Onko kellään ollut synnytyksen jälkeen symfyysi eli häpyluun kipua?
Olisi mielenkiintoista tietää, onko joku muu kokenut saman "kohtalon", kuin minä ja potenut symfyysi alueen, eli häpyluun kipua synnytyksen jälkeen.
Oma synnytykseni oli suht nopea, noin 5,5h ensimmäisistä supistuksista syntymään, josta ponnistusvaihetta kesti noin 1h 20min. Vauva tuli loppujen lopuksi ulos imukupilla samaan aikaan kun yksi kätilö repi jalkoja taaksepäin, ja toinen makasi mahanpäällä työntämässä vauvaa ulospäin.
Tästä rajusta ulosautosta johtuen jotain "raksahti" alapäässäni, ja koin järkyttävät kivut synnytyksen aikana.
Synnytyksen jälkeen en pystynyt kävelemään, enkä myöskään kääntymään sängyssä, koska jalkooväli sattui.
Kotona kipuilua jatkui parisen kuukautta, ja kävely oli ankkamaista melkein kolme kuukautta. Jalkooväli naksahteli aika-ajoin vielä pari kuukautta kävelyn normalisoitumisen jälkeen.
Nyt melkein 7kk synnytyksestä edelleen mietin, että mitäköhän synnytyksessä oikeasti tapahtui, murtuiko joku paikka vai..?
Ja olenko ainoa, kenelle näin on käynyt?
Mitä mahtaa tapahtua seuraavassa synnytyksessä.. Vai menenkö suoraan pelkopolin kautta sektioon?
Kohtalotoverit ilmoittautukaa!
Kommentit (17)
Kiitos viestistä Titta, mielenkiintoista kuulla että kohtalotovereita siis löytyy. Mietin jo että olenko ainoa kenelle on käynyt näin, koska en missään nähnyt vastaavaa tai kuullut vastaavasta.
Minulle otettiin röntgen 4 päivää synnytyksen jälkeen, silloin ei kuvissa näkynyt mitään ihmeellistä. Kuulin jälkeenpäin, että hiusmurtumat näkyykin vasta myöhemmin.. Haluaisin uusiin kuviin että asia varmistuisi. Imetyksen lopetin 6kk kohdalla.
Kivut ovat periaatteessa poissa, mutta välillä kääntyessä se vielä tuntuu, ja jumpassa mahallaan olevissa liikkeissä kun häpyluu on kovaa alustaa vasten.
Minua pelottaa juuri se uusi synnytys, en todellakaan halua kokea vastaavaa "rampautta" enää uudelleen, joka rajoittaa elämää ja vauvan hoitoa.
Synnytyskertomuksessa puhuttiin vaan tiukasta ulosautosta, ja lääkärithän tajusivat kipuni todeksi vasta parin päivän päästä synnytyksestä.
Taisin löytää oikeat nimikkeet vihdoin tälle ongelmalle: symfyysiruptuura eli häpyliitoksen repeäminen tai symfysiolyysi eli häpyliitoksen irtoaminen.
Mut artikkeleita kyseisistä aiheista ei kyl löydy mistään.
Kiva Viivi, kun vastasit. Hain myös vuosi sitten kohtalotovereita mutta en löytänyt. En myöskään ole löytänyt asiaan liittyviä artikkeleita. Kävin silloin jäkitarkastuksessa sairaalassa samalla lääkärillä, joka oli synnytyksessä ja hän vakuutteli ettei tälläistä päästetä enää synnytysosastolla tapahtumaan. Ainakin aion jo aikaisessa vaiheessa ensi raskautta ottaa asian esille.
Normaalissa synnytyksessäkin häpyluuliitos voi irtaantua mutta on harvinaista. Meillä kummallakin ilmeisesti liian kovasta painamisesta.
En myöskään mistään hinnasta haluaisi samoja tuskia, mutta riski on otettava jos haluan toisen lapsen. Fysiatrini on myös vorovasti sanonut, että joudun ehkä rullatuoliin raskauden aikana, jos lantio ei kestäkkään painoa. Kuulostaa tietenkin ihän hirveeltä! Toivon kuitenkin, että kaikki menisi hyvin. Kannattaa käydä myös gynellä kyselemässä asiasta.
En ole ajatellutkaan tuota raskausajan ongelmaa.. oon vaan pelänny sitä synnytystä.
Nyt jo ekan kanssa oli raskausaikana jonkunlaista selkä ja häpykipuilua, mut tosiaan en aatellukkaan et tokan kanssa se voi olla sit paljon pahempi.. Iik..
Sulle Titta on näköjään sentään rehellisesti kerrottu et mitä on tapahtunut, mut synnärillä mun asiaa vaan vähän välteltiin, tai vähäteltiin. Onks tällästä siis joskus historiassa tapahtunu useamminkin äideille..?
Oletko sektio vaihtoehtoa miettinyt?
Se on mulla edelleen vahvana mielessä.
Ja tosiaan toi eka synnytys meni ilman kivunlievitystä siis luomuna kun ei epiduraaliakaan ehditty antaa.. eli kokonaisuudessaan oli aika traumatisoiva kokemus.
Hei Fifitin, kiva että kirjoitit kohtalostasi, joka tosin kuulosti todella ikävältä!
Hyvä että ongelmasi on löydetty, mutta ikävä kuulla että se vaivaa edelleen noin paljon.
Oma kipuiluni on onneksi jo ohimennyttä, mutta siitä muistuttaa satunnaiset naksahtelut ja jumppaliikkeissä tuntuva ikävä tunne. Käydessäni kevään ensimmäisellä lenkillä, tuntui kuin lantio olisi hypähdellyt puolelta toiselle..?
En ole koskaan itse saanut nähtäväksi minusta otettuja röntgen kuvia, luotin vain lääkärien tarkastukseen..
Vaiva on kieltämättä ongelmallinen ihan senkin takia, että lääkärit eivät ymmärrä tai osaa tutkia sitä. Kaikkien mielestä liitoksen repeäminen on niin harvinaista, että ei sitä ole voinut sattua..
Miten siinä sitten voi vielä yrittää kyseenalaistaa kokenutta lääkäriä..?
En itse oikein tiedä miten asian kanssa etenisin..
Pyydänkö uutta diagnoosia ja uusia röntgen kuvia.
Kakkosen teko alkaisi olemaan pian ajankohtaista, kun ensimmäinen täyttää jo 1v 3kk, mutta edelleen eka synnytys siis mietityttää suuresti.
Olen tyytyväinen, että enää en mieti tapahtunutta päivittäin, niinkuin ensimmäisen vuoden ajan oli. Nyt ehkä enää viikottain.
Mulla oli kans ensimmäisen kanssa toi sama homma, ennen synnytystä ei mitään, mutta. Pinnistusvaihe lähemmäs 3 tuntia, mutta kukaan ei painellut tai mitään ja lopulta syntyi ihan alateitse. Seuraavana päivänä synnytyksestä sitten se alkoi, en pystynyt kävelemään ja sängyssä kääntyminen käsiä käyttäen onnistui jotenkin. Söin vahvoja särkylääkkeitä sairaalassa ja liikuin tasofordilla, kotiin olisin saanut sauvat, mutta päätin olla ottamatta.
Ilmeisesti mulla ei ollut niin paha se kuin teillä, koska mulla meni ohi jotain parisen kuukautta synnytyksestä. Sairaalasta sain silloin kotiin symfyysivyön, joka tuki tuota häpyluuta ja auttoi vähän kävelemisessä. Kuviakaan musta ei otettu, sanoivat tk:ssa vaan jälkeenpäin että olisivat jo sairaalassa sellaiset ottaneet, jos katsoivat tarpeelliseksi.
Toisen raskauden kohdalla oli jonkinverran symfyysikipua keskiraskauden kohdilla, synnytyksen jälkeen ei mitään.
"Ihanaa" että muillakin on ollut samoja ongelmia.
Totta tuo, ett "ihanaa" että muitakin kohtalotovereita löytyy. Alkaa lopulta ymmärtämään mitä on tapahtunut, kun muillakin on samoja tuntemuksia, eikä ole ollut yksin kokemassa noita kipuja.
Yllättävän harvinaista tämä silti näyttää olevan..
Kysymyksiä joka minua askarruttaa:
- Miten sinulla kipu/ongelma sai alkunsa
- Miten lääkärit ovat selittäneet teille sen mitä on tapahtunut
- Miten te, kenellä on tullut toinen lapsi tämän symfyysi-jutun jälkeen olette toisesta raskaudesta ja synnytyksestä selvinneet?
- Voiko tästä koskaan oikeasti "parantua"
Mua kävi nuori lääkäri katsomassa silloin heti kun vaiva ilmaantui, sanoi, että häpyluun murtuma, mutta sitten kätilöt tuli ja sanoi, ettei ihan sentään.... Kuvia ei siis otettu ja sain vaan fysioterapeutilta ohjeita ja sen symfyysivyön lainaksi. Muualla ei mulle selitelty yhtään mitään ja kun kysyin kuvista sitten jälitarkastuksesta sanoivat vaan, että ne olisi sitten jo otettu jos olisi ollut tarpeellista.
Oletan, että mulla alkunsa sai siitä pitkästä ponnistusvaiheesta joka oli tosiaan lähemmäs 3 tuntia,pojan pää ei meinannut millään syntyä, vaan seilasi edestakaisin. Siitä varmaan tullut sen verran painetta.
Niinkuin jo aiemmin kirjoitin toisen lapsen kohdalla silloin keskiraskauden aikoihin oli tuota kipua ja välillä sellainen olo, että hyvä kun pytyi kävelemään, sairaslomaa ei silti herunut, voi olla että vähättelinkin ongelmaa? Synnytys meni sitten nopeasti ja ponnistusvaihekin normaalimittainen n. 15 min. Toisaalta pojilla oli kokoeroa reilun kilon verran. Synnytyksen jälkeen ei ollut mitään, vaikka sitä pelolla odotti alkavan.
Hei!
Minulla todettiin symfyysin nivelrikko ja odotan nyt päätöstä luudutusleikkauksesta. Viimeisestä synnytyksestä minulla on jo aikaa 12 vuotta ja kukaan ei ole ainakaan vielä pystynyt kertomaan mistä nivelrikko ko. paikassa johtuu.
Hei tulokas,
mikä on nivelrikko ja miten se sinulla todettiin?
Oletko siis kärsinyt siitä 12 vuotta,
tuliko oireet synnytyksessä vai jossain muualla?
Nivelrikko=nivelrikolle tyypillistä on rustopinnan vaurioituminen ja nivelruston osittainen häviäminen nivelpinnoilta.
Minun nivelrikko todettiin magneettikuvissa. Olen kärsinyt vaivasta n. 1 vuoden, oireet eivät siis tulleet synnyktyksessä. Muistan n. 12 vuoden takaisesta raskaudestani, että oikealle puolelle nivuseen sattui istuminen...en tiedä oliko ne jo oireita tulevasta.
Minulla synnytykestä muutaman päivän päästä 4kk ja häpyluun kipu vaivaa edelleen.
En ensin tunnistanut kivun kohtaa koska sain myös jonkun verran repeämiä ja alapäässä oli siis muutenkin paineen tuntua. Pikkuhiljaa kun muut kivut hävisivät sain huomata että aina varsinkin pitkän seisomisen jälkeen häpyluussa tuntuu kova painen ja kivun tunne. sellainen ettei voi seistä aloillaan vaan pakko vaihtaa asentoa kokoajan tai istua alas.
Vaiva myös rajoittaa kävelyä/liikkumista koska sen jälkeen kipu pahenee.
Jälkitarkastuksessa mainitsin asiasta mutta en osannut silloin vielä paikantaa ja selittää kipua koska paikat olivat muutenkin arat.
Gynellä olen käynyt sen jälkeenkin mutta hänkin vaan nopeasti ohitti aiheen??? Tuntuu siis ettei kukaan lääkäri ota vakavissaan kun asiasta yrittää puhua.
Minulla ei ollut tuota painamista synnytyksessä mutta muuten aika vaikea synnytys. Avauduin todella hitaasti (synnytys kesti muutaman vuorokauden) ja sitä vauhditettiin oksitosini tipalla. Ponnistus vaihe kesti reilun puolituntia ja poika oli vähän reilun 4kg
Täytynee ottaa asia taas puheeksi kun pojalla pian 4kk lääkärikäynti.
Ihmeellisen vaiettu vaiva tuntuu olevan. Itsekin olen kysellyt kohtalotovereita ja yrittänyt löytää aiheesta artikkeleja. Ei ole löytynyt
Näköjään yksi kohtalotoveri on ainakin nostanut asian esiin..
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1123610/hyi_helvetti…
artikkelin perusteella alkaa mietityttää itseänikin,
että olisiko aiheesta pitänyt nostaa joku hoitosyyte tms.
no toisaalta se ei mun kipuja olis korjannu,
ja mun tapauksessa lääkärit taisivat tehdä sen minkä piti vauvan pelastamiseksi.. en tiiä..
on kyl outo homma, et asiaa ei hirveesti kommentoida, vai onko tää oikeesti niin harvinainen ongelma??
edelleen itseäni mietityttää se, mitä mahdollisesti voisi tapahtua seuraavassa raskaudessa jos sellaista nyt joskus ees tulee enää..
Hitsit, kirjoitin pitkän viestin tästä aiheesta mutta se hävisi jonnekin..
No aloitan uudelleen. Mukavaa löytää kohtalotovereita kun olen nyt 5 vuotta niitä etsiskellyt :)
Mun ensimmäisestä synnytyksestä on siis 5 vuotta muutaman kuukauden päästä ja siitä asti on symfyysi vaivannut. Supistukset kestivät 3 päivää, ensisynnyttäjänä en ymmärtänyt pitää puoliani ja menin kotiin vaikka vauva oli niin alhaalla etten kunnolla kävelemään päässyt. Lopuksi ne sitten käynnistivät ja se olikin sitten helppo homma. Vuoden päästä sama juttu mutta silloin pidin puoleni ja selvisin vuorokaudella. Sama kätilö niin laittoi asioihin vauhtia, käynnistettiin nopeammin, ja noin vaan oli vauva maailmassa. Kai ne helpolla tuli kun lantio oli kahtia joten ei mistään kiristänyt. Repeämiäkään ei tullut kun muutama tikki ja toivuin nopeasti.
Lantio kumminkin vaivasi kokoajan ja kävin lääkärissä kun en voinut seisä yhdellä jalalla ollenkaan, kenkiä ei saanut jalkaan seisaaltaan. No syy oli ovulaatio, endometrioosi, tyrä jne-- edes rontgenkuvat ei sanoneet mitään. Kunnes menin fysioterapiaan niskavaivasta niin siellä asia tuli puheeksi. Otin kuvat mukaan ja vanha mies hieroja sanoi että eihän näiden luiden näin pidä olla, katsos nyt itsekin :) Lääkäri suuttui kovasti siitä kun menin muualle jauhamaan vaivastani , ei tervehtinyt pojaan 3v neuvolassa :D.
Siitä asiat lähti rullaamaan ja nyt lantio on kaksi kertaa luudutettu ja raudoitettu. Vieläkin vaivaa. Todennäköisesti lantionpohjasta on jotakin hermoja ja rustoja ja jänteitä (tai jotakin) vaurioitunut nin pahasti että ne vaivaavat.
Olen 30 ja eläkeellä. Lapset ovat nyt pian 5 ja nuorempi täyttää kesällä 4. Tässä on ollut hankalaa, onneksi mies on hoitanut kodin, lapset ja minut kun olen ollut pyörätuolissa ja petipotilaana .. Kurjaa, mutta olen tosi onnellinen, saan laittaa lapset kouluun kotoa, ei tarvitse murehtia hoitopaikkoja :)
Uusi hermolääke pitää kivut kurissa ja lisäksi on tarvittaessa kipulääke- pitää vain tietä kuinka paljon ulkoilee ja tekee mitäkin, sillä tavalla hissukseen niin pärjää jaloillaan vaikka kokopäivän :)
Olisi mukavaa viestitellä jonkun kohtalotoverin kanssa! Titaanisesta pelviksestä huolimatta aurinkoista kevättä kaikille :)
Liitin siis kuvan omasta pelviksestäni ennen yhtäkään leikkausta. Kuva on otettu selinmakuulla, ja seisten kuvat jossa toinen jalka ylhäällä on paljon hurjempi. Tuo liitos kun pitäisi olla millin raolla, ja rustolla ummessa, meillä se liikkuu ylösalas jalkojen mukaan ja hankaa kokoajan. Lisäksi on ainakin mulla tosi kosketusarka päältä.
Mulla oli noin sentin rako. Se ei ole vieläkään kokonaan ummessa ja tuskin umpeutuukaan.
Mullekin tuli synnytyksessä paha symfysioosi, joten tiedän mistä puhut Viivi! Istukka ei tullut ulos, joten lääkäri hälyytettiin paikalle ja hän alkoi vatsani runnomisen, jonka seurauksena lantiossani rusahti. Sen jälkeen mut kiidätettiin leikkaussaliin ja istukka kaavittiin ulos. Helvetilliset kivut häpyluun ja si- nivelten kohdalla monta viikkoa, söin reippaasti särkylääkeitä, että edes pystyin liikkumaan ja nukkumaan jotenkuten. Nyt synnytyksestä yli 13 kk ja vieläkään vaivat eivät ole poissa. Häpyluu silloin tällöin narskuu ja si-nivelet lantiossa kipeät. Olen edelleen sairaslomalla. Mulla otettin röntgen ja magneetikuva noin puoltoista kuukautta synnytyksen jälkeen, joista selvisi, että häpyluu nivelessä sentin rako. Fysiatri sanoi silloin, että imetyksen loputtua rako varmasti pienenee, kun hormonitoiminta muuttuu.Joten jos imetät vielä niin parannusta saattaa tapahtua.En tiedä paraneeko koskaan, asteittaista paranemista onneksi on ollut. Tein asiasta hiljattain potilasvahinkoilmoituksen, koska rusahdus tapahtui lääkärin vatsani runnomisesta. Vastausta siihen ei vielä ole tullut. Mulla jo seuraava raskaus mielessä, kun ikää on 37. Pelottaa vaan kestääkö lantio raskauden saati sitten synnytyksen. Oletko muuten käynyt tutkimuksissa tai lukenut syynnytyskertomustasi? Voimia sinulle!