Mä en ikinä valmistu! Masentaa.

Jätin aikoinaan koulun kesken kun duuni kutsui ja nyt olen kolmekyppinen vanhus ilman tutkintoa :( Takaan että sua harmittaa myöhemmin ellet ota nyt itseäsi niskasta kiinni!

Hienoa, että olet menossa huomenna ohjaajan kanssa keskustelemaan! Kyllä se siitä! Jokainen tekeegradunsa omaan tahtiinsa.



Nyt otat vaan härkää sarvista ja ryhdyt hommiin - omaan tahtiisi.

- saat ihan varmasti. Näin vielä loman jälkeen intoa riittää. Jos alkaa itkettää, niin so what! Kyllä sä saat sen tehtyä kun saat vähän potkua...

Menet tapaat ohjaajan, hyvä. Sitten vaan teet selvän aikataulu/toiminta suunnitelman joka sopii sinulle ja josta ei tingitä ja kohta olet valmis. Ei kannata heittää hukkaan monta hyvää vuotta. Itkemällä ei gradu valmistu, vaan tekemällä.

Itse valmistuin jo kymmenisen vuotta sitten, mutta jo silloin oli joku hyvä opas (Iso G tai jotain), jossa tsempattiin nujertamaan Suuren ja Mahtavan Lopunnäytetyön Kauhu.



Mikä tökkii? Miten opinnot ovat muuten sujuneet? Tarvitsetko loppututkintoa työllistyäksesi (esim. pätevyysvaativuuden vuoksi) vai saisitko töitä ilman graduakin?



Itse nautin gradun teosta. Kun aihe on hyvä, sopivan kokoinen (ei elämäntehtäväkirjoitus) ja pilkkoo tutkimuksen vaiheet osiin ja alkaa vain kirjoittamaan (ei valmiita, stilisoituja lauseita, vaan vaikka tajunnanvirtaa, kunhan kirjoittaa), pääsee jo pitkälle. Puijaa vaikka itseään käyttämällä aluksi isoa fonttia, että sivuja alkaa syntymään ja tavoittelee alinta läpimenoarvosanaa "kunhan saan sen pois pyörimästä", on jo voiton puolella. Tehdessä voin kunnianhimo nousta ja samalla taso, mutta sitä ei kannata liikaa murehtia, mikäli ei aio jatko-opiskelijaksi. Ja siihen ei ole (väitöskirjaa tekemään), jos gradua ei saa kasaan.



Itse vertaisin gradun teon nautintoa Gimblen pelaamiseen. Mukavaa ajankulua. Sopivan rennolla asenteella tuli yllätyksekseni eximia.

Empiriani mukaan vaikeinta on niillä, jotka pyrkivät laajaan aiheeseen ja hyvään lopputulokseen. Rima alas vaan!

Taitaa olla aika mennä nukkumaan - ennenkuin näyttää loppu tulevan...!



Terveisin

se lopunnäytetyön tehnyt

Ja arvosanakin oli keskivaiheilta, vaikka analyysin tein sitten jo ihan vasemmalla kädellä.



Tuo ohjaajalla käyminen auttaa taas vähäksi aikaa. Kysy siltä, jos voisitte tavata säännöllisesti, niin saisit aina välillä tukea, eikä homma tyssäisi missään vaiheessa aivan kokonaan.



Mutta puurtamalla se sieltä tulee, kun vain et anna periksi.



Itselläni oli aivan liian laaja aihe, ja materiaalin kokoamisessa meni jo monta kuukautta. Siitä olen jälkikäteen vähän katkera, että miksi ohjaaja ei varoittanut lainkaan, että urakka on graduun aivan liian suuri. No, alussa mulla olikin kolme eri gradun ohjaajaa, ja ne olivat surkeita, joku ihan supersurkea ja yksi välttävä. Mutta kun pitkään tein, niin graduohjaaja ehti vaihtua vielä neljänneksikin, ja sieltä alkoi vihdoin tulla asiallisia kommentteja. Eli kyllä se ohjaajastakin voi olla paljon kiinni.

kyllä se siitä lähtee.



Ohjaajan kanssa keskustelet gradun keskeisen teeman ja pääpiirteet. Sit vain aloitat kylmästi kirjoittamaan koneelle, joka päivä pikkasen tekstiä ja pian ennenkuin huomaatkaan sulla on tarpeeksi tekstä jota rupeat muokkaamaan ja editoimaan. Tee koontitaulukoita tai laita kuvia paljon, mukavampi lukea.



Jos aihe ei kiinnosta pyydä uusi aihe. Mulla se auttoi, 2 vuotta ketkuttelin "olin muka töissä ja en ehtinyt tekemään" vaihdoin aihetta ja aloin kylmän viilesti kirjoittamaan työn ohessa ja sain sen valmiiksi 5 kuukaudessa. Olen siitä ylpeä vaikka en mitään L siitä saanutkaan.



Pystyt siihen! Tsemppiä!

Valitsin joskus aikoinani aiheen, joka oli tosi mielenkiintoinen. Nyt olen oivaltanut, ettei sillä ole mitään tekemistä tulevan työni kanssa eikä vain nappaa.



Pitäisikö perustaa oma gradutsemppiryhmä? :D

Pyri tosiaan tapaamaan ohjaajaa säännöllisesti ja aika usein, niin pysyy työmotivaatio pinnassa paremmin. Tosiaan, jos aihe tuntuu hankalalta, kannattaa se vaihtaa kokonaan uuteen, voitte varmaan yhdessä pohdiskella asiaa. Tsemppiä!

Meidän ala ei ole helpoimmasta päästä, haluaisin hyvän aiheen ja parin, tuntuu, ettei yksin jaksa. Ja mulla ei ole mitään mielenkiintoa jatko-opintoihin, joten tuntuu ahdistavalta opetella tutkimuksen maailma ihan tätä yhtä projektia varten. Ja joo, onhan siinä yleissivistäviä piirteitä, osaa lukea muita tutkimuksia ym, mutta tällä hetkellä tuntuu tältä.

kannattaisi ehkä miettiä että kannattaako sun valmistua nyt... Onko sulla varma työpaikka luvassa? Itse valmistuin noin vuosi sitten, tein gradun yötä päivää kuukauden verran ja arvosana heikko. Mutta oli vähän pakko valmistua jos en halunnut kauheesti lisäkursseja. Valmistumisen jälkeen en ole löytänyt oman alan töitä, vaan ihan eri alalla. Pelkään pahoin että kuuluun näihin korkeastikoulutettuihin jotka eivät saa töitä laman aikana koska ei ole tarpeeksi kokemusta, ja laman jälkeen katsotaan vähän kuin tautista että "kukaan ei ole halunut tota töihin joten emme mekään sitä haluta". Toisin sanoen, jos ei ole varma työpaikka tiedossa ehkä kannattaisikin pitkittää sitä gradun tekoa laman yli?? Itse gradusta sanoisin että jos et tähtää huippu arvosanaan niin se ei todellakaan ole mikään vaikea juttu, moni vaan tekee siitä niin suuren asian omassa mielessään.

mutta on KANDIN työ kesken... ja laskettu aika ihan kohta. :/ Oon vielä kohtis nuori, mutta kehden lapsen kanssa en unelmoi valmistuvani ennen kuin oon 30.



Eli pää pystyyn, aina löytyy joku jolla hommat enemmän kesken ja levällään. :)

Ja huom. tää on siis mun eka ja ainoa tutkinto mikä kesken. Great.

Eikä se nyt vaadi periaatteessa edes suurtakaan ponnistusta. 15-20 sivua, tosin vieraalla kielellä. Mutta kun ei niin ei. Kynnys korkealla, vaatii liikaa. Voi kettu!

Tärkein asia: laita deadline. Päätä valmistua vaikka jouluun mennessä - katso opinahjosi ohjeet, mihin mennessä gradu pitää palauttaa, että saat paperit jouluna. Kun palautuspäivä on tiedossa, tee kirjoitussuunnitelma: pistä paperille montako sivua pitää olla, tee sisällysluettelo ja päiväkohtainen tavoite. Esim. 3-5 sivua päivässä on hyvä tavoite. Sitten vaan kirjoittamaan! Kaikkein tärkein neuvo on juuri tuo että rima alas - kirjoita mitä hevonkukkua vaan, kunhan tekstiä tulee. :) Valmis työ on hyvä työ! Kyllä ohjaaja auttaa ja tökeröimmät virheet voit korjailla sitten ennen palautusta. Kunhan et jää junnaamaan sivulle 1 jonkun täydellisen lauseen kimppuun. Paljon tekstiä laadusta tinkien - kyllä sillä keinolla semmoinen perustasoinen c:n gradu syntyy...

ja kerro totuus eli ettet ole edistynyt. Kyllä kunnon ohjaajalta niksejä löytyy.



Pilko se iso "gradumöhkäle" pienempin etappeihin, sovi niille päivämäärät ja pidä aikataulu. Joka aamu kirjoitetaan. Luovaa päivää ei kannata odottaa, koska sitä ei tule.



Olen tehnyt kaksi gradua, toisen humanistiseen ja toisen oikikseen, ja voion vakuuttaa, että koskaan G:n kirjoittaminen ei napannt. Silti väänsin M:n työt. Onneksi sain valmiksi.

. Jos aihe ei kiinnosta pyydä uusi aihe. !

Ei meillä ainakaan aiheita mistään pyydelty, vaan ihan itse piti tutustua, että minkä tyyppisiä graduja meidän alalla voi tehdä. Ja sitten itse kehiteltiin aihe ja etsittiin näkökulma ja rajattiin se. Mulla tuo oli suuri työ, meni ainakin puoli vuotta tuohon aiheen kehittelyyn.

Ja sittenkö jossain vain pyydetään uusi aihe?

gradun lisäksi vielä joitain opintojaksojakin ja ahdistaa työn suuri määrä johon en vaan saa otetta. Harmittaa että lapsillekin tulee oltua kireä tämän oman saamattomuuden ja paineen vuoksi. Olen päättänyt tarttua tekemiseen ja tehdä vaikka siten hitaasti mutta varmasti. Kirjoittaa vaikka ei erityistä innostusta olisikaan. ennestään tiedän sen minulla toimivan, alan vaan kirjoittaa ja jossain vaiheessa, toivottavasti pian, työskentely imaisee mukaansa ja työstäminen on kivaakin. Kun nyt vaan pääsisin tämän loman jälkeisen aloitus ahdituksen yli.

ihan itse aihe keksiä. Tai voi laitoksella olla antaa jotain vinkkejä, mutta ei suoraan sanota, että tästä ja tästä nyt kirjoitat. Eli vaikeaa on aiheen löytäminen ja sen rajaaminen. Jos joku sanoisikin että tästä nyt kirjoitat ja sillä siisti, niin se voisi jopa helpottaa.