Narsistisesta suhteesta toipuminen

Up.

ai sullaki exä narsku,niin mullaki,ja kaikilla tän palstan lukijoilla.

Vierailija kirjoitti:

ai sullaki exä narsku,niin mullaki,ja kaikilla tän palstan lukijoilla.

Näin sanoi asiantuntija kun kuvailin miehen käytöstä, itse en narsistisia piirteitä hänelle ajatellut. Joka tapauksessa oli traumatisoiva suhde.

Kiitos listasta ja hyvä pointti. Näistä miehellä tunnistan seuraavat piirteet:

Huomiohakuisuus

Ei pysty ottamaan vastaan kritiikkiä

Väkivaltainen (henkisesti)

Empatian puute

Lapsellisuus

Suuruuskuvitelmat

Manipuloivuus

Impulsiivisuus

Epärehellisyys

Mitätöinti

Stalkkeroiminen

Empatiakyvyttömyys tai alhainen sellainen

Valehteleminen

Aika monta siis :(

Ja ylempi siis ap.

.

.

Youtubessa on hyvä kanava narsisti vs. minä. Tajusin itsekin sitä katsoessa, että olen seurustellut ehdan narsistin kanssa. Suhteen aikana en sitä tajunnut, ihmettelin vain miksi on niin paha olla. Suhteen jälkeenkin on ollut ahdistusta, mutta nyt alan ymmärtää, että miehen käytös ei ole minun vikani. Hänellä viiraa päässä, ei minulla.

Miehellä todellakin narsistin piirteitä riitti. Oli aluksi lipevä, mutta pikkuhiljaa alkoi arvostella ja lytätä kaikkea minussa. En osannut mitään, makuni kaikessa oli rahvaanomainen, hän itse tietysti oli omasta mielestään sivistyneempi. Kahden kesken nälvi ja kiusasi minua ja muiden edessä muuttui taas lipeväksi. Mukaan tuli myös omistushalu, seksuaalinen häpäisy ja väkivalta. Miehellä ei ollut mitään empatiaa. Kaikki hänen sikailunsa hän käänsi minun syykseni. Jos siis esimerkiksi huomautin hänelle hänen huonosta käytöksestään, hän alkoi syytellä minua jostain aivan toisesta asiasta. Narsisti haluaa saada sinut hämmentyneeksi ja syyttelemään itseäsi.

Vittumaisinta tässä on se, että ulkopuolisille nämä esittävät kunnollista ja hyvää tyyppiä. En usko että tuttavat edes uskoisivat kaikkea mitä tämä mies on tehnyt.

Ajattelin, etten koskaan pysty enää seurustelemaan, mutta nyt tuntuu siltä, että ehkä sittenkin. Narsistin teot eivät olleetkaan minun vikani. Vapauttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Youtubessa on hyvä kanava narsisti vs. minä. Tajusin itsekin sitä katsoessa, että olen seurustellut ehdan narsistin kanssa. Suhteen aikana en sitä tajunnut, ihmettelin vain miksi on niin paha olla. Suhteen jälkeenkin on ollut ahdistusta, mutta nyt alan ymmärtää, että miehen käytös ei ole minun vikani. Hänellä viiraa päässä, ei minulla.

Miehellä todellakin narsistin piirteitä riitti. Oli aluksi lipevä, mutta pikkuhiljaa alkoi arvostella ja lytätä kaikkea minussa. En osannut mitään, makuni kaikessa oli rahvaanomainen, hän itse tietysti oli omasta mielestään sivistyneempi. Kahden kesken nälvi ja kiusasi minua ja muiden edessä muuttui taas lipeväksi. Mukaan tuli myös omistushalu, seksuaalinen häpäisy ja väkivalta. Miehellä ei ollut mitään empatiaa. Kaikki hänen sikailunsa hän käänsi minun syykseni. Jos siis esimerkiksi huomautin hänelle hänen huonosta käytöksestään, hän alkoi syytellä minua jostain aivan toisesta asiasta. Narsisti haluaa saada sinut hämmentyneeksi ja syyttelemään itseäsi.

Vittumaisinta tässä on se, että ulkopuolisille nämä esittävät kunnollista ja hyvää tyyppiä. En usko että tuttavat edes uskoisivat kaikkea mitä tämä mies on tehnyt.

Ajattelin, etten koskaan pysty enää seurustelemaan, mutta nyt tuntuu siltä, että ehkä sittenkin. Narsistin teot eivät olleetkaan minun vikani. Vapauttavaa.

Ja ai niin,mukana oli tietysti myös stalkkerointia, luki salaa puhelintani ja tenttasi aina jollain verukkeella kenen kanssa olen ja missä. Oli myös aivan vakuuttunut että minulla on muita miehiä.

Yksi juttu vielä oli suuruuskuvitelmat. Hänellä oli todella suuret luulot itsestään, vaikka todellisuus oli ihan toinen.

En voi muuta sanoa kuin toivoa tsemppiä kaikille narsistin uhreille. Vika ei ole teissä

Narsistin touhut alkavat hienovaraisesti. Sitä ei heti huomaa, kun hän esittää ensin hyvää tyyppiä. Sitten alkaakin omituinen piikittely ja uhrille tulee epämääräistä syyllisyydentunnetta, kun narsisti alkaa lytätä kaikkea sinussa. Väkivalta on henkistä ja jotkut ovat myös fyysisesti väkivaltaisia. Seksiä narsisti käyttää vallan välineenä.

Itse ajattelin aiemmin, että eihän vahingossa voi joutua narsistin kanssa tekemisiin. Kuvittelin, että nämä tyypit huomaa ja tunnistaa kyllä heti. Mutta ei se menekään niin, nämä paskiaiset liikkuvat keskuudessamme ja esittävät olevansa normaaleja. Nyt suhteen jälkeen tunnistan varoitusmerkit, enkä usko toista kertaa joutuvani sellaiseen tilanteeseen, että olisin narsistin kanssa suhteessa.

up

Vierailija kirjoitti:

ai sullaki exä narsku,niin mullaki,ja kaikilla tän palstan lukijoilla.

Lähes jokaisen äitikin on narsku.

En tiedä, en ole toipunut. 

Pitää alkaa rakentaa itselleen uutta tervettä, tukevaa pohjaa.

Pitää pystyä myöntämään itselleen, että omanarvontunto on ollut matala kun on päätynyt epäterveeseen suhteeseen, siis parisuhteen ollessa kyseessä.

Eli aloita siitä, että opettelet olemaan itsesi paras ystävä, kohtele itseäsi hyvin, ole itse omalla puolellasi. Siitä se ainakin mulla lähti.

Eikö kaikki nuo listalla olevat sovi suurimpaan osaan naisia paitsi suuruuskuvitelmat?

https://www.narsisminuhrientuki.fi/

Tuolta voi löytyä jotain apua. 

Näissä narsku-ketjujen asetelmissa häiritsee (keittiöpsykologian lisäksi) se asetelma, että toinen on aina se viallinen ja itse pelkästään viaton uhri.

Liian mustavalkoista. Kaikki pahuus ulkoistetaan toiseen ja marttyyrin kruunua sovitellaan tiukasti omille kutreille.

Itse erosin syksyllä todella vaikeasta miehestä, jolla on runsaasti narsistisia piirteitä. Ensimmäiset kuukaudet olivat välillä todella raskaita ja pidin itseäni niin arvottomana, että en olisi halunnut enää olla elossa.

Vielä eron tullessa en näitä narsistisia piirteitä ollut huomannut, oivallus tuli vasta pari kuukautta myöhemmin. Siitä saakka olen kuunnellut esim. narsismiin, väkivaltaiseen käytökseen ja traumoihin liittyviä äänikirjoja. Kävin pari kertaa juttelemassa Kriisikeskuksessa, soitin Naisten linjaan ym., koska tarvitsin paljon vahvistusta sille tunteelle, että olen joutunut kokemaan julmas henkistä väkivaltaa. Vaikka tiesin itse, miten kylmästi ja väkivaltaisesti minua oli kohdeltu, tarvitsin käytökselle nimen. Kun ymmärsin kokeneeni henkistä väkivaltaa ja kun sain vielä miehen kylmälle, empatiakyvyttömälle, julmalle ja manipuloivalle käytökselle nimen, koin selvinneeni voittajana. Tiedän olevani nyt turvassa.

Tiedän myös, että traumasidos on syynä sille, miksi pääsin miehestä lopullisesti irti vasta kolmannella yrityksellä. Tällä hetkellä voin aika hyvin, mutta välillä tunnen suoranaista vihaa miestä kohtaan. Halveksin häntä niin paljon, ettei sitä voi sanoin kuvailla. Näiden tunteiden kanssa on toisinaan vähän raskasta, etenkin jos mies tulee uniin painajaisina. Silloin saattaa seuraava päivä olla itkuinen. Tällaiset tumteet on tietysti aivan normaaleja sen jälkeen, mitä olen kokenut, ja tiedän niiden katoavan aikanaan. Olen kuitenkin päättänyt hankkiutua traumaterapiaan, koska haluan saada itseni ehjäksi jälleen ja olen valmis tekemään sen eteen töitä.

Ajattelen itse, että minulla kävi mieletön tuuri, kun pääsin eroon kyseisestä ihmisjätteestä. Hän itse joutuu elämään itsensä kanssa loppuelämänsä, mutta minä olen nyt vapaa 😊 Eihän siitä voi olla muuta kuin onnellinen.

Kiitos paljon vastanneille <3

Ihan alkuun sille, joka sanoi, että näissä kuvioissa on aina vika toisesssa ja itse on viaton uhri, niin itsellä on ainakin ollut ihan päinvastoin. Koko suhteen ajan otin valtaosan vastuusta itselleni, analysoin omaa käytöstä ja yritin olla parempi niin, että toisella olisi parempi olla minun kanssa. Olin kyllä sen verran tolkuissani, että ymmärsin ihmetellä toisen tekoja ja sanomisia. Minulla on kuitenkin traumataustan takia paljon vaikeuksia luottaa itseeni, tunteisiini ja tarpeisiini, minkä vuoksi ostan herkästi toisen näkemyksen. Vaikka on selvä ja monen suulla sanottu, että mies kohteli minua todella huonosti, on vastuun ottamisesta omalle kontolleen vaikea päästä eroon.

Olen myös empaattinen, kuten käsittääkseni moni kaltoinkohtelijan uhri. Ymmärrän herkästi toista loputtomiin ja selitän toisen huonoa käytöstä pois. Harjoittelen ymmärtämään, että vaikka vastapuolellakin olisi haavoja, ne eivät silti oikeuta kohtelemaan minua tai ketään huonosti.

Minäkin tunnen vihaa miestä kohtaan. Olen raivoissani siitä, miten monta vuotta tuhlasin häneen ja jätin monta tärkeämpää asiaa tekemättä hänen vuokseen. Olen myös vihainen siitä, miten olen antanut itseäni kohdella.

Kokemustenne perusteella sain sen käsityksen, että toipumiseen menee aikaa. Olen ollut siinä vääristyneessä uskossa, että nyt kun akuutti tilanne (suhde) on ohi, pitäisi minun heti voida paremmin. Toki voinkin siinä mielessä, etten jatkuvasti mieti miehen seuraavaa siirtoa ja iskua. Tilalla on kuitenkin toisenlaisia vaikeita tunteita, haavoja. Koitan niitä hoivailla, kohdella itseäni hyvin, kuten joku ihanasti sanoi.

Halaukset kaikille teille huonosti kohdelluille!

Ap