Se joka ei eutanasiaa (armokuolemaa) hyväksy, ei ole

saataisiin kuntoon, olisi jo tehty paljon. Kuinka paljon psyykkistä tukea vakavasti sairastunut ja kuoleva ihminen saa? Kuinka henkilökohtaista ja välittävää hoitoa hän saa? Millaiset asuinolot on sairaaloissa ihmisillä, jotka eivät enää parane ja kotiudu? Miten omaisia tuetaan ja kuinka hyvin heille on varustettu tiloja viipyä läheisensä luona?



Valitettavan usein sairas/ kuoleva potilas on "kävelevä tai makaava henkilötunnus" (ei ihminen, jolla on menneisyys ja joka on muutakin kuin hoitotoimenpiteiden kohde), kiireen keskellä kärrättävä ja hoidettava ja lääketieteen mielenkiinnon menettänyt (ei voida enää tehdä poppaskonsteja ja lopputulos, kuolema on tappio lääketieteelle) tapaus. Omaiset istuvat pissapöntöillä ja nuokkuvat sängyn metallikaiteiden päällä ja supisevat elämänsä henkilökohtaisimpia asioita potilaat erottavan sermin äänisuojan takana. Viimeisten päivien huoneita ei ole riittävästi, vaan potilaat tekevät kuolemaa sen saman sermin takana - muistetaanko vierustoverille aina edes kertoa, että "Vieno kuoli viime yönä"? Tilanpuutteen vuoksi kuoleva voidaan siirtää ainoaa vapaaseen tilaan, osaston yhteiseen oleskelutilaan tai tv-huoneeseen.



Tällä en syytä henkilökuntaa, vaan rahan(puutteen) ohjaamaa hoitokulttuuria ja sokeutta nähdä ihmisen elämänkaaren loppupää yhtä arvokkaana ja aktiivista asennoitumista edellyttävänä kuin elämän alkupää ja muutkin elämänvaiheet.

Hyvä, että jaksat taistella potilaiden hyvän hoidon puolesta kokemuksesi perusteella.



Mietin vain sitä, miten (sijais)traumatisoiva äitisi tilanne on ollut sinulle. Oletko saanut äitisi sairauden aikana tai kuoleman jälkeen tukea itsellesi?

Onko koneet ja synteettisesti valmistetut lääkkeet ok, kun kyse on sairaasta ihmisestä joka on kuolemaisillaan? Eikö ihminen päätä elämästä ja kuolemasta hoitamalla vakavasti sairastuneita ihmisiä keinotekoisin avuin?

Minä uskon Jumalaan ja en hyväksy eutanasiaa. Ja sinä et ole mikään syyllistämään meitä, jotka eivät sit hyväksy. Me välitämme ihan yhtä lailla läheisistämme, mutta kun se kuolema ei ole meidän käsissämme. Jos joskus löydät uskon ja Jumala tulee elämääsi niin ymmärrät. Nyt et voi edes meitä ymmärtää, mutta voisit edes kunnioittaa eri tavalla ajattelevia.

Inhimillisyyteen pyritään kärsivän ihmisen kohdalla esim. siten että morfiinia annetaan lopulta niin suuria määriä että se alkaa lamata hengitystä. Edessä olevaa kuolemaa voidaan tällä tavoin siis jouduttaa. Ja ihmistä ei yleensä kukaan hoitohenkilökunnasta mielellään pidä elossa hengityskoneessa, jos hän on toivottomasti sairas, kipeä tai tajuton vailla toivoa heräämisestä. Usein ne ovat omaiset, jotka haluavat vielä kaiken mahdollisen hoidon ja lääkityksen, vaikka toivoa ei enää olisi ja kuolema olisi aktiivisen hoidon loputtua pian edessä.



Suosittelen kirjoittamaan hoitotahdon, jossa voi kieltää esimerkiksi hengityskonehoidon mikäli se vain pitkittäisi kärsimyksiä.



Itse en haluaisi osallistua kenenkään ihmisen tappamiseen tai itsemurhan avustamiseen. Mieluummin voimavarat kivunhoidon ja saattohoidon kehittämiseen, jotta tarpeetonta kärsimystä voidaan lievittää. Lääkäriä ei voida velvoittaa suorittamaan eettisesti erittäin kiistanalaista ja monelle vakaumuksellisista syistä mahdotonta toimenpidettä - toisen ihmisen surmaamista.

Olet käynyt läpi erittäin rankan ja traumatisoivan kokemuksen. Olen pahoillani puolestasi. Oletko käynyt läpi tuntojasi sairaalan henkilökunnan tai jonkun muun ammattilaisen kanssa? Takstistäsi kuultaa läpi niin kova tuska, että olisi aiheellista tuntojasi purkaa.



Olen itse sairaanhoitajana vuodeosastolla, jossa hoidetaan syöpä potilaita. Saattohoito on minulle tuttua. Se on potilaan vierellä kulkemista, saattamista elämän viime metreillä. Mutta myös omaisten tukemista. On aika kova paikka kohdata kuolema ja sureva omainen. Ei siihen koskaan " totu ". Viimeisistä hetkistä pyritään tekemään mahdollisimman kivuttomat, eli kipulääkkeissä ei säästellä. Myös kuolevan henkiseen ahdistukseen ( kuten tietty omaistenkin ) pyritään vastaamaan, tarvittaessa käytämme sairaalapastorin ammattitaitoa. Meillä järjestetään kuolevalle potilaalle aina yhden hengen huone, jonne tuodaan tarvittaessa sänky myös yöpyvälle omaiselle. Kaikkiin toiveisiin ei valitettavasti voida vastata.

Eutanasiaa en kaikesta huolimatta kannata. Olen katsonut useisiin tuskaisiin silmiin, jotka rukoilevat helpotusta, puristanut monta tuskan hikistämää kättä, tarjonnut lohtua sureville omaisille ja toivonut mielessäni, että kunpa kuolema jo korjaisi. Voin vain omalla olemuksellani, pienillä sanoilla ja kosketuksella yrittää helpottaa näitä kärsiviä ihmisiä. Kertoa, että tuon lisää kipulääkettä, korjaan asentoa tai kostutan suuta. Jos minun pitäisi ojentaa kuolevalle potilaalle " se viimeinen juoma ", en sitä mistään hinnasta tekisi. Vailla mitään uskonnollista vakausta, ihminen ei voi päättää toisen ihmisen elämästä.

niin eihän ihmisten pitäisi myöskään pitkittää elämää keinotekoisesti koneiden avulla. Ihmeellistä muuten, että juuri uskovaiset kiihkeimmin haluavat pitkittää maanpäällistä elämää, oli se miten tuskallista ja toivotonta tahansa. Eivätkö he uskokaan taivaaseen ja kuolemanjälkeiseen elämään?

niin eihän ihmisten pitäisi myöskään pitkittää elämää keinotekoisesti koneiden avulla. Ihmeellistä muuten, että juuri uskovaiset kiihkeimmin haluavat pitkittää maanpäällistä elämää, oli se miten tuskallista ja toivotonta tahansa. Eivätkö he uskokaan taivaaseen ja kuolemanjälkeiseen elämään?

Uskovaisten ajattelua sumentaa kai edelleen se, että "mitä enemmän kärsit, sen kirkkaamman kruunun saat". Onko ideaalilähtö se, että kokee samanlaisia tuskia kuin Jeesus ristillä?

Todellakin jos suomalaisessa yhteiskunnassa antaa parantumattomasti sairaan, elämän ja kuoleman rajamailla kituvan eläimen vaan olla, saa syytteen eläinrääkkäyksestä. Tässäkin lienee taustalla se kristillinen ajattelutapa, että ihminen ja luomakunnan herra ja siten se voi päättää eläinten elämästä.

se ei saa olla mahdollista, kyllä lääkkeitä on miten paljon tahansa, kipupumppua jos jonkinlaista, jopa nukutetaan kuolevia jotta kipu helpottaaa

vaatikaaa omaisillenne kunnon lääkitys

on se ihme kun ei asiaa saada järjestykseen

missä takapajulassa elätte kun lääkärit ei ole kuulleet kivunlievityksestä

jos ihminen on kuoleva niin ei ole edes pelkoa huumeriippuvuudesta, eli lääkettä pumppuun ja siitä menenmään

ei ole uskovaisten syy, että elämää halutaan ja/tai voidaan pitkittää. Nykyään monet kuolemansairaat elävät melko pitkään tuskissaan. Siihen on "syynä" kehittynyt lääketiede. Tosin kristillinen luostarilaitos aikoinaan on vienyt lääketiedettä ja sairaanhoitoa eteenpäin mutta...



Ennen syöpä vei ihmisen nopeammin. Sillä, että meillä on käytettävissä niin paljon lääkkeitä, laitteita ja toimenpiteitä, joilla voidaan parantaa, on tämä kääntöpuolensa.



Eutanasiavaatimus on ymmärrettävä. Joskus kärsimys voi olla niin suurta, että siihen ei löydy lievitystä. Me voimme lopettaa koiran, joka kärsii, koska meillä on valta sen yli. Se ei ole kanssamme tasa-arvoinen. Mutta ihmisen lopettaminen kajoaa johonkin suurempaan. Kristityn Jumala sanoo: älä tapa, tai tarkemmin suomennettuna "älä murhaa". Raamatussa on myös teksti, jossa kehotetaan antamaan "väkijuomaa menehtyvälle". Näin siis pyritään inhimilliseen, mahdollisimman kivuttomaan kuolemaan. Nykyään voidaan käyttää morfiinia, puudutuksia, jopa hermoratojen tuhoamista viemään kipua. Mutta kuoleman tuottaminen on rikos.



Toivon etten itse tai kukaan muukaan joutuisi kärsimään kovia tuskia ennen kuolemaa. Ei siinä ole mitään tavoiteltavaa. Ei kenenkään ihmisen ole tarkoitus kärsiä ristin tuskia. Jumala itse kärsi ne, ja hän tietää mitä on kuolla täydellisen avuttomana, häväistynä ja hylättynä. Jotkut kärsivät löytävät tästä lohtua viimeisiin hetkiinsä. Älkää pilkatko sitä uskoa.

Hännisen mielipiteet asiasta ovat varsin päteviä. Mm. Hesarissa ollut jokin aika sitten aiheesta juttua.

Mitä Hänninen sanoi aiheesta?

Hitto kun ei Hesaria tule, olisin halunnut aihetta käsittelevän artikkelin lukea.