+++ TALVIMAHAT ELOKUUSSA +++

Killalle onnittelut 154 päivästä ja hakemusten täyttelystä :) Itsekin sain jo paperit neuvolasta, vaikkakin ohjeella että voin hakea vasta syyskuun puolella.



Hankintoja vauvalle emme ole vielä tehneet, en ole vielä uskaltanut. Vaunuja olen kyllä netistä katsonut, ja tuntuu että vaihtoehtoja on ihan liikaa. En minä vain tiedä että millaiset vaunut haluamme tai edes tarvitsemme!



Minulla on oikeastaan tällä viikolla sen rakenneultran jälkeen iskenyt tajuntaan se, että olen oikeasti raskaana. Se jotenkin tuntuu taas konkreettisemmalta, kun näki kaverin siellä vatsassa huitomassa. Puolivälissä jo mennään...



Tällä viikolla oli myös ensimmäinen perhevalmennus. En oikein tiennyt mitä odottaa, mutta ihan positiivinen mielikuva siitä jäi. Mitä nyt siellä terkkari totesi että jos haluaa Haikaranpesään synnyttämään, ei ole toivoakaan mahtua sinne jos ei ole ollut sinne yhteydessä ennen viikkoa 20. Emmekä me oikeasti oltu ehditty tai edes uskallettu vielä miettiä niin pitkälle kuin että halutaanko synnytys siellä vai tavallisella puolella :O Lisäksi valmennuksessa puhuttiin jo imetyksestä, ja se tuntuu vielä kaukaisemmalta ajatukselta kuin synnytys...



Mutta tällä viikolla ollaan mietitty nimeä lapselle ja keksitty aika hyvät vaihtoehdot sekä tytölle että pojalle :)



Smilla 20+6

Onpas meillä hiljainen pino, tulkaas nyt tytöt kertomaan kuulumisia! :)



Nyt on täällä sitten sekin rajapyykki saavutettu (viikko sitten), että syntyessään etuajassa vauvalla olisi periaatteessa mahdollisuus selviytyä keskoshoidossa. No toivotaan, ettei vielä synny sentään, vaan pysyy matkassa tuonne joulukuulle. :) Ihmeen rauhallinen olen nykyisin tämän raskauden suhteen. Tuli vissiin eka puolikas hermoiltua sitten lopunkin edestä. ;)



Edelleen mietin, että onko mulla supistelua vai mitä, kun en ymmärrä näistä tuntemuksista mitään. Terkkarin mukaan ne clue-solut, joita mulla hiivanäytteestä löytyi, voi supistuksia aiheuttaa, mutta toisaalta johan multa sekin hoidettiin reilusti toista kuukautta sitten... Pitää varmaan soitella neuvolaan, jos ei ala helpottaa.



Smilla: onnea puolivälin saavuttamisesta! :) Ajattelin jo, että oltiin samassa valmennuksessa, kun meillä oli kanssa eka tällä viikolla, mutta meidän ryhmän terkkarit eivät tienneet, koska Haikaranpesään pitää ilmoittautua, joten ei sitten tannut olla sama ryhmä kumminkaan. ;) Eipä sillä, että me oltaisiin sinne pesään haluttukaan. Toivotaan kyllä perhehuoneeseen, mutta tavalliselle osastolle.



Jännä muuten huomata, että nyt kun raskaus näkyy selvästi, eikä ole mikään salaisuus enää, niin on päässyt siihen tilanteeseen, josta aiemmin vain lukenut ja kuullut: ihan melko kaukaisetkin tutut ihmiset tosissaan saattavat tulla taputtelemaan vatsaa ja kommentoida sen kokoa (joskus se on pieni, joskus iso) ja kysellä aika henk.kohtaisiakin asioita mm painon noususta.



Olen myös lopultakin päässyt siihen salaseuraan, jonka ulkopuolelle lapsettomuusaikoina jäi -yksi niistä kipeimmin minua koskeneista tilanteista kun lasta vasta "tehtiin": raskaus herättää paljon huomiota ja olen usein esim. työpaikan tilaisuuksissa huomion keskipiste. En välttämättä sitä huomiota erityisesti kaipaa, mutta tuntuu mukavalta olla mukana sisäpiirissä, kun poikkeuksetta muut raskaana olleet naiset muistelevat omia raskauksiaan ja vertaillaan kokemuksia.



Se ulkopuolisuuden tunne lapsettomana oli valtava tällaisissa tilanteissa ja nyt vasta tajuan miten ulkopuolinen sitä oikein onkaan ollut. Huomaan itse olevani nyt aika varovainen ja jos paikalla on lapsettomia naisia koitan hieman jarrutella keskustelua, vaikka en heidän taustojaan tiedäkään. Lapsettomuudessa on niin monta ahdistusta aiheuttavaa tilannetta, joihin joutuu kun lasta ei toiveesta huolimatta ole edes tulossa, että jotenkin toivon etten kenellekään mielipahaa tarkoituksettomasti aiheuta. Vaikka tietenkin haluan myös nauttia raskaudestani täysillä.



Sellaisia ajatuksia näin alkuviikosta. :)



Killa rv 24+0

Mukavalta viikonloppureissulta Muumimaailmasta ja kylpylästä on palattu ja luulin jo olevani huimasti jäljessä pinossa mutta eipä niin ollutkaan... Taitaa kaikilla nää työkiireet viedä kaikki mehut! :)

Ihan ekana, Killa, tästä huomion keskipisteenä olemisesta/salaseuraan pääsystä näin raskaana ollessa. Olin ihan unohtanut sen tunteen ja nyt alkoi hymyilyttää kun luin kommenttisi! Oli niiiin ihanaa kuulua siihen! Olla kerrankin normaali. Ja nyt tuntuu ihanalta kun tiedän että sekin on tulossa (vielä ei ihan kuka vaan kysele tai kommentoi kun ei kaikki ole varmoja/ huomaa). Täytyy vähän häveten tunnustaa, että vaikka lapsettomuusfiilis ei häviä koskaan, raskaana (siis kunnolla raskaana) ollessa se tunne oli vähimmillään ja aika huolettomasti heittäydyin mukaan juttuihin ekassa raskaudessa. Joskus jälkeen päin harmitti kun tajusin, että paikalla oli niitäkin, joilla ei ollut lapsia/ raskauksia takanaan mutta oli vaan niin älyttömän ihanaa kuulua siihen seuraan. Ihanaa kun muistutit siitä!!! Nyt on jotain kivaa odotettavissa eikä vain paniikkia siitä sujuuko kaikki hyvin jne.



Ihanaa myös, että kaikenlainen turha hermoilu on teillä edellä olevilla hävinnyt ( ja osalla takana tulevistakin). Itse olen vielä epävarma ja luulenkin että rakenneultra auttaa. Siihen on vaan vielä niin pitkä aika!!!! Selkeitä liikkeitä tunnen välillä mutta en joka päivä ja nyt on mennyt useampi päivä että en ole aivan varma, onko ollut liikkeitä vai vaan sellaista outoa mahan mylläämistä jostain muusta syystä. Pari kertaa on tullut sellainen tosi kipeä potku, että olen ihan spontaanisti huutanutkin, mutta sitten taas hiljaiseloa... Sykkeen tietysti tunnen mutta kun alan taipua siihen, että kuuntelen ehkä omaani...



Varustehankinnoista vielä. Itse en ole uskaltanut mitään vielä hankkia, en edes sitä tukivyötä (kahdet äitiyshousut olen hankkinut mutta vasta aloittelen käyttöä), mutta netistä olen katsonut sopivaa kantoliinaa ja suvun vauvavaatteita roudannut esille. Tuota kantoliinaa aina välillä käyn ihailemassa ja olen luvannut itselleni, että marraskuun alussa, kun olen jo jollain rv 28 tai 29 saan ostaa sen. Ja silloin kaivan myös vauvasängyn ja vaunut anoppilan varastoista esille. Onpahan taas jotain mitä odottaa! :)

Mukavaa elokuun viimeistä viikkoa kaikille!

Katariina 17+6

Pitkästä aikaa..!



Kadehdittavan pitkällä Killa jo on!! :) Haaveilen noista vkoista myös, että olisi turvallisimmilla vesillä..!!



Täällä supistelut pikkusen jelpannu. Kyl niitä tänäänkin rasituksen jlk tuli, mut meni onneksi ohi. Piientä hentoa liikettä tuntuu päivittäin, muttei tietysti liikkeessä ollessa. Olis varmempi olo varmasti kun liikkeet tuntuis selkeinä ja vahvoina. Sykkeet ollu nyt 148-150 luokkaa. Hiukan tasottunu sieltä 175:stä.



Mua on vaivannu jatkuvat päänsäryt. Vkon päästä alkaa fysikaalinen, auttoi esikoista odottaessakin. TOIV. saan avun tähänkin!



NIIIN TOTTA SISKOT, tuo ulkopuolisuus lapsettomana ja sitten sisäpiiriin pääseminen raskautuneena tai lapsen saaneena..TÄYSIN TOTTA!! Mullakin on ollut niitä tunteita, että haluaa vaan mennä juttuun mukaan ihan kun ei koko lapsettomuutta ois koskaan ollutkaan..mutta ei se onnistu. Sitä on aina lapseton...kuten jo ajat sitten totesin olen "Lapseton Äiti"..ne arvet, ajatusmaailma, tunne myrskyt ja kaikki on vahvasti tallessa.

Muistan kun aattelin sillon, kun olin just synnyttänyt ja raskaus aika ohi, etten varmaan ikinä tuu oleen enää "kateellinen" raskaana oleville tai kokevani mtn neg.tunteita raskaus uutisista tai synnytyksistä tms. mutta hahaa...ne tunteet lapsettomuuden syövereistä nousee pintaan uudelleen ja uudelleen...

"jätettiin kerran ehkäsy pois, ja nyt testi on plussaa" HITTO ET SE ON JOLLEKIN NIIN HELPPOA!!

Hieno juttu OIKEESTI, mutta se joku tunne tuolta kumpuaa, kateus vai mikä lie..et no just, no TE ETTE TIEDÄ LAPSEN SAAMISEN YRITTÄMISESTÄ MTN..tmsv.



Vauvakuumetta mullei varmaan ikinä ole ollut, ettei mua se ole koskaan niin riipinyt..oma jälkeläisen kaipuu on SUUNNATON! Ja tällä hetkellä tottakai sisaruksen antaminen esikoiselle..

KAIKKI kaveri piirissä ovat "antaneet" jo sisaruksen esikoiselleen ja minä jo kerkesin useiden hoitojen jlk rutistamaan esikoistani ja kuiskaamaan hänen korvaansa anteeksi pyyntöjäni kun en pysty hänelle antamaan sisarusta...



JOS saamme tämän vauvan maailmaan ja kaikki menee hyvin..olen IKIONNELLISIN..olenhan sitä jo nyt, kun meillä on tuo täydellinen pieni nti!! Sisarus olisi rikkauden päälle rikkaus..

ja olemme puhuneet, että sitten lapsi lukumme on täysi. Hoitoihin emme enää lähde.

Jatkuuko nuo lapsettomuuden neg. tunteet sittenkin..? TAKUULLA...

Joskus toivon, ettei niitä olisi...mutta sitten osaan olla niistä myös "kiitollinen", sillä KOSKAAN EI LAPSI/LAPSET ole itsestään selvä asia, niiden "tekeminen", saaminen, yö valvomiset, hampaiden tulo, sairastumiset yms...

jokaisesta hetkestä olen ollut kiitollinen (nooo, rehellisyyden nimissä meidän 2vuoden uhma on joskus mennyt yli kiitollisuuden tunteen..heh), olen saanut kokea ne..olla ÄITI!



-Stinna rv 14+3

Hiljaista on tosiaan ollut, työpäivät ovat olleet kiireisiä ja illalla vain miettii että miten pysyisi hereillä... Minulla on edelleen se ongelma, että jos nukun päikkärit, valvon yöllä pari tuntia. Joten pakko vain sitkostella - ja yöllä hereillä ollessa miettiä, että kuinkahan monta vuotta siihen vielä menee että saa taas nukuttua normaalisti :D



Hyvään aikaan Killa otti esiin sen, että enää ei olekaan ulkopuolinen raskausasioissa, nyt kuuluu siihen salaseuraan. Se on välillä niin outo tunne. Ja itsekin aina välillä mietin että pitäisikö varoa sanojaan, jos paikalla on vaikka lapsettomia työkavereita, sillä en tiedä heidän taustojaan. Mutta toisinaan sitten estottomasti innostun ottamaan ilon irti raskaudestani ja siitä puhumisesta :)



Ja Stinna: pakko myöntää että ne katkeruuden tunteet puskevat jopa raskaana esiin, jos kuulee että joku on tullut helposti raskaaksi! Siis ei se ole minulta pois, mutta... Kyllä ne haavat ovat vain niin syvällä. Ja mitä tulee lapsettomuushoitojen jatkoon, olen jo miettinyt, että miten jaksa jatkaa sitä taas joskus vuoden päästä? Vai jaksanko? Olen jo sitäkin ehtinyt toivoa, että ihme tapahtuu ja tulen raskaaksi ilman hoitoja. Nämä ovat ajatuksia, joita "normaalien" ihmisten ei todellakaan tarvitse miettiä. Joten eipä se ehkä olekaan niin ihme, että toisten helppo raskautuminen herättää tunteita?



Killa: mitä tulee perhevalmennukseen niin minäkin kyllä mietin että saatettaisiin sattua samaan ryhmään. Meillä taisi jopa ryhmässä olla pariskunta, jolla oli sama la kun teillä :D



Katariina: minulla ainakin rakenneultra helpotti todella paljon oloa, tuli paljon varmempi fiilis. Ja minullakin on ihan parina viime päivänä ollut joko ihmeellistä vatsan mylläystä tai sitten ne vauvan liikkeet ovat selkeämmät kuin pelkkä kutitus. Sellaista möngerrystä. Niitä selkeitä potkuja odotellessa...



Edelleenkin saatan unohtua tuijottamaan vatsaani ihmeissäni pitkäksikin aikaa. En voi uskoa, että se on tosiaan minun vatsani ja siellä on vauva :O On se vain niin epätodellista edeleen.



Smilla 21+2

Eka (ja toivottavasti vika) sairaslomapäivä raskauden takia vietetty. Alkuviikosta asti maha on ollut kovin kipeä, sitten iski selkäänkin. Ekan kipuiluyön jälkeen en sitten selvinnyt töihin, kun en juuri ollut nukkunut.



Olin tietty huolissani ja soittelin varalta terveyskeskukseen ja antoivatkin sitten ajan lääkärille. Kaikki oli kunnossa sen tutkimuksen mukaan (kohdunsuu ym) ja päälle otettiin verikokeita, hiiva- ja pissanäytteet. Ilmeisesti niissä ei ihmeempää (en tavoittanut mun terkkaria tänään ja sain vain tiedon että tulokset normaalit ajanvarauksen hoitsulta).



Nyt maha on ollut enemmän tai vähemmän kipeä joka päivä, mutta ehkä se pahin on ohi. Selkäkipu helpotti, kun vaihdettiin miehen kanssa puolia sängyssä: mulla on ollut pehmeämpi patja ja ilmeisesti se nyt ei sitten enää mun selälle sovikaan?! Se tukivyö pitää varmaan sitten täällä nyt vihdoin hankkia, ettei ala selkä pahemmin vaivata.



Ehkäpä nuo mahakivut ovat sitten kasvukipuja tms. mutta kyllä ne vaan hiukan pelästytti. Tuntuu jotenkin niin hölmöltä, kun ei tiedä yhtään mistään mitään... Olisi kiva oikeasti tietää millaisia se supistuksetkin on, kun sellaista kivutonta "kiristelyäkin" mulla silloin tällöin on, mutta en osaa sanoa onko supistusta vai ei. Poika on onneksi ollut koko ajan aktiivinen ja välillä nyrkkeilee sen verran vauhdikkaasti mahassa, että ei ole epäilystäkään etteikö siellä oltaisi hengissä. :)



Seuraava neuvola on parin viikon kuluttua, siihen asti toivottavasti selvitään pahemmitta ongelmitta. :)



Killa rv 24+3

Ei kuulosta kivut mukavilta! Pahintahan siinä on aina se, ettei koskaan tiedä mitä kipuja ne ovat. Minullakin on aina välillä erilaisia kipuja: tänään oli vähän kuukautismaista kipua, joskus varsinkin työpäivän jälkeen bussipysäkille kävellessä taas vihloo vatsan sivuille, joskus taas tulee ilmeisesti niitä supistuksia, tuntuvat sellaiselta paineelta vatsassa.



Ja kaikkia ihmeellisiä ongelmia tulee elämässä: tänään kun kummarruin suunnilleen 90 asteen kulmaan, oli pakko nousta ylös kun alkoi heti pissattaa aivan sairaasti! Ilmeisesti siinä asennossa vauva painoi sopivasti pissarakkoon.



Ja melkein meinasi unohtua: aamupahoinvointi on palannut tällä viikolla. Eilen jopa oksensin oikein railakkaasti, tänään oli vain huono olo. Toivottavasti on vain ohimenevää...



Smilla 21+4

No voi sentäs Killa!! Jaksamista.. voi kyllä tosiaan olla "vain" kasvukipuja. Muistan kyllä että esikoisesta niitä oli, tästä ei ole juuri mtn sen tyyppistä ollut. Paikat on ilm. sen verran jo venyny ja keho muistaa.

Smilla..TOIV.menee ohi pahoinvointi!!



Mulla päänsäryt vaan vaivaa...joka tai joka toinen pv ja kestää pari pvää :( ke:na oksensinkin rajusti, esikoinen itki ja pelkäsi..juoksi yläkertaan ja huusi äitiä. Voi ressu..

Ma:na pääsen fysikaaliseen..ODOTAN SITÄ NIIN!

Painajaiset vuodosta vaan jatkuu...

Viime yönäkin näin unta, et papruun tuli punasta joka muuttu kirkkaammaksi vain paperissa ja katoin pönttöön niin pönttö oli ihan punanen :,(

Sitten siellä ui myös nytipäitä ja joku toukka/mato!!!!

Hih..no en tiä mistä noi madot tuli, mutta noi vuoto unet on kamalia..!!

En vieläkään luota, etten enää vuotas! EIkä sitä voi tietääkään.



Supisteluista:

Tosiaan ne harjoitussupparit on sellasia, et maha menee vain kovaksi ja tuntuu sellasta painetta.

"Oikeat"/pahat supistukset ovat aivan toisenlaisia, en enää ihmettele miksi puhutaan synnytyspoltoista! Se polttaa kun pahimmassa ripulissa..ja pusertaa mahaa oikein kunnolla.

Niihin ei kuulu (ainakaan mulla) viiltelyt tms. repäisevät kivut..(ne kuulostaa kasvukivuilta) vaan se on sellasta jatkuvaa, laukeematonta..tai siis ne harj.supparithan menee kyllä hetkessä ohi, mut ne ei tee kipeetä yhtään.



Eli sen puolesta en olisi huolissani. Varmasti Killa sinun poikasi on siellä visusti ja pitkään vielä 8) kuhan tekee tilaa itselleen! :)



Laittakaas nyt masukuvia?? Mää voisin kans yhden laittaa, se on tosin jo kohta 2vkoa vanha..on tää siitä vähän vissiin taas pullahtanut.



Stinna rv 15+0

Jaksamisia teille kaikille, Killa, Smilla ja Stinna. On oikeastaan ihan hassua, miten nää teidän oireet sopii myös minuun. Eli on mahakipuja, 3 päivää sitten alkoi pahoinvointi uudestaan mutta lähinnä vaan yökkäilen ja oksentanut olen vasta kahdesti, ja tänään sitten kärsin taas päänsärystä pitkästä aikaa. Lääke tosin jo auttoi, ja enää on sellaista pientä jomotusta niskan tienoilla, vähän ehkä viittaa siihen, että olen saamassa flunssaoireita, kun kurkkukin on melko kipeä.



Neuvolassa polttavia mahakipuja sanottiin "kuukautiskivuiksi" eli kuukautiskiertoa noudatteleviksi kivuiksi, ja sitten viiltoja erityisesti kylkien alueilla kutsuttiin kohdun kasvukivuiksi. Lepäämistä suositeltiin lääkkeeksi... Mutta Killa, olen samaa mieltä, että tuskallisinta on se, kun ei tiedä, mistä on kyse. Mulla ei varmaan niitä harjoitussupistuksia olekaan, kun nää on ihan selkeitä kipuja, ei kivutonta painetta mahalla. Ja totta,Stinna, ne oikeat supistukset kyllä huomaa... Tosin mulla ne tuntui selässä aivan järkyttävänä paineena, mutta ne on kyllä sellaisia, että ne ei ihan tosta vaan menekään ohi.



Vähän ihmetyttää tää pahoinvointi ja yökkäily, nykyään aina ruokailun jälkeen ja joskus aikanakin. Melko kiusallista kouluruokailussa... Luulin jo päässeeni tästä ällötyksestä! Mutta pastilleja vaan kuluu, ne auttaa melkein aina.



Neuvolassa sain sitten vähän huonojakin uutisia, eli yhdet sokeriarvot oli koholla eli ne ekat paastoarvot (tai olivat itse asiassa rajalla mutta raja otetaan myös huomioon). Kun toukokuussa paastoarvo oli jotain 3 niin nyt sitten mentiin vauhdilla ylös (5,1 tai 5,3 en muista kumpi) ja vähän itseäkin huolettaa, kun selkeästi on siis raskauden syytä. Kuulun siis sikainfluenssan riskiryhmän riskiryhmään... Eli raskausdiabeetikot ja jopa epäilyt ovat riskiryhmäläisiä, joita aina lääkitään ja testataan. Kai siitä pitäisi olla tyytyväinen mutta enemmänkin olen kai vain huolissani.



Ja toinenkin juttu neuvolassa. Vauvan sydänääniä oli tosi vaikea löytää ja alettiin jo epäillä, että voisko se istukka olla tässä ihan edessä mutta kun ultrassa sanottiin nimen omaan päin vastoin, joten nyt sitten olen vähän puulla päähän lyöty. Sydänääniä saatiin aina vain hetken, sitten vauva joko potkaisi tai uiskenteli tiehensä. Ainakin on aktiivinen! Mutta itse en kyllä tunne niitä liikkeitä kuin vaimeana myllerryksenä ja joinakin öinä vähän potkumaisina. Joka tapauksessa tuntemukset ovat vähäisiä, ei siis edes joka päivä. Tai joka päivä tunnen jotain mutta luulen useimpien olevan vain suolikuplia...



Stinna, kamalia nuo painajaiset mutta varmaan kohta siirryt niihin vauvauniin, tosin nekin oli monilla mun ystävillä melkoisia painajaisia... Itse en ole nähnyt mitään painajaisia nyt, mutta keskenmenon jälkeen näin valtavasti unia vessanpytystä ja verestä. Eli tiedän kyllä, miten kamalia ne ovat! Koeta kestää, kohta ne varmasti loppuvat. Tunnetko jo potkuja? Ne varmaan vois vähän lievittää painajaisia.



Neuvolan jälkeen olen ollut jotenkin taas vähän rauhallisempi - mitä nyt pelkään sikainfluenssaa ihan älyttömästi. Meillä se pelko ei ole edes mitenkään kaukaa haettu, kun joka päivä oppilaita lähetetään kotiin, kun alkavat nuokkua pulpeteilla ja silmät kimmeltävät oudosti. Mutta kun sitä tavallistakin flunssaa riittää, niin ota nyt noista oireista selvää! Toisaalta toivon, että saisin sen nyt enkä sitten esim. keväällä, toisaalta pelkään, että se tekisi jotain vauvalle... Mutta muuten on seesteisempi olo, vaikka niitä potkuja en juuri tunnekaan.

Katariina rv 18+3

Stinna: hurjia painajaisia sinulla, toivottavasti ajan myötä helpottavat!



Kiitos sekä Stinnalle että Katariinalle selvennyksestä supistuksista ja erilaisista kivuista. Pitäisikin varmaan katsoa, että mikä vaihe kuukautiskiertoa olisi tällä viikolla ollut kun parina päivänä oli hieman kuukautismaista kipua. Lisäksi noita viiltoja erityisesti tuolla kylkien seudulla riittää varsinkin kävellessä. Eilen aamulla vain iski sellainen viiltävä kipu tuonne nivusen tienoilla, hetken jo mietin että pääsenkö edes töihin kun ei edes voinut seisoa! Onneksi meni ohi ihan vartissa.



Toivottavasti sinulla Katariina pahoinvointi helpottaa! Minulla onneksi taisi olla vain parin päivän juttu, nyt on taas parempi olo. Mitä nyt samoihin aikoihin pahoinvoinnin kanssa palannut mieletön nälkä taisi jäädä. Tai siis onhan minulla ollut nälkä koko raskauden, mutta viimeiset viikot se oi jo sellaista maltillisempaa. Nyt on taas sitä tasoa että yölläkin saatan herätä siihen että on pakko syödä.



Mitä tulee vauvan sydänääniin, minulla on ihan sama juttu Katariinan kanssa. Toissa viikolla neuvolassa aina vauva karkasi alta pois, samoin tällä viikolla neuvolalääkärissä. Ilmeisesti kaveri ei tykkää että häntä häiritään :) En kuitenkaan itse kamalan usein mitään vilkasta liikehdintää tunne, vaikkakin tällä viikolla liikkeet ovat selkeästi alkaneet tuntua selkeämmin.



Tällä viikolla juttelin äitiyslomasta yhden työkaverin kanssa, ja siinä vasta oikeastaan iski se, että tulossa on oikeasti vuoden tauko työelämästä ja se on iso asia. Olen ehtinyt olla vakitöissä kymmenen vuotta, joista viimeiset kolme tehnyt töitä ihan liikaa, joten outoa ajatella että olenkin sitten vuoden kotona. Ei aikatauluja, ei paineita. Outoa :O



Oletteko muut vielä miettineet, miten pitkään olette kotona ja pitääkö mies esimerkiksi osan vanhempainvapaasta tai hoitovapaasta? Me emme ole vielä tarkemmin puhuneet, mutta ajatus on että mies jäisi sitten vielä hoitovapaalle kun minä palaan töihin. Se on sitten eri asia että miten pitkäksi aikaa, vaatii varmaan aika paljon budjetin laskemista että miten pärjätään. Ja jotenkin hassua tajuta, että on niiden pahimpien pelkojen yli päässyt ja uskaltaa jo ajatella että "sitten kun" eikä vain josittele :)



Tällä viikollahan sitten vahvistui että isyysvapaa on ensi vuonna 5 viikkoa. Odottelen vielä tarkempaa tietoa määräytyykö isyysvapaan pituus lapsen lasketun ajan vai syntymäajan mukaan - meillähän todellakin voi mennä hilkulle että kumpana vuonna vauva syntyy. Toivottavasti menee niin, että mies saa sen 5 viikkoa, on se kahden viikon ero kuitenkin aika valtava.



Kohta pitäisi ruveta valmistautumaan äitiysjoogaan lähtöön...



Smilla 21+6

Joutuuko tohon sokeritestiin kaikki?

Olin esikoisesta kyllä, mutta muistaakseni yhden "huonon" pissanäytteen vuoksi. Joka olikin sitten vaan joku poikkeus ja kaikki oli hyvin.

Olen 26v ja normaali painoinen.



Katariina, juu noi unet on kamalia!! Niin todellisia..ja se sama tuska niissä unissa mitä joka kerta kun verta lirahti!

Tunnen pikku potkuja ja liikettä, eilen oli pv kun ne tuntui selvemmin ja pitkin päivää. Se rauhoittaa todella!!

Odotan että vahvistuis vain :)



Mullakin otti synnytyssupistukset selkeen, poltti niin pirusti..mies sai painaa "hymykuopista" minka jaksoi, se auttoi vähän.



Toivon, että pahin pahoinvointi rupeaisi olemaan takanapäin...esikoista odottaessa oli kamala närästys ihan alusta saakka, tässä vielä hyvin lievää ja satunnaista. Pyydän kyllä varuiks Locek reseptin jos tarvin jatkossa.



JEE, tein eilen ekan kunnollisen vauvahankinnankin! Ostin sellasen kevyen haalarin Kapphalista kokoa 56, tumman ruskea jossa pikkupöllön kuva edessä ja sisäkuosi ruskeavalkoraitaa, käy siis kummallekin. Meinaan, eihän ne vastasyntyneet mtn toppavaatetta tarvi, kun eivät ole ulkona pois vaunukopasta tai kaukalosta. Ainakaan esikoiseni ei käyttänyt ekana talvenaan kun oli 6kk ikänen, ikinä muuta kun sellasta kevyttä haalaria joka oli äippäpakkauksessa mukana, oli aina pussin ja peittojen sisällä ja hikoili aina kun pieni porsas.

Ajattelin, että sellanen kaukalopussi olis kätevä, ei tarvis pukee kun pipo ja sit vaan pussiin ja kaukaloon ja kauppaan tms.

HUOMAATTEKOS, että mietin ja suunnittelen jo edes pikkasen!?!?!?! HUI!!



Mukavaa v.loppua!



Stinna rv 15+1

Heissan täältäkin pitkästä aikaa! Töissä on aivan liikaa hommia, olen alkanut huolestua vaikuttaako kiire ja stressi lapseen, mutta onneksi runsaan viikon päästä helpottaa, sitten olen päättänyt alkaa ottamaan rennommin ja lähtemään töistä jo ajoissa. Mulla muuten äitiyslomasijaista ei ole vielä valittu, hieman kauhistuttaa kuinka tiukille vaihto menee - kaikilla ihmisillähän on melkein kuukauden irtisanomisaika. Ja mun pitäisi siis jotenkin pystyä siirtämään kesken olevat projektit eteenpäin ja perehdyttämään työhön ennen oman äitiysloman alkua. Mutta sijaisen palkkaaminen ei silti ole mun päänmurhe, jos eivät saa aikaiseksi, niin saavat sitten kai miettiä mitä tekevät jos joudunkin jäämään vaikka sairaslomalle jo paljon aikaisemmin. Mites tämä tilanne teillä muilla?



Killa: toivottavasti kipusi ovat hellittäneet! Ei kuulosta kivalta, aina kaikista kivuista huolestuu, ei sille voi mitään. Suosittelen kyllä sitä tukivyön ostoa, itse ostin Babybelt-nimisen tukivyön Bebesistä Kampista, hinta noin 50 euroa ja se tukee mahaa. lantiota ja selkää tosi mukavasti. Toivottavasti Stinna sulla myös päänsäryt hellittävät!



Samoin kommentti Killalle tuosta huomiosta, miten yhtäkkiä on siirtynyt täydestä ulkopuolisuudesta keskelle äitiporukkaa, tuntuu oudolta, toki hienolta silti! Mulla vatsa on myös jo siinä koossa, että huomaan miten saan ihan yllättäviä huomionosoituksia, ihmiset kehuvat ulkonäköä, miehet tarjoutuvat kantamaan kantamuksia, availevat ovia herkemmin jne. Hieman häkeltyneenä olen sitten antanut esim. esimieheni kantaa matkalaukkuni työmatkalla, eihän se nostelu tosiaan hyvää tee. :)



Smilla ja Katariina: mulle sanottiin neuvolassa, että suurin osa vauvoista ei pidä sydänäänien kuuntelusta, siksi ei ole ehkä ihme että välttelevät laitetta - nythän ne vielä mahtuvat siirtymään vatsassa eri puolelle. Meillä poika potkaisi neuvolantädin doppleria sellaisella voimalla, että laite kuulemma hyppäsi irti mahasta...



Smilla, mahdetaankohan käydä äitiysjoogassa samassa paikassa? :) Itse käyn Manipurassa Kampissa ja olen kyllä tykännyt tosi paljon. Tunnit ovat suurelta osalta hengitys- ja rentoutusharjoituksia, eivät varsinaisesti liikuntaa ja ovat tehneet tosi hyvää kiireisten viikkojen lomassa. Kunhan vaan saisin joskus edes kotona aikaiseksi että tekisin joitakin harjoituksia...



Kaikkea hyvää taas kaikille! Mies lupasi ottaa huomenna mahakuvia, meillä ei niitä oikein olekaan, ehkä uskallan sitten laittaa tämän komian kuvun teille nähtäväksi.

Moi ja anteeksi kun tunkeudun pinoonne. Mulla olis myytävänä Patrician tukivyö, hyväkuntoinen sellainen. Olisko jollain kiinnostusta ostaa? Laitan linkin kun löysin samanlaisen olleen myynnissä huuto.netissä. Mä en siis ole alkanut vielä myymään missään tuota omaani, mammavaatteetkin on vielä kauppaamatta. Niitäkin olis kassillinen kokoa M. Jos joku tarviis...?



Killalle vielä onnittelut raskaudesta, ollaan joskus kirjoiteltu samassa pinossa. Olen entiseltä nimimerkitäni hermione77, vanhat tunnukset ei toimineet joten piti hommata uus. Joskus olen täällä käynyt lueskelemassa pinoja ja olin todella onnellinen puolestasi!

Kuten olen onnellinen kaikkien muidenkin pikään raskautta toivoneiden raskaudesta. Voikaa hyvin ja kaikkea hyvää!



Tässä tää linkki, toivottavasti toimii. Voin suositella tätä todella lämpimästi. Ekan vyön kulutin jo puhki (sain käytettynä). Tää toinen jonka myyn, olen itse uutena ostanut joten on tosiaan vielä hyvässä kunnossa.



http://www.huuto.net/fi/showitem.php3?itemid=110270936

Ja tervehdys Hermionelle tai siis Härdellille nykyään! :) Eikös oltukin Enskapinossa samaan aikaan? Minkäs ikäinen pikkuinen siellä jo on?



Tukivyö-idea on hyvä ja itse asiassa saanenkin sellaisen siskoltani, joka jakautui onnistuneesti viime viikonloppuna. :) Ihanaa oli käydä katsomassa pikkuista vauvaa ja kovasti jo odotan saavani pykätä serkkupojan maailmaan tälle pikkulikalle. ;)



Mahakuvia en ole ottanutkaan sitten viime kerran, joten tuossa nopsaan itselaukaisimella nappasin yhden (vähän epätarkan) teille näytille (laitan sen nyt linkkinä, kun jotenkin tuntuu etten halua sen näkyvän suoraan kaikille kurkkijoille ;) )



http://www.aijaa.com/v.php?i=4784586.jpg



Ne muuten taisi tosiaan olla kasvukipuja, ne mahakivut: niiden loputtua tuntuu että maha kasvoi taas yhdessä yössä paljon isommaksi. Sama juttu oli silloin viimeksi kesällä kun oli enemmän noita kipuja.



Nyt muihin hommiin, koitan taas palata paremmalla ajalla! Hyviä vointeja kaikille! :)



Killa rv 25+0

Killa, joo enskapinossa kirjoiteltiin. Olen suureksi onnekseni saanut tulla äidiksi kahdelle ihanalle pojalle, eka syntyi 09/07 ja toka 04/09. Ihana masu sulla =)

Ajattelin keritä vielä elokuun pinoon kirjoittamaan, vissiin aloitetaan huomenna uusi syyspino?



Kiva lukea kaikkien kuulumisia. Paljon on samoja fiiliksiä!



Aloitin työt viikko sitten ja raskaasta työstä johtuen jännitin, kuinka jaksan. No hyvin on mennyt, vaikka energiaa ei töitten jälkeen juuri olekaan. Päiväunet taas pilaavat koko illan ja varsinkin seuraavan yön unet, joten aina on väsy kun väkisin sinnittelen nukkumatta tuonne kymmeneen. Tänään olin illassa, nukuin aamulla ja pitkään ja siksipä ei vielä väsytä.



Vauvat voivat hyvin kun viikko sitten olin neuvolassa. Vatsa on pinkeä, mutta kun tätä läskiä oli jo ennekin raskautta, niin suurta eroa ei vielä näy. Ikävä kyllä. Kohtu tuntuu jo navan kohdalla (muilla se on sen kokoinen vasta rv 20+), joten eiköhän se siitä pian kasva näkyviin mittoihin. Kuvan laitan vasta sitten. Teillä muilla oli ihanat vauvamahat : )



Miten teillä muilla on hb? Mulla oli viikko sitten (rv 15) 104, ja yritän syödä rautaa vaikka vatsa ei ihan sitä meinaa kestää, joten en ihan joka päivä viitti sitä ottaa. Obsidania kokeilin ensin, ja sitten Maltofer-tippoja. Ne on olleet parhat tähänastisista, plus että niitä voi ottaa puoli annosta, joka mun logiikan mukaan on kuitenkin parempi kuin ei mitään.



Närästys alkaa olla jokailtaista. Liitoskipujakin olen tuntenut pitkillä kävelylenkeillä. Että enköhän mäkin kerkeä saada omaa osaani raskausvaivoista, kuten kätilö jo varoittikin.



T.Mimosa, rv 16+0