtynytkin päiväkodissa, mutta hänelle siellä oleminen on varmasti aika voimien pinnistys. Olen itse ollut lapsena samanlainen ja pelkään ihan kauheasti, että pojalle käy samoin kuin minulle... Eli joutuu kiusatuksi ja on aina se omituinen tapaus :-( Tuntuu, että en tiedä miten tukea lasta päivähoidossa. Kaikki voimat menee huolehtimiseen ja murehtimiseen.
Palaute päiväkodista on kuitenkin koko ajan ollut sitä, että poikamme on reipastunut koko ajan. Silti en osaa kuin murehtia asiaa. Onko täällä ketään muuta, jolla olisi vastaavaa tilannetta?
Kommentit (25)
Temperamentti vaikuttaa. Ei voi siis todellakaan sanoa että pitäisi normalisoitua. Synnynnäinen ja perinnölinen tempperamentti vaikuttaa lapsen käytökseen vielä paljon. Vetäytyvä, hitaasti lämpenevä ja vähemmän sosiaalinen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, ei hoputtamista, painostamista tai pakottamista.
Ryhmän vaihtaminen tuskin auttaa, paitsi jos sattuu kohdalle osaava, herkkävaistoinen aikuinen ja samanhenkinen kaveri.
Meilläkin samanikäisen esikoisen tempperamentti ja vaikeudet päivähoidossa ahdistaa juuri nyt kovasti.
liian isot ryhmät ja liikaa meteliä. Lapsessa ei ole vikaa, jos ei siellä viihdy. En viihtyisi itsekään sellaisissa ryhmissä.
Elto = erityislastentarhanopettaja
Meillä on ollut hiukan sama tilanne ensin esikoisemme ja sittemmin keskimmäisemme kanssa ja näistä kokemuksista johtuen olen todella skeptinen "3-vuotiaaksi kotona" -teesejä kohtaan.
Ensinnäkin: Olen täysin valmis myöntämään, että kyse on varmasti laajalti tutkitusta aiheesta ja oma kolmen lapsen otokseni ei taatusti ole validi. Siltikin kerron seuraavan:
Kun ensimmäiset 2 lastamme menivät päiväkotiin, oli silloinen kuopus vajaa 2-vuotias ja esikoinen 4-vuotias. Kuopus solahti päiväkotiin kuin kala veteen - vilkutti iloisena hei, heit ja homma oli siinä. Esikoisella sen sijaan oli tosi vaikeaa. Ongelmana oli ikävä äitiä. Olin ihan epätoivoinen. Koko syksy ja pitkälle kevääseen meni samalla mallilla, kunnes alkoi hiukan helpottaa. Syksyllä jäin äitiyslomalle ja lapset palasivat päiväkotiin n. 2 v sen jälkeen. Esikoinen eskariin, keskimmäinen "pikkueskariin" ja kuopus vähän alle 2-vuotiaana pienten ryhmään.
Sama homma toistui! Esikoinen nyt vuorostaan rakasti eskaria ja kasvoi isoksi hujauksessa. Pienin rakasti päiväkotia ja meni sinne aina hyppien hihkuen. Keskimmäinen - pienenä päiväkotiin hienosti sopeutunut oli tauon jälkeen "äitiä ikävä" koko syksyn ja usein erottiin itku silmässä.
Nyt nuorimmaisemme on melkein 4-vuotias ja edelleen tykkää päiväkodista.
Omien lastemme kokemuksen perusteella siis väitän, että päivähoidon aloittaminen VOI olla todella vaikeaa siinä 4-5 vuotiaana kun lapsi jo tajuaa - raa'asti sanottu, tiedän - mitä on olla kotona ja elää vain sen oman rytmin mukaan ja osaa vaatia muutakin kuin päiväkodin arkea. Pienempänä lapsi sopeutuu EHKÄ nopeammin muutokseen, koska unohtaa millaista oli olla kotona.
Kun kuitenkin yleensä normaaleissa työssäkäyvissä perheissä tilanne on se, että jossain vaiheessa ennen kouluikää lapsi väistämättä "joutuu" päivähoitoon, voisi kenties ihan kriittisesti keskustella siitä, mikä ikä on se sopeutumisen kannalta paras ikä.
No joo, kivittäkää :) Nykyisinhän av:lla pitäisi äitien olla kotona kunnes lapset ovat 5.-6. luokkalaisia, jolloin ehkä voi olla kotona yksin 15 min-30 min :)
Olen ollut töissä neljässä eri päiväkodissa, lähes aina näkyy sama kuvio: alle 2v sopeutuu kuin kala veteen, yli 4v on hemmetin vaikeaa. Ne 3v:t on sitten siltä väliltä tapauksesta riippuen, ja toki on erilaisia yksilöitä muissakin ikäryhmissä.
Oma lapsi aloitti 1,5v päiväkodissa ja on kuin kala vedessä..
Itse en ole ikinä ennen kouluikää ollut hoidossa (silloin ei ollut yleistä eskariakaan) ja voi kamala mitä se koulun alku oli! Itkin varmaan ekan puoli vuotta, arka olin 20v asti!
Ei 5v ole liian vanha mihinkään. Oma kokemuksesi ei ole mikään yleispätevä. Oma tyttäreni meni juuri päiväkotiin, ikää 5v 4kk eikä tätä ennen ole ollut kuin kerhossa. tytär sopeutui heti ja rakastaa päiväkodissa oloa ja on saanut tosi paljon positiivista palutetta ja kavereita. Poika 2v ei tahdo sinne jäädä vaan huutaa, ja iski järjestin hänelle hoitajan kotiin. Lapset ovat yksilöitä aivan kuten kaikki aikuisetkin. kaikilla vanhemmilla vain ei ole resursseja kokeilla eri vaihtoehtoja.
sinun lapsesi pitäisi saada olla kotihoidossa eikä pakkoreipastumassa päiväkodissa. Päiväkoti ei sovi kaikille ja minusta teet nyt hallaa lapsellesi, kun pidät häntä päiväkodissa. Parasta olisi jos lapsesi saisi turvallisesti olla kotona ja luoda kaveruussuhteita kerhoissa tai puistoissa jne. Lapselle on tärkeää tuntea olonsa turvalliseksi. Mieti olisiko sinulla mitään mahdollisuutta hoitaa lapset kotona vielä sen pari vuotta ennen kuin koulu alkaa? Tuo päiväkodissa reipastuminen on ihan höpöpuhetta ja kukaan ei reipastu pakolla.
Pakkoreipastuminen on lapselle ikävä asia. Perhepäivähoitajan luona lapsi saisi rauhassa totutella hoidossa olemiseen. Eiköhän monet hoitajat ulkoile esim. puistoissa muiden hoitajien ja lähialueen naapureiden kanssa, jolloin lapsi "joutuu" olemaan myös isommassa porukassa, vaikka hieman sivusta seurailla ja totutella.
Monet hoitajat vievät lapsi myös seurakunnan kerhoihin, jolloin isossa ryhmässä olemista voi harjoitella pienninä annoksina.
Kannattaa muistaa, että päiväkodin tilalle on olemassa vaihtoehtoja.
Ei ihme että pitää suurta ryhmää kaoottisena ja meluisana, meille kävi esikoisen kanssa samoin kun meni vasta vähän yli 5-vuotiaana hoitoon. Siinä vaiheessa ne lapset tajuaakin jo jotain eivätkä sopeudu. Parempi laittaa lapsi hoitovapaan jälkeen pphlle ja siitä sitten pikapikaa päiväkotiin.
kun töissä on varmaan pakko käydä ja lasten pitää sillä aikaa jossain olla, niin suosittelisin, että puhuisin lapsen (oma)hoitajan kanssa. Jos ryhmässä olisi joku yhtään saman ikäinen ja henkinen kaverus, niin heitä voisi ihan järjestelmällisesti alkaa laittaa samoihin leikkeihin yms..
Päiväkodin aloitus näin kesäloman jälkeen on kova paikka sellaisellekin lapselle, joka yleensä tykkää siellä olla. Joten ei ihme, jos teilläkin on hankalaa.
Meidän tyttö viihtyy kyllä hyvin päiväkodissa, mutta kyllä hänelläkin niitä huonoja päiviä on. Kyllä hän ihan ymmärtää, kun selitän hänelle, että lasten pitää olla sillä aikaa päiväkodissa kun aikuiset käy töissä.
Pakkoviihtymistä tai ei, niin kyllä minusta on vähän outoa, että täällä ehdotellaan kotiin jäämistä, kun lapsi ei oikein viihdy hoidossa. Kyllä jossain vaiheessa vaan täytyy hyväksyä, että kaikki asiat ei mene oman mielen mukaan. Kyllähän koulussakin täytyy käydä sitten parin vuoden päästä. Nyt ap voi etsiä perhepäivähoitomahdollisuutta, mutta kyllä se koulu on sitten samanlainen ihan kaikenlaisille lapsille. Se olisi hyvä pitää mielessä ja alkaa miettiä niitä sopeuttamiskeinoja sinne päiväkotiin. Tässä vaiheessahan keinot voi olla pehmeitä, mutta koulun alkaessa vaihetoehtoja ei juuri ole...
Ei ihme että pitää suurta ryhmää kaoottisena ja meluisana, meille kävi esikoisen kanssa samoin kun meni vasta vähän yli 5-vuotiaana hoitoon. Siinä vaiheessa ne lapset tajuaakin jo jotain eivätkä sopeudu. Parempi laittaa lapsi hoitovapaan jälkeen pphlle ja siitä sitten pikapikaa päiväkotiin.
vaihtaa lapsen hoitopaikka pph:lle tai pieneen yksityiseen päiväkotiin. Eivät suositelleet, koska vuoden päästä pitäisi kuitenkin jo mennä eskariin samaan päiväkotiin missä nyt on hoidossa. Suunnittelivat, että jos pojan itkut jatkuu hoitoon jätettäessä vielä nyt syksyllä niin ottavat elton kehiin ja alkavat etsiä mikä pojassa on vialla :-(
Enpä tiedä olisiko hoitoon meno ollut meidän lapsella yhtään sen helpompaa vaikka olisi mennyt hoitoon heti 1vuotiaana. On ihan vauvasta asti ollut takertuva ja vaativa mikä varmaan säilyy lopun ikää yhtenä luonteenpiirteenä hänellä.
nyt vaihtaa hoitopaikkaa. Lapsesi saisi vuoden aikaa huilata päiväkodista ennen kuin sinne pitää taas mennä. Voisi jopa kasvaa sinä aikana ja normalisoitua.
sillä se vaikuttaa paljon, kun on pusuvät hoitajat, jotka tuntevat lapset hyvin osaavat he esim. ohjata leikkiryhmiä ja -pareja niin että jokainen pääsee mukaan.
nyt vaihtaa hoitopaikkaa. Lapsesi saisi vuoden aikaa huilata päiväkodista ennen kuin sinne pitää taas mennä. Voisi jopa kasvaa sinä aikana ja normalisoitua.
Henkilökunnan vaihtuvuus ja iso ryhmäkoko ovat ehdottoman negatiivisia asioita. Lapsesi tarvitsisi sellaisen ryhmän, jossa hän rentoutuisi ja alkaisi sitten itse hakemaan seuraa.
Meillä myös 5v meni koko eltorumban läpi, koska ei ystävystynyt ja vetäytyi. Ei itkenyt, mutta ei ollut yhtään kiinnostunut. Hänessä oli vikaa, kuulemma autisti, kotona vain sanoi, että vihaa tarhaa. En suosittele, ei lapsi kasva mihinkään suuntaan tai normalisoidu, jos hän voi koko ajan pahoin.
elton mielestä, kun kieltäytyi aluksi ottamasta eltoonkaan kontaktia.
Kotona ja tuttujen perheiden kanssa on aurinkoinen, silmiin katsova ja selittävä poika, aina menossa mukana täysillä.
ja laitoin hänet Steiner-koulun esiluokalle, jossa on erilainen ajatus sosiaalisuudesta ja jossa vielä leikitään paljon. Toivon, että hän saa siellä rauhassa murjottaa aikansa, ja alkaa osallistua sitten kun on siihen valmis.
paneutumaan lapsesi tarpeisiin.