Lue keskustelun säännöt.
Naapurinlapsi-ongelmaa :D
06.08.2009 |
Jotkut varmaan ajattelee että mitä, onko tuo muka ongelma.
Mutta silti:
asumme omakotitalossa ja meillä on piha. Se on aidattu korkeilla kuusipuilla, mutta niiden välistä voi kurkistella kadulta pihallemme ja näkee vähäsen.
Meillä asuu naapurissa yksi 7-vuotias lapsi. Hän tulee hyvin mielellään meille kylään, kun "omalla äidillä ei ole aikaa". Minulla on kaksi lasta, 6 kk v. ja 4 v.
Naapurinlapsi tykkää leikkiä vauvani kanssa, mutta ei oikein isomman, antaa enemmän huomiota vauvalle, leikittää sitä, kantaa sylissään jne. Isompaa lastani harmittaa ja hän haluaisi aina leikkiä naapurin kanssa, mutta naapuri on vain kiinnostunut vauvasta. Minua harmittaa että naapuri ei leiki hytään isomman lapseni kanssa, harmittaa lapsen puolesta. Olen huomauttanut naapurinlapselle asiasta, että olisipa mukava jos leikkisit Emilian kanssa vaikka lastenhuoneessa, minä olen sillä aikaa vauvan kanssa. Mutta ei, naapurinlapsi haluaa aina että vauva on samassa huoneessa kuin hän. En anna lasta hänen vastuulleen, eli en voi antaa hänelle vauvaa ja antaa lasten mennä leikkimään kolmistaan lastenhuoneeseen. Naapurinlapsi leikittää vauvaa ja isompaa lastani harmittaa.
Minun on oltava koko ajan paikalla, enkä millään ehdi istua 4 tuntia lastenhuoneessa, kun on tehtävä muutakin kodissa. Jos poistun huoneesta (vauva mukanani tietenkin), naapurinlapsi seuraa minua heti.
Mitä voisin tehdä? En pikein pidä siitä, että naapurinlapsi luuhaa meillä joka päivä tuntikaupalla ja seuraa minua kuin hai laivaa. Hän juttelee minulle taukoamatta ja vastailen tietenkin ystävällisesti, ja hän haluaa koko ajan kantaa vauvaa ja leikkiä sen kanssa.
Olen sanonut hänelle, että minusta tuntuu pahalta isomman lapseni puolesta, kun tämä haluaisi niin leikkiä naapurinlapsen kanssa, mutta tämä leikkii vain vauvan kanssa. Lapsi ei kuitenkaan reagoi tähän.
Olen kokeillut ottaa tätä naapurinlasta mukaan uimahalliin lasteni kanssa, leikkipuistoon. Mutta niissäkin tämä leikittää vain vauvaa ja minä leikin isomman lapseni kanssa tai hän leikkii muiden lasten kanssa, jotka ovat siellä. Jos paikalla ei ole muita niin kyllä isompaani harmittaa kun naapurinlapsi ei leiki hänen kanssaan vaan leikittää koko ajan pikkuveliä! Ymmärrän kyllä mustasukkaisuuden.
Mitä te tekisitte tälläisessä tilanteessa? Ette avaisi ovea kun tämä soittaa ovikelloa? Olen tehnyt välillä niin... pakko myöntää.
Entä kun on niin kaunis ilma, ja leikimme ulkona, ehkä jopa lasten uima-altaassa? Naapurinlapsi kurkkii puutarhaamme kadulta ja näkee, että olemme paikalla. On mahdotonta olla avaamatta ovea! Mutta en halua että hän tulee meille joka päivä. Koen sen ahdistavaksi miten hän seuraa minua ja vauvaa koko ajan. En voi tietenkään jättää vauvaa hänen kanssaan kahden, kun naapurinlapsi on vielä nuori.
Tänäänkin huvittaisi laittaa uima-allas pihaan mutta en kaipaa meille kuokkavierasta!! Mitä teen????
Kommentit (46)
seuraavalla kerralla kun "kinuaa" herkkuja, ettei teillä ole eikä osteta vähään aikaan! siis valehtele.
Kun tulee ruoka-aika sano hänelle, että te rupeatte syömään ja hän voi mennä kotiinsa syömään. Piste. (tai vihjaa kun valmistat ruokaa, että teillä on varmaankin kotona jo ruoka.. Sanot napakasti ja päättäväisesti)
Nämä on "pehmeämpiä" keinoja ja ovat minulla toimineet naapurin lapseen!
Kun seuraavan kerran on tulossa teille, niin sano että voi tulla tunniksi leikkimään neljävuotiaan tytön kanssa ja sinä itse haluat olla vauvan kanssa kahdelleen!
Saattaa olla sellainen lapsi tämä naapurin tyttö, että "rakastaa" vauvoja yli kaiken, varsinkaan jos kotona ja muualla tuttavapiirissä ei ole pieniä. (minä olin itse lapsena tällainen, halusin pitää sylissä vauvaa ja silittää. en toki ravannut joka päivä, vaan silloin todella harvoin kun näin vauvoja!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin lapsena samanlainen ongelmalapsi kuin ap.kuvaama tyttö. Aikuisena tajusin sen johtuvan siitä että kotona ei ollut oikein syötävää eivätkä omat vanhempani halunneet olla kanssani. Naapurissa sain olla ihmisten kanssa jotka olivat minulle kivoja ja sain siellä syödäkseni. Tämä hävettää minua nykyään kovasti mutta silloin pienenä en tajunnut sitä ollenkaan. Omat vanhemmat vain sanoivat että "kyllä sinä tiedät kuinka käyttäytyä ja osaat tulla oikeaan aikaan pois" Mutta en vaan osannut kun naapurissa oli niin paljon parempi olla. Kotona olin aina vain tiellä. Ja vanhempani olivat/ovat vieraille sellaisia iloisia ,herttaisia ihmisiä, ja ei meilläkään todella mitään alkoholiongelmaa ollut.
sellaista mitä lapsi kaipaisi ja mitä hän teiltä saa. Huomiota ja herkkuja?
Meillä on myös tilanne jossa naapurin lapset ovat usein meillä ja yrittävät heittäytyä talonväeksi. Olen oppinut pitämään heidät kurissa :) nykyään en anna edes juotavaa jos pyytävät. Tylyä ehkä, mutta asuvat tosiaan ihan vieressä ja tiedän että kun annan kerran jotain, he ovat pyytämässä pian lisää kaikkea mahdollista. Näiden lasten äiti tietää tilanteen ja selvästikin kärsii siitä että lapset oleilevat meillä. Ihan tavallinen ja mukava äiti hän kyllä on. Olen joskus miettinyt, että onko tällaisilla lapsilla sellainen tunne omassa kodissaan että heitä ei tarpeeksi huomata tai tuntevat olevansa aikuisten tiellä. Tämä äitikin on useasti ihmetellyt että mitä meillä täällä on sellaista mikä saa lapset viihtymään. Ja että heidän lapsilla on huono koti kun eivät viihdy siellä.. Mitä tuollaiseen voi sanoa?
En tiedä mitä sanoa!
Monta lelua = kotona hyvin asiat?!
Minusta se saattaa kyllä tarkottaa päinvastaistakin.
Ja mukavat vanhemmat saattaa todellisuudessa tarkoittaa ulkokuorta.
En ymmärrä miten vanhemmat ei kerro jos naapurin muksu juoksee naapuristossa pyytämässä karkkia.
Miten niitä lapsia voi kouluttaa jos esitetään että kaikki on ihan hyvin -ja todellisuudessa teette lapsille herkkuja (tietäen ettei kotona anneta) ja jokkut niin järjenjättiläisiä että paiskoo ovia päin tai on kotona eikä avaa kun LAPSI soittaa!
Ostatteko te ovikauppiaalta ja puhelinmyyjältä kun ette osaa sanoa Ei, kiitos!
Turha ihmetellä miksi nuoret on niin veemäisiä.
Metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Sanoin naapurin lapselle että, menee kotiisa täällä ei nyt voi olla. Sit usko ja tuli tunnin päästä uudestaan sitten sanoin etkö sä tajua täällä ei voi rampata. Sen jälkeen ei oo näkynyt. Kovaa tekstiä mutta olen rehellinen ja sanoin mitä ajattelin.
Meillä on tuon ikäiset, kyllä niillä vaan on aika paljon eroa.
Luultavasti tykkää vaan kovasti vauvoista, en ymmärrä miksi häntä pitäisi pakottaa leikkimään 4-vuotiaan kanssa. Vähän eri jutut tuon ikäisillä kuitenkin on, ei enää vauva muttei "tarpeeksi iso" leikkikaveriksi.