4-v. raivoaa päivähoidosta hakiessa
Hei,
meillä on aika haasteellinen 4-vuotias poikalapsi joka viime vuoden aikana aloitti jatkuvan kiukuttelun ja raivoamisen silloin, kun isä tai äiti hakee päiväkodista. Ei tahdo lähteä kotiin, leikki on kesken, sitten kun lopulta saa lähtemään keksii sen seitsemän mutkaa matkaan. Periksi ei lähdössä anneta ja yleensä lopulta, kun äiti / isä on ensin pyytänyt muutaman kerran, lopulta käskenyt, joudutaan yleensä kantamaan raivoten pois. Aikaakin on yritetty antaa leikin lopettamiseen, esim. että "leiki sen aikaa, että äiti/isä hakee repun", mutta tuntuu että poika aina keksii jonkun syyn, jonkun asian joka ei mene niin kuin piti, jonka perusteella voi aloittaa kiukuttelun. On myös sovittu jo etukäteen kotona suunnilleen aika, jolloi poika haetaan, esim. "äiti/isä hakee, kun olet ehtinyt jonkun aikaa leikkiä ulkona", jotta poika voisi siihen valmistautua.
Päiväkoti alkoi taas tänään pitkän loman jälkeen ja kuinka ollakaan, täysin sama juttu toistui päiväkodista hakiessani. Olen yrittänyt puhua pojan kanssa asiasta kun tilanne on rauhallinen ja kotona aina sovitaan, että seuraavana päivänä lähdetään reippaasti, mutta...
Alan olla aika väsynyt ja toivoisin, että joku voisi antaa edes jonkun neuvon, kertoa omista kokemuksistaan ja miten tämä kierre saadaan katkaistua.
Mitsuliini ja poika
Kommentit (4)
Kiitos Tupuliini hyvistä ajatuksista ja vinkeistä. Näin varmaan juuri on, poika mieluummin olisi kotona ja kokee päivät aika pitkinä ja rankkoina. Päiväunetkin on jättänyt pois, joten arkena myös yöunet voivat jäädä liian lyhyiksi, vaikka yritämmekin hänet ajoissa saada sänkyyn illalla.
Huomiota ja aikaa yritämme antaa iltaisin, illat vain tosiaan jäävät aika lyhyiksi aikaisen nukkumaanmenon vuoksi.
Olen itsekin miettinyt tätä noidankehä-asiaa - uskoisin että näin varmaan on. Tiukkaan komenteluun haku aina väkisinkin päättyy, kun poika ei suostu lähtemään pyytämällä.
Tuo uusi lähestymistapa-ajatus on aivan loistava - kiitos ajatuksesta, ei ole tullut näin mieleen! Tätä kokeilemme heti. Otimme myös käyttöön tarrapalkinnot - saa tarran jos lähtee nätisti kotiin haettaessa ja sitten tietyn määrän jälkeen seuraa joku palkinto.
Mitsuliini ja poika
Meillä päiväkodin aloittaessa 4v tyttö aloitti ihan saman jutun, ennenkin tyttö ollut hoidossa, mutta nyt päiväkodissa siis ensimmäistä kertaa. Ratkaisimme asian vähän tupuliinin tyyliin, eli halaus heti ja sitten kävellessä jutellaan "päivän pituudesta" yms, että on ollut tosi reipas jne. Kotona heti kun ulkovaatteet on otettu pois, menemme sohvalle "istumaan ja halaamaan" päivän taakan pois, jonka jälkeen ilta taas sujuu rauhallisesti. Uskon, että sama voisi tehota teillä ilman tarrojakin, koska pointti on juuri se "väsymys ja stressi" joka päivästä tulee. Nykyään tyttömme jo tietää, että kotiin päästessä pääsee heti syliin, joten kotimatka usein menee tosi ripeästi- tai ainakin nopeutuu, kun asiasta muistuttaa tyyliin "kotona sitten halataan väsymys pois".
Tsemppiä teille!
p.s. jos vielä joudutte "komentelemaan" hakiessa niin sen sijaan ottakaa poika syliin ja "viekää" (tosin helpommin sanottu kuin tehty) ;)ainakin portin ulkopuolelle...
Poikani (täytti juuri 3) päiväkodissa oli alkusyksystä suorastaan epidemia tuon kotiinlähtökiukuttelun kanssa, eli lapset yleisesti kiukuttelivat vanhemman tullessa hakemaan. Siellä otettiin käyttöön juuri nuo tarra- tai oikeastaan leimapalkinnot, eli jos lapsi lähti kiltisti kotiin, hän sai seuraavana aamuna leiman. Ja kun useimmilla oli kymmenen leimaa, pidettiin päiväkodissa lelupäivä tms. Se toimi vähän ajan päästä todella hyvin.
Samaa on meillä tehty kotonakin, pojan omasta aloitteesta - tällä hetkellä leiman saa, kun syö lautasen tyhjäksi, mutta tarvittaessa aihetta voi aina muuttaa.
Meillä auttoi myös se, että hoidosta lähdettäessä keksittiin jotain kivaa, jonka takia kannattaa lähteä nopeasti kotiin tai kauppaan. Esimerkiksi "Jos mennään nyt äkkiä kauppaan, ehditään vielä saamaan autokärry".
Itselleni tuli mieleen, että mahtaisiko poikasi tuolla tavalla protestoida sitä, että ylipäänsä on joutunut hoitoon menemään - omaa väsymystään, jännitystä päivän jälkeen tms.
Poika haluaisi olla mieluummin vanhemman kanssa kotona (luonnollista), mutta koska se ei ole mahdollista, hän kiukuttelee hoitoon joutumistaan juuri silloin kun häntä haetaan sieltä. Kyllä hän kotiin haluaa, hän ei vain olisi koskaan halunnut hoitoon mennäkään.
Tai jos vaikka hoitoon onkin kiva mennä - siellä on myös kavereita - päivä on pitkä ja kenties pojalle jännittävä, hän tsemppaa itsensä jaksamaan kaikki hoitopaikan vaatimat jutut, mutta oman väsymyksensä voi sitten näyttää kiukutteluna kunhan se oma vanhempi on paikalla. Hän ei aloita kiukuttelua vasta sitten kun on kotona vaan heti kun oma äiti/isä on läsnä.
Onko päivä liian rasittava, onko poikasi liian väsynyt -- ehtiikö nukkua yön aikana tarpeeksi? Käy riittävän ajoissa illalla nukkumaan?
Ehdittekö antaa hänelle "riittävästi" yhteistä aikaa hoitopäivän jälkeen - jakamatonta huomiota? Kaipaisiko poika sitä enemmän kuin tällä hetkellä saa?
Koska tuo kiukuttelu samassa tilanteessa on jatkunut jo pitkään, siitä on voinut tulla jo eräänlainen "noidankehä". Päätyykö se aina samalla tavalla esim. tiukkaan komenteluun vanhempien osalta? Testaako poika, että reagoitteko aina samalla tavalla?
Oletteko yrittäneet toista lähestymistapaa. Kun seuraavan kerran kiukuttelu alkaa - otatte syliin/lähelle ja alatte jutella tyyliin: tiedän, että päivä on sinulle ollut pitkä - väsyttääkö? Tuntuiko aika pitkältä odottaa hakijaa? Onko ollut päivän aikana kiva leikkiä... näin esimerkkejä mainitakseni. Ja samalla poistutte päiväkodilta...