Tyttäreni vaatii minua lähes jatkuvasti olemaan lapsenvahtina

Luulen kuitenkin, että se on vaan pitkittänyt ongelman ratkeamista. Tyttäresi tarvitsee nyt ammatillista tukea esim. lastensuojelusta, jotaa saa oman vanhemmuutensa toimimaan. Eri asia on, jos lapsen huolto siirretään sinulle.

mutta tyttäresi on palautettava maan pinnalle. Äidin läheisyyden puute voi olla haitallista lapselle, vaikka korvaava aikuinen olisikin lähellä.



Tyttäresi on ihan selvästi masentunut, ilmeisesti mies halusi erota hänestä tai on jotenkin siitä vielä "rikki". Hakekaa yhdessä apua, tue tytärtäsi jos vain vielä suinkin jaksat. Ole kuitenkin tiukkana, sillä muuten tilanne ei ikinä muutu. Tsemppiä!

Anteeksi vaan mutta kuulostaa aika kauhealta. Tyttäresi syyllistää/kiristää sinua kun haluaa itse hummailla.



Olisi hyvä saada tyttäresi johonkin hoidon piiriin juttelemaan asioista.



Pakottaa kun ei oikeastaan voi joten aloitteen tulisi tulla tyttäresi taholta. Yksi suuri kynnys olisi jo ylitetty jos hän vain suostuisi soittamaan sille psykologille.



Asioista keskustelu auttaisi varmasti näkemään asioita eri näkökulmista ja hän voisi purkaa ahdistunutta oloaan ( oletan että hän on ahdistunut) käyttäytymisensä perusteella.



Auttavia tahoja on monia eli vastuu lapsen hoidosta ( äidin hoitaessa esim omia asioitaan)

voisi olla jakaantunut esim sinun ja kaupungin perhetyöntekijän kesken.

Mielestäni sinullakin on nimittäin oikeus omaan elämään :)



Kyllä ne asiat alkaisivat järjestyä kunhan vain tyttäresi ottaisi sen ensimmäisen askeleen.

Ilmoitat tytölle, että koska hän ei ole soittanut psykologille, sinä teet sen. Soitat ja varaat ajan ja viet tyttäresi sinne itse, jotta varmasti menee.



Minun kokemukseni mukaan tuossa tilanteessa oleva tytär tarvitsisi myös masennuslääkityksen. Sen avulla hän pystyisi olemaan parempi äiti omalle lapselleen. Eli lääkäriaika olisi myös hyvä varata, psykologi kun ei voi lääkitystä määrätä.



Sinun tehtäväsi ei ole uuvuttaa itseäsi tyttäresi lapsen hoidolla ja hänen haukkujansa kuuntelemalla. Voit kuitenkin ottaa nyt tyttöä "niskasta kiinni" ja toimittaa hänet siihen hoitoon, mitä hän tarvitsee: eli se psykologi keskusteluun + lääkäri lääkityksen määräystä varten.



Tyttäresi voi selvästi erittäin huonosti, eikä ehkä kykene nyt itse tekemään päätöksiä ja ratkaisuja, puhumattakaan että hoitaisi asioitaan eteenpäin. Mielestäni voit aivan hyvin varata aikoja hänelle hänen puolestaan (toki ilmoitat ensin, mutta et välitä vastaväitteistä). Hän saattaa pullikoida vastaan, mutta pysy tiukkana ja ilmoita, että välität hänestä niin paljon, että viet hänet nyt hoitoon. Ehkä vuoden päästä hän kiittää sinua, jos kehtaa.

siten voit auttaa ja tukea parhaiten tytärtäsi ja hänen lastaan.



Muista lentokoneen happinaamariohjeet: ensin sellaisen laittaa aikuinen itselleen, sitten vasta lapsimatkustajalle. Jos sinä uuvut tyttäresi pahoinvointiin, menee asiat vielä enemmän sekaisin.

IKINÄ, ole vastuussa lapsenlapsestaan.



Mutta ap, tyttäresi ei todellakaan voi hyvin, vaan tarvitsee terapiaa tai lääkityksen tms. HETI.



Lastenhoidosta... ilmoita ajat milloin voi tuoda, älä lipsu ikinä. Jos haukkuu, niin käske ulos tai laita puhelu poikki. Ei tuollaista käytöstä tarvitse eikä saa sietää.

Tyttäresi kuulostaa olevan tuen tarpeessa. Jos hän ei jaksa hoitaa lastaan ja kaikki kaatuu sinun niskaasi, on ammattiavun tarve selvä. Jos tyttäresi ei saa itse hoidettua asiaa, on sinun ilmoitettava lastensuojeluun tai puhua asiasta lapsen hoitopaikan henkilökunnan kanssa. Lapsella on oikeus vanhempaansa, eikä kenenkään tilannetta paranna se, että hoitamaton mielenterveysongelma rampauttaa arkea.

Tytär ei kuulosta kykenevältä huolehtimaan lapsesta. Mummon luona hän on turvallisessa hoidossa ainakain. Ensin pitäisi kotitilanne ja tyttären psyykenpulmat saada kuntoon. Mun mielestä kannattaisi olla lastensuojeluun yhteydessä ihan ensin.

oiskohan huostaanoton paikka? Ei vaikuta kovin tasapainoiselta äidiltä.

olisiko joku ensikoti tms. voisi olla hyvä juttu tyttärellesi.