millä perusteella "valitsette" alle kouluikäiselle harrastuksen?
Mua kiinnostaa tietää, että millä perusteella valitsette alle kouluikäiselle lapselle harrastuksen? Lapsen mielenkiinnon perusteella vai lapsen taipumusten perusteella? Vai oman mielenkiinnon perusteella?
Kommentit (12)
Paino kuitenkin mielenkiinnossa :)
Esikoisemme harrastaa uimista koska pitää siitä ja itse halusi aloittaa ko. harrastuksen.
Nuorempi poika taas aloitti painiharrastuksen koska meidän vanhempien mielestä hänellä on siihen taipumuksia. On aina tykännyt kaikista fyysisistä lajeista ja nahistelusta. Haluttiin että hän pääsee tutustumaan harrastukseen ja annettiin itse päättää haluaako jatkaa vai ei. Lapsi pitää kovasti painimisesta ja haluaa jatkaa sitä, mikä ei suinkaan tullut meille vanhemmille yllätyksenä.
Koko porukalla harrastetaan suunnistamista koska kaikki pitävät siitä.
Lisäksi äidillä ja isällä on omia harrastuksia.
Vauvojen harrastukset taas ovat enemmän olleet vanhempien harrastuksia. Vauvauinnissa ollaan käyty kummankin lapsen vauva-aikana.
Itse en lapsena saanut valita omia harrastuksiani. Harrastukset valittiin äidin mielenkiinnon perusteella. Sain harrastaa sitä mikä äidistäni olisi ollut mukavaa o_0
Ja sitten kun oli kaksi samana iltana niin valitsin mielummin urheilullisen harrastuksen kuin muskarin.
eli suunnistus. Lapsi käy suunnistuskoulua ja vuoroviikoin "suunnistaa" äidin ja isän kanssa iltarasteilla.
-hyödyllisyys (esim uinti)
-motoriikan kehittäminen (esim luistelu ja tanssi)
-yleissivistys (esim muskari)
-huvin vuoksi
-yksi perusidea on että kaikkea voi kokeilla
ja oppia samalla vähän perusteita
-hyödyllisyys (esim uinti)
-motoriikan kehittäminen (esim luistelu ja tanssi)
-yleissivistys (esim muskari)
-huvin vuoksi
-yksi perusidea on että kaikkea voi kokeilla
ja oppia samalla vähän perusteita
Meidän 5-v. on päiväkodissa, joten mielestäni yksi ohjattu harrastus viikossa riittää. Mietin vain, että olisiko parempi ohjata lasta harrastukseen ,johon hänellä on taipumuksia vai päinvastoin, eli harrastukseen, joka vahvistaa sitä heikkoa osa-aluetta?
t. ap
eikä ainakaa mitään missä pitää saavuttaa jotain tuloksia. Leikinomaiset harrastukset ovat parhaita ja sellaiset joissa lapsi viihtyy. Ei siis kömpelöä lasta taitoluisteluun, siellä hän vain kärsii ja saa huonon itsetunnon.
Ellei nyt oteta mukaan jotain uimista perheen kesken, pyöräilyä jne.
Tyttö oli 9-vuotias kun äkkäsi itselleen itse harrastuksen ja sitä samaa harrastaa edelleen nyt 15-vuotiaana.
Poika oli niin energinen paketti 8-vuotiaana, että silloin laitettin se harrastamaan. Ensin ehdotettiin ja katsottiin sitten tykkääkö se siitä, mitään pakottamista ei missään nimessä ole ollut.
Nyt on 3 vuotta harrastanut erästä itsepuoluslajia. Odottaa kovasti että kesätauko olisi ohi ja pääsisi taas dojolle.
Ensimmäiset harrastukset oli ihan perus temppukoulua tai vastaavaa, tärkeintä oli että lapsella oli hauskaa ja samalla sai liikuntaa.
5- vuotiaana sitten mietittiin enemmän jo sitä mihin lapsella olisi taipumusta ja annettiin lapselle pari vaihtoehtoa. Valitsi liikuntaharrastuksen, josta itsekin olen mielissäni. On liikunnallisesti "lahjakas" jos nyt tuon ikäisestä sellaista voi sanoa. Tuossa lajissa on sopivasti haastetta, mutta ei mitään sellaista totisella naamalla suoritettavaa kilpailua sentään.
Mua kiinnostaa tietää, että millä perusteella valitsette alle kouluikäiselle lapselle harrastuksen? Lapsen mielenkiinnon perusteella vai lapsen taipumusten perusteella? Vai oman mielenkiinnon perusteella?
Myöhemmin se vaihtui salibandyyn ja nyt 6v aloittaa toista kautta sitä. Saa nähdä mitä poika seuraavaksi keksii. Itse olen onneksi saanut kokeilla kaikkia lajeja, mutta yksi oli ylitse muiden; koripallo.
Uimakoulu oli vielä näiden lisäksi. Lapsen jaksamisen rajoissa harrastuksia, sanoisin max 2 kertaa viikossa alle kouluikäiselle.
Mietin vain, että olisiko parempi ohjata lasta harrastukseen ,johon hänellä on taipumuksia vai päinvastoin, eli harrastukseen, joka vahvistaa sitä heikkoa osa-aluetta? t. ap
Lapsen pitää saada harrastaa sitä, missä on hyvä. Jos lapsi pannaan harrastamaan jotain sillä periaatteella, että heikko osa-alue vahvistuisi, lapsi ei saa onnistumisen kokemuksia ja huomaa pian olevansa huono. Se heikentää lapsen itsetuntoa ja pahimmassa tapauksessa hän ei jatkossa halua enää harrastaa mitään.
Minun vanhempani laittoivat minut aina harrastamaan heikkoja osa-alueita ja minulle jäi niin huonot fiilikset, kun en koskaan saanut "loistaa", että laitan omat lapseni harrastuksiin, joissa he ovat hyviä.
Uimakouluun lapsi menee, koska uimataito on perus kansalaistaito, joka jokaisen lapsen pitää oppia. Lapsi kävi ensimmäisen uimakoulun 5-vuotiaana ja oppi alkeet, nyt menee 6-vuotiaana kertaamaan ja vahvistamaan taitoa. Toki lapsi itsekin tykkäsi ja mielellään menee uudestaan.
Futiksen lapsi aloitti 4,5-vuotiaana siksi, koska meidän vanhempien mielestä lapsen on hyvä innostua liikunnasta ja urheilusta pienestä pitäen. Futis on helppo ja edullinen laji aloittaa ja täällä on hyvä junnufutistoiminta. Ensimmäinen kesä oli kokeilua, lapsi innostui itsekin ja halusi talvella jatkaa ja nyt ei tänä keväänä tarvinnut edes kysellä, haluaako kesälläkin pelata...
Toinen lapsi on vielä niin pieni (alle 3v.), ettei vielä harrasta. Ensi keväänä varmasti tarjotaan mahdollisuus aloittaa futis, jos hänkin innostuisi siitä.
Päiväkoti-ikäiselle riittää mielestäni yksi harrastus. Meillä uimakoulu ja futis menee limittäin, kesäfutis loppuu elokuun lopussa ja uimakoulu kestää syys-lokakuun. Talven futistreenit alkaa tammikuussa.
Joo meillä ei alta kouluikäisenä ole ollut harrastuksia, tosin ehkä eskari-iässä vähän jotain jo kokeiltu.
Harrastuksista kyselen yleensä lapselta sen mukaan mitä tarjontaa löytyy riittävän läheltä ja ajattelen lapsen pitävän, sekä ei ole iha sikahintaista (meillä carting yms. moottorilajit siis poissuljettu). Lapset myös keksivät itse harrastutoiveita ja imevät näitä kavereilta.
Meillä harrastettu tällä mentaliteetilla (2 eri lasta ja osa jutuisa aina jäänyt ja uutta tullut tilalle):
- jalkapalloa puulaakisarjassa (tosin lapsi olisi halunnut seuraan pelaamaan, mutta me vanhemmat emme olisi jaksaneet sitä treeni- ja turnausrumbaa)
- jääkiekkoa
- sählyä, sekä seurakunnan kerhossa että joukkueessa
- kokkikoulua
- telinevoimistelua
Sitten kursseja on käyty
- luistelukoulu
- uimakouluja
- tennisleiri
- liikuntaleiri