Muistutukseksi pari TÄRKEÄÄ asiaa kasteesta:
1. Älkää kastattako lapsianne tavan vuoksi, vaan ymmärtäkää mistä on kyse ja kastakaa heidät vain, jos haluatte sitoutua kirkon oppiin.
2. Kaste EI ole nimenantojuhla. On väärin sanoa, että lapsi saa kasteessa nimen. Nimi voidaan kyllä julkistaa kasteen yhteydessä, mutta nimeä ei saada kastehetkellä.
Kommentit (61)
Luterilaisen kastekäsityksen mukaan nimenomaan pieni lapsi sellaisenaan kelpaa Jumalalle - juuri sen takia hänet tuodaan kasteelle mahdollisimman pienenä.
Eikös heidätkin voi kastaa vain sillä perusteella, että he haluavat liittyä kirkkoon. Ei kai siinä uskon määrää kysellä?
Jos vaikka nuori haluaa kasteelle vain siksi, että pääsisi kaverien kanssa ripille, niin eikö siinä ole jo hieman ristiriitaa?
Minusta ihmisen pitäisi olla myöntyväinen kasteelle, toisin sanoen uskoa. Vauva on tietenkin asia erikseen. :)
t. 29
Kiitos sinulle siitä, että tulit nyt valaisemaan meitä syntisiä tästä asiasta.
Eiköhän se ole kuitenkin jokaisen ihmisen henkilökohtainen asia, mitä he elämällään tekee.
Voithan ehdottaa, että seurakunnat ottaisivat käyttöön sellaisen "tosiuskovaisen testin", jossa mitattaisiin, kelpaako tämä yksilö liittymään teidän pyhien joukkoon.
Tämä ketju koski alunperin lapsikastetta.
Sen idea on juuri siinä, että me olemme kaikki syntisiä siinä mielessä, että meillä on syntymästä saakka olemassa sisällämme taipumus tehdä pahaa. Sen takia tarvitsemme Jumalan armoa, jonka siis saa kasteessa.
Luterilainen kirkko on aina pitänyt sisällään vain syntisiä ihmisiä! Lapsikasteen painottaminen merkitsee juuri sitä, että ihan jokainen kelpaa ja pääsee mukaan.
Näitä "tosiuskovaisten pyhien" porukoita löytyy jostakin muualta kuin luterilaisesta kirkosta.
Luterilaisen kastekäsityksen mukaan nimenomaan pieni lapsi sellaisenaan kelpaa Jumalalle - juuri sen takia hänet tuodaan kasteelle mahdollisimman pienenä.Eikös heidätkin voi kastaa vain sillä perusteella, että he haluavat liittyä kirkkoon. Ei kai siinä uskon määrää kysellä?
Jos vaikka nuori haluaa kasteelle vain siksi, että pääsisi kaverien kanssa ripille, niin eikö siinä ole jo hieman ristiriitaa?
Juuri näin: uskon määrää ei kysellä, koska usko on pohjimmiltaan lahjaa ja Jumalan työtä. Sen määrää ei kukaan ihminen pysty mittaamaan. Paljon nuoria kastetaan rippikoulun yhteydessä. Nuoren ja aikuisen kasteessa kysytään, tahdotko liittyä kirkkoon ja tunnustaa sen uskon. Ajatus on suurinpiirtein se, että jos ihminen ei suoraan vastusta kastetta, ja haluaa lausua sen uskontunnustuksen ääneen, niin silloin hänellä on jo usko -vaikkakin se olisi vain pieni, positiivinen hitunen.
Ajattelen siis niin, että myöntyväisyys kasteeseen on jo uskoa. Ja toki tästä kasteen ja uskon merkityksestä nuoren kanssa keskustellaan ihan kahden kesken ennen itse kastetta. Mutta tässäkin ajattelen niin, ettei ole toisen ihmisen, papinkaan, tehtävä alkaa arvioida tai mitata toisen uskoa. Se on kastettavan ihmisen ja Jumalan välinen asia.
Muutaman kerran minun pappisurani aikana on käynyt niin, että rippikoulussa joku nuori on todennut, ettei hän halua lausua uskontunnustusta konfirmaatiossa ääneen. Se on täysin hyväksyttävä ratkaisu. Silloin hän on ollut messussa mukana toisten kanssa, mutta häntä ei ole konfirmoitu eikä hän ole nauttinut ehtoollista. Silti "rippijuhlat" on pidetty, ja rippikoulu käyty. Nämä nuoret vain päätyivät sen aikana siihen, ettei kristillinen usko ole heidän valintansa. On myös rippikoulun käyviä, kastamattomia nuoria, jotka sen aikana päättävät, etteivät he halua tulla kasteelle ja liittyä kirkkoon. Se on ihan ok valinta, eikä heitä mitenkään ainakaan seurakunnan taholta painosteta.
Lapsikasteen (vauva) ja aikuiskasteen (esim. rippikouluikäinen nuori) välinen ero on luterilaisessa kirkossa se, että kasteeseen kuuluva opetus lapsen kohdalla tulee kasteen jälkeen, mutta aikuisen kohdalla opetus on ennen kastetta.
Minusta ihmisen pitäisi olla myöntyväinen kasteelle, toisin sanoen uskoa. Vauva on tietenkin asia erikseen. :)
t. 29
Tuohon äskeiseen viestiin vastaus lipsahti keskelle sinun viestiäsi.
En tiedä itse mitä ajatella kasteesta. Olen perehtynyt sekä luterilaiseen että vapaiden suuntien kastekäsityksiin, enkä pysty allekirjoittamaan kumpaakaan. Molemmissa on minulle ylitsepääsemättömiä ongelmia/ristiriitoja.
Uskon kuitenkin Jumalaan ja haluaisin jollain tasolla harjoittaa kristinuskoa. Asia on minulle hankala. Mutta aina nämä keskustelut jotain lisävalaistusta tuovat.
t. 29
tässä vaiheessa kristinusko vähenisi rajusti suomesta
Kuka tapakristillisyyttä kaipaa? Olkaa ihmiset aidosti uskovaisia tai hankkikaa vaihtoehtoisesti joku aivan muu maailmankatsomus. Miksi pitää olla vähän sinne päin, mutta ei kuitenkaan kunnolla?
Jos ei usko kuten kristinuskossa uskotaan niin onko pakko kuulua siihen ja olla tapakristitty joka ei tee mitään uskonsa vuoksi? Menee kirkkoon vain kun menee naimisiin, kastaa lapset ja haudataan. Pyh. Tutkikaa mieluummin muita uskontoja, ehkä löydätte sieltä sellaisen josta pidätte oikeasti, joka ei ole vain sellainen pakko, pakko kuulua kirkkoon kun vanhempani ja mummikin kuuluu!
En tiedä itse mitä ajatella kasteesta. Olen perehtynyt sekä luterilaiseen että vapaiden suuntien kastekäsityksiin, enkä pysty allekirjoittamaan kumpaakaan. Molemmissa on minulle ylitsepääsemättömiä ongelmia/ristiriitoja.
Uskon kuitenkin Jumalaan ja haluaisin jollain tasolla harjoittaa kristinuskoa. Asia on minulle hankala. Mutta aina nämä keskustelut jotain lisävalaistusta tuovat.
t. 29
Kristinuskossa oppi on tietysti keskeinen asia, mutta ei kristinusko siihen tyhjenny! Paljon tärkeämpää kuin se, missä määrin minkäkin opin kohdan pystyy itse sisäistämään on se, että ylipäätään haluaa uskoa, rukoilla, lukea Raamattua, käydä ehtoollisella, jumalanpalveluksessa, jne. Uskon harjoittaminen kun on no, _uskon_, ei tiedon harjoittamista. Eero Huovinen on usein sanonut, että niinä hetkinä, kun ei tiedä, mitä ja miten uskoisin, niin häntä auttaa se, että jumalanpalveluksessa ja seurakunnan elämässä voi nojata siihen, että kirkko uskoo ja kantaa yksittäistä jäsentään. Hän on sentään entinen teologian (dogmatiikan) professori ja nykyinen piispa, ja hänenkin uskonsa horjuu...
Ihan samaa voisin sanoa itsestäni, vaikken nyt esikuvana ole Huovista lähelläkään... Moni opin kohta askarruttaa, samaan tapaan kuin kaste sinua. Mutta keskeistä on Jumalan armo, ja sen varaan jättäytyminen. Jatka etsimistäsi ja keskustelua eri tavoin ajattelevien kristittyjen kanssa!
Siunausta sinun elämääsi, 29!
[/quote]
Kasteen sakramentti ei ole riippuvainen vanhempien uskosta ja sen laadusta vaan kyse on lapsesta ja hänen pelastustarinastaan.
----
Me emme voineet kastaa lastamme, sillä emme kuulu kirkkoon vaikka kritittyjä olemmekin. Olemme eronneet kirkosta vastalauseena tekopyhyydelle ja tapakristillisyyden arvostamiselle ja eriarvoisuuden tulkemiselle. Uskon että lapsemme on Jumalan silmissä yhtä arvokas kuin kastetut lapsetkin. Kirkko on todellakin kulkenut kauas niistä opeista joista se aikoinaan tuli arvostetuksi.
mutta asiasta ei ole olemassa mitään virallista sääntöä.
Muutaman vuoden on ollut voimassa periaate, jonka mukaan lapselle voidaan lisätä myöhemmin uusi kummi, jos alkuperäiset kaksi kummia eivät kummin tehtäväänsä enää hoida. Syiden pitää olla varsin painavat: kummi on kuollut, tai muuten täysin katkaissut yhteyden perheeseen esim. avioeron myötä, tai sitten kummi on kokonaan sanoutunut irti kristillisestä kasvatuksesta esim. eroamalla kirkosta. Kirkon näkökulmastahan kummin varsinainen tehtävä on tuo kristillisen kasvatuksen tukeminen.
Vanhemmat eivät voi "erottaa" kummia virallisesti, vaikka toki käytännössä yhteys voi katketa tai se voidana katkaista.
ÄLKÄÄ ruinatko kummeja tolkutonta määrää. Tolkuton määrä on yli 3. Annatte ahneen kuvan itsestänne. KOSKA ihmiset ajattelevat YLEENSÄ, että tavaran ja rahan ja romun takia te se teette.
lasten takia, vaikka itse en oppeja allekirjoitakkaan.
Haluan antaa lapsilleni mahdollisuuden uskoon ja isompana itse pättää, uskooko vai ei.
Lapset on kastettu, käy seurakunan kerhoissa ja pyhäkoulussa. Ja tahdon, että he myös osallistuvat aikanaan koulun uskonnonopetukseen.
1. Sä et taida saada paljon arvostusta osaksesi työpaikalla kun tänne tuollaisella asialla haluat tulla pätemään
2. Etkä taida saada arvostusta kotioloissakaan.
Mutta muistahan sinä ap, että:
1. Yleensä ihmisiltä leikataan umpilisäke, ei umpisuolta
ja
2. Hanki elämä
Toiset ovat tapauskovaisia, eikä sekään väärin ole. Kirkko köyhtyisi aikalailla jos tapauskovaiset jättäisivät kasteen antamatta.
Kaste on kärsinyt inflaation tapakristillisyyden vuoksi. Toivottavasti se vielä palautetaan oikeaan arvoonsa.
tässä vaiheessa kristinusko vähenisi rajusti suomesta
pueta kastemekkoa vaikka se olisi kuinka suvussa kulkenut ja siinä juhlassa ei sovelleta kastemaljaa
tässä vaiheessa kristinusko vähenisi rajusti suomesta
Kuka tapakristillisyyttä kaipaa? Olkaa ihmiset aidosti uskovaisia tai hankkikaa vaihtoehtoisesti joku aivan muu maailmankatsomus.
Miksi pitää olla vähän sinne päin, mutta ei kuitenkaan kunnolla?
Sitä voi ja saa käyttää ihan missä tilaisuudessa haluaa.
vaan menemme kastamaan lapsemme Jumalan silmien edessä. Kirkko nyt vaan on siinä, tärkeintä on siunaus, ei mikään maallinen kirkkorakennus tai KIRKON!!!!! oppi. Ja tässä kysymys lapsesta, ei vanhemmista: lapsi siinä kastetaan!!!!! eivätkö vanhemmat ole jo seurakuntansa valinneet?
Voi hyvää päivää.
Kuten tuossa edellisessa vastauksessa yritin sanoa, niin Jumala ja hänen pelastustyönsä on suurempi kuin meidän ihmisten ymmärrys.
Eli minä siis ajattelen niin, että kun me olemme syntynyeet kristillisen kirkon vaikutuspiiriin, ja kaste ja muut sakramentit ovat käytössämme, niin meidän tulisi niitä myös käyttää. Sen sijaan meillä ei ole valtaa määritellä, kuinka Jumala toimii jossakin muualla tai jonkin muun ihmisen kohdalla.
Eli vastaus on kyllä:
Ajattelen, että Jumalan työ, Jeesuksen ristintyö, on universaali asia. Kyllä: sydämessään Jumalaa kaipaava ihminen kuuluu pelastettujen piiriin, vaikkei hän olisi lähetystyöntekijää tavannutkaan.