KOTILOT+++ELOKUU

Heipat!



Kohta koittaa syyskuu ja se tietää pian lähestyvää synnytystä. Jännittää. - Supistelua on ollut jo enemmän, varsinkin iltasella tuntuu jo välillä aika napakasti. Saa nähdä, miten tämä synnytys sitten todella käynnistyy. Kun ei tulis kamala kiire sairaalaan, että ehtis saada nuo kaksi vipeltäjää rauhassa hoitoon jne.



Neuvola oli maanantaina ja vauva oli laskeutunut, joskaan ei vielä täysin kiinnittynyt. Kaikki arvot ok, eli hyvillä mielin sen puoleen. Yöunet on menneet miten sattuu ja välillä olen valvonut useamman aamuyön tunnin mitä milloinkin tehden. Viime yö pitkästä aikaa rauhallinen ja hyväuninen, mikä myös tuntuu nyt. Aika hyvä olo! :)



Palaan vielä tuohon vanhempien lasten hoitoasiaan. Monenlaista käytäntöä on täälläkin tullut esille ja mielestäni on hienoa, kun on mahdollisuus itsekullekin perheelle ja lapselle sopivaan ratkaisuun. Meillä siis jatkavat hoidossa (vanhempi eskarissa), vaikka olenkin kotona. Tuli mieleeni mainita myös se, että isovanhemmat (=luontevimmat hoitoavut) asuvat meillä kaukana ja ollaan siis miehen kanssa paljolti 'omillamme'. Oman jaksamisenkin vuoksi on hyvä, että on mahdollista viedä lapset hoitoon.



Mutta jatkan vielä samasta aiheesta: Miten meinaatte tehdä isyyslomalla? Onko viimeistään silloin kaikki lapset kotona vai jatkatteko hoidossa olevien kanssa entiseen malliin? Me ei itse asiassa olla vielä mietitty asiaa - se tuli vasta hiljattain mieleeni. Eskarilainen tietysti jatkaa eskarissa - ehkä haetaan sitten heti sen jälkeen kotiin. Ja nuorempi päiväkotilainen saa taatusti 'vapaapäiviä'. Mukava vaan olla sitten koko perheen kanssa arkenakin, kun siihen on mahdollisuus.



Tällaista tällä kertaa. Nyt täytyy mennä syömään. Mukavaa loppukuuta!



Nurmeliini 38+4

Hei!



Olen vastikään plussannut ja aattelin nyt rohjeta tänne jotain jo kirjoittelemaan. Aiemmin kirjoittelin tuolla odotuspuolella 3-kuumeilijoissa ja muutama "tuttu" sieltä näytti täällä olevan:).



Olen 33v, meillä on ennestään poika 2/05 ja tyttö 3/07. Tämä kolmas raskaus, jälleen, antoi itseään odotuttaa eli yritystä ehti olla 4/08 lähtien. Nyt sit vihoin tulivat ne kaksi viivaa:)!! Olo vielä vähän epätodellinen.



Etovaa olo ja yökötystä löytyy, ei onneksi vielä oksentelua. Molemmissa aiemmissa raskauksissa samaa vaivaa ja se on kestänyt ja kestänyt ja...



Missäs vaiheessa olette muut kertoneet lapsillenne odotuksesta?



Mukavaa odotusta kaikille!



Senny rv 5+2

Työpaikkalääkäri epäili että minun selkäkipu johtunee nikamista. Onko sitten joku väli madaltunut, vai mitä. Joka tapauksessa selkä kuvataan raskauden jälkeen ja nyt on edettävä vain päivä kerrallaan. Saikkua nyt alkuun kaksi viikkoa ja jatkot sitten kivun sallimissa rajoissa. Ei kiva ei!



Mutta onneksi nuo kaksi lasta pitävät kiinni arjen touhuissa.



Minsku rv 18

hei Senny ja Minsku, kiva kun tulitte. :) onnea!



kävin eilen ultrassa, pienen pieni sentin mittainen toukka siellä oli kyydissä, sydän sykki niinkuin pitikin. :) ihana olo. samaan aikaan kyllä hirvittää myös, jotenkin tästä tuli paljon todellisempaa. pahoinvointia oli tossa välillä viikon ajan, sitten ei enää mitään. paitsi eilen se sitten alkoi taas. onkohan tää ainakin osittain jotain tsykotsomaattista...? ;) oon kyllä syöny tosi paljon, se on pitäny pahoinvoinnin poissa, mutta olo alkoi olla jo niiiin tukkonen ja lihava, joten täytyi sitte panna vähän jarruja siihen touhuun... molemmista lapsista on tullu yht. 23 kg, eli noin 15 kg sitte on saanu laihdutella. onneks imetysaikana on lähteny melko helposti. mutta olo on ollu tosi inhottava ja tukala. jos tällä kertaa onnistuis olla lihomatta. ainakaan ihan niin paljon!



hoitoasiaa: ei olla oikeen päätetty mitä tehään. ehkä pidetään osapäiväsinä vanhemmat lapset hoidossa, kun nyt on tosi ihana hoitaja löytynyt. mulla on ollu vähän molempien jälkeen synn.jälkeistä masennusta tai babybluesia tai jotain, ihan senkin takia tekis mieli pitää lapset osittain hoidossa. jos vaikka jaksais paremmin?



no. eipä tässä muuta. täytyy lopetella. hyvää vointia siskot! t.VM

olithan sä Minsku tosiaan jo ennen mua täällä! no, onnea kuitenkin! :D

Olipas mukava huomata, että pino oli kärjessä :) uusia plussanneita olikin tullut kuumeilu puolelta, tervetuloa ja Onnittelut!



Minsku, olipas ikäviä uutisia. Auttaako tukiliivit tuon selän kanssa vai pitääkö sinun vain potea? Särkylääkkeitäkin (tehokkaita) taitaa olla aika vähän mitä nyt voi käyttää. Toivottavasti pahin kipu hellittäisi pian.



Nurmeliinilla onkin pian H-hetki käsillä. ihanaa, päästään jännäämään vauvauutisia :) Onko sinulla tyttö- tai poikaoloa? Mitenkäs muilla kolmosta odottavilla? Minulle oli sekä pojasta että tytöstä selvää kumpaa odotin. Nyt kolmosen kohdalla näin ei olekaan.



Senny kyseli koska kerrottu isommille sisaruksille vauvasta. Me olimme ajateleet, että olisimme kertoneet vasta np-ultran jälkeen mutta poika kysyi jo ennen sitä,että onko minun mahassa vauva. Oli ilmeisemmin kuullut kun olimme puhuneet aikuisten kesken asiasta. Mitäpä sitä sitten enää salaamaan. Odotuksesta tuli julkinen hieman aikaisemmin kuin olimme ajatelleet.



Nyt olen ostanut muutaman BumGenius keston ja onhan niitä ollut kiva hiplata ja hipelöidä :) Muutaman bodynkin olen alesta löytänyt. Jännää kuinka on ihan pakko jotain pientä hankkia ja sitten myöhemmin tulee mieleen, että ei kai sitä vaan härnää kohtaloa kun näin aikaisin mitään ostaa.



Me emme ole vielä miettineet isyyslomia. Lapset jatkavat päiväkodissa osa-aikaisina. Poika onkin e-ryhmässä joten hänelle se onkin tukimuoto ja hän jatkaa sen takia. Tyttö jatkaa veljensä kaverina.



Mitenkäs Zoyan vointi on? Sinullakin on jo paljon viikkoja kasassa.



Käykäähän kirjoittelemassa. On niin mukava lukea kuulumisianne.



vesseli rv15+1

Onnittelut hyvistä ultrauutisista!



vesseli edelleen

Me kerrottiin aika pian lapsille vauvan tulosta, jo ennen np-ultraa. Nuorempi (3-vuotias) kertoi sitten heti asiasta naapuriin, jotka onnittelivat meitä vielä samana päivänä... Vähän piti toppuutella kiitosten lomassa, kun oltiin kuitenkin vielä niin alussa. Niin - jos on valmis siihen, että muutkin saa tietää, niin voi kertoa. Itse en hoksannut asiaa, kun halusin vaan jakaa odotusasian heti koko perheen kanssa. Muilta olisin kyllä vielä pimittänyt tietoa, mutta veli-viikari päätti toisin. :) Mahakin ponnahti kyllä sitten aika nopeasti esiin, niin oli esim. töissä vaikea salata asiaa pitkään.



Sukupuoli on meillä selvillä ultran kautta ja voin sanoa, että olo oli samanmoinen. Aavistin siis asian itsekin. Jätän vielä kertomatta tässä, kun ei olla sitä miehen kanssa muille paljastettu. ;)



Jepsjoo, kohta viikko laskettuun aikaan. Sitten katsotaan, montako päivää mennään tällä kertaa yliajalle. Aika varmasti menee taas.



Nurmeliini 38+6

ollaan ajateltu kertoa lapsille vasta nt-ultran jälkeen. eli noin 4 viikkoa enää. :)



sain nukkua tänään vähän pidempään, kun meni eilen niin myöhään koulussa. ihanaa! nyt pitäis vääntäytyä kauppaan ostamaan viiliä, kun se on loppu. se jotenki maistuu tosi hyvältä. melkeen on himo siihen. jogurttia olis, mut se ei ollenkaan kelpaa sijaistamaan sitä. sit toinen, mikä maistuu, on sininen maito. yleensä juon aina rasvatonta, nyt se jopa vähän inhottaa. lupaa hyvää sekin tän mun painonvartioinnin kannalta. :D



ei mulla oikeestaan asiaa tainnu olla. hyvää viikonloppua jo näin vähän etukäteen! kohtahan me saadaan uus pinokin jo laittaa. t.VM, oliskos viikot sitte 8+1???

Kerran jo meinasin kirjoittaa, vaan bittiavaruuteen kaikki sitten katosi. Ikää 31 ja lapset 3 ja 5, molemmat poikia. Kokopäivätyössä ja lisäksi opiskelen, eli hommaa riittää.



Toinen lapsi syntyi kesken rakennusprojektiamme, joten olin yh:na ensimmäisen vuoden, kun mies juoksi työpaikan ja raksan väliä. En paljoa niistä ajoista muista. Valokuvista näkee, että olemme olleet keskeneräisessä talossa vaunujen kera milloin mitäkin puuhaamassa. Nyt ei enää sellaista tiedossa, joten sikäli ihanaa. Koulukin pitäisi saada päätökseen tänä syksynä eli lopputyötä pitäisi vielä vääntää. Lapsille kerromme, kunhan maha alkaa näkyä. Olen heille kertonut aiemmin, millaista oli, kun he olivat masussani ja ovat asialle naureskelleet, että he siellä äitiä silloin kiusasivat potkuillaan. On varmaan jännää, kun sitten huomaavat potkut ja muut. Ällötystä tässä odotuksessa ollut aiempaa enemmän, tosin nyt 2. päivä ilman sitä! Yes!

Nyt vielä matkaa h-hetkeen...rv 7+1

Onpas mukavaa lukea teidän juttuja alkuraskaudesta =) Paitsi tietty tosta pahasta olosta... Mulla se meni ohi aika hyvin, mut sitten söinkin niitä pahoinvointilääkkeitä.



Joku poti selkäkipua. (Sori, mulla on maailman huonoin nimimuisti) Mulla on madaltumaa kahden nikaman välissä, ja panacodia oon syöny raskauden aikana. Se on siis ihan sallittu lääke raskauden aikana, eteenkin kun panadol on ihan yhtä tyhjän kanssa. Fysiatri sanoi että lantiopohjalihaksia kannattaa treenata, eteenkin raskauden aikana se on vaan hyödyksi pidätyskyvyn kannalta, mutta myös selän hyvinvoinnille. Ja sit raskauden jälkeen syvät vatsalihakset (sitten kun lekurilta saa siihen lupaa).



Kävin neuvolassa, ei mitään ihmeellistä siellä. Hb nousussa (vatsa krampissa noista rautalääkkeistä), sf-mitta oli kasvanu vähän liian paljon mun mielestä (2,5 cm kahdessa viikossa, oon nyt keskikäyrän yläpuolella).Toivoisin siis pientä lasta =) Ens viikolla ä-polille kattomaan kuinka iso tää vauva on.



Minä kun oon yksin, niin ei tuu tulevalle isälle isyyslomaa, joten sitä ei tartte miettiä =) Enkä mä muutenkaan kestäis sitä pari viikkoa putkeen täällä! Sain vihdoin ja viimein turvaistuimen ja sitterin siltä, alkoi olla jo viime tipassa! Katsotaan nyt jos se on selvinpäin vielä kun vauva syntyy...



Synnytys mielessä, suppareita tulee kyllä ihan kiitetävästi, kipeitäkin sellaisia. Mut yliajalle uskon että mennään tälläkin kertaa. Ex-mies on luvannut tulla mukaan synnytykseen jos sillä ei ole töitä silloin (tiedän, hieman outo valinta, mutta se oli mukana kun meidän yhteinen lapsi syntyi, ja luotan sen tukeen. Ollaan kuitenkin edelleen tosi hyviä kavereita, ja se on oikeesti ainoa kavereistani mitä päästäisin mukaan synnytykseen).



Huono olo on taas ajoittain vaivannu loppuraskaudesta, onneks on niitä lääkkeitä vielä jäljellä! Mä vihaan tätä kuvotusta, ja samalla on närästystä, kipuja milloin missäkin ja nyt nenäkin tukossa. Tulis jo!



Zoya 36+3

Zoya, samanlainen olo noiden vaivojen kanssa... ensimmäistä kertaa olen huolissani omasta jaksamisestani vauvan tulon jälkeen, koska mies on lähes koko ajan töissä. Eräs koulutyö on pakko kirjoittaa nyt ennen joulua loppuun, ja nuo 3- ja 4-vuotiaat tyttäret pyörivät myös mukana arjessa.



Onkohan sitä tullut vanhaksi? Kaipa sitä kaikilla on se oma raja mitä jaksaa... nyt ainakin tuntuu, että kolme lasta taitaa olla minulle maksimi. En uskalla edes ajatella, millaisia nämä erilaiset vaivat olisi seuraavassa raskaudessa, jos sellaista tulisi. Pitää vaan toivoa, että synnytyksestä selviäisi vähin vaurioin :).



Olen vakavasti harkinnut sterilisaatiota synnytyksen yhteydessä, mutta en ole siitä vielä puhunut mitään neuvolassa. Enkä tiedä edes saisinko sitä, koska olen alle 30, vaikka kolmas lapsi onkin nyt tulossa. Toisaalta tuntuu, että taidan katsella 35- vuotiaaksi asti, ja sitten tehdä lopullisia päätöksiä sen asian suhteen.



Toinen TULISI JO! Viikon päästä...



Sabine 36 + 0

Minä olin eilen tuntevinani ensimmäiset lepatukset mahassa. Yritin kuulostella niitä sitten pitkin iltaa mutta tunne ei enää toistunut. Nyt olenkin sitä mieltä, että taisin kuvitella koko jutun.



Tuota sterilisaatiota olen itsekin miettinyt. Kolme on meille hyvä luku mutta toisaalta tuo toimenpide on niin lopullinen. Onneksi tässä on vielä aikaa miettiä ja pohtia omia tuntemuksiaan.



Juttelin tänään äitini kanssa ja hän tuntuu olevan kovasti huolissaan jaksamisestani. Olin aivan yllättynyt. Mielestäni olen kahdenkin kanssa jaksanut hyvin. Toki välillä on parempia päiviä ja siten niitä huonompia mutta eikös meillä kaikilla. Äitini tuntui olevan huojentunut kun sai asian minulle sanottua. Täytyy tässä joku kerta nostaa "kissa pöydälle" ja jutella suoraan mistä toiselle on tullut tuollainen huoli.



Nyt muksut maate eli ilta hommat kutsuu.



vesseli rv15+3

Minä uutena tääl kirjoittelen :)



Elikäs meille ootettaan syntyvän kolmas lapsukainen maaliskuussa, ennestään on typyt 11/02 ja 06/04.



Massu näkyy jo nyt niin hyvin että kaikki tietää asiasta ja lapset on ihan innoissaan ja myös me vanhemmat :)



Pahaolo ja vellotus alkaa oleen loppu.. Väsy on viel jälellä mut nyt jo jaksaa paremmin touhuilla..



Me ollaan oulusta.. Onkos ketään muita oululaisia tässä ryhmässä?



-Helky84 13+4(neuvolan mukaan)

Meitahan on taalla jo aika mukavasti. :)



PIeni paivitys taaltakin. Vointi on hyva, ja muutenkin menee mukavasti. En muista yhtaan muistinko mainita viimeeksi, etta rakenneultrassa naytti etta meille tulee kolmas tytto. :)



Joku kyseli (aikaa sitten tosin) siita Ford S-Maxista. En yhtaan tieda onko siina takapenkilla kolme Isofix kiinnitysta, vai ainoastaan kaksi. Meilla tarvetta olisi ollut vain kahdelle, joten sen silloin katsoin. Esikoinen on jo 5v, joten on selkanojallisessa korokeistuimessa.



Hoitojarjestelyistakin oli puhetta. Meillahan molemmat lapset kayvat taalla (Jordaniassa) ranskalaista leikkikoulua, koska meidan perhe on kaksikielinen (suomi-ranska). Esikoinen aloittaa jo neljannen vuoden koulussa, ja kakkoselle tama vuosi on toinen - nyt muuton jalkeen edessa on tietenkin uusi koulu uudessa maassa, mutta sama kieli ja systeemi, joten toivottavasti menee hyvin. Koulua viisi paivaa viikossa klo 8-13.15, mutta ainakin pienempi pitaa keskiviikot vapaata - esikoisesta en tieda viela. Tahan asti on skipannut keskiviikot, mutta nyt on jo isompi. Katsotaan miten jaksaa. Ensi vuonna onkin edessa jo eskari eli "oikea" koulu, jossa ei enaa paivia voi jattaa valiin ihan noin vain.



Tytot jatkavat siis koulussa vauvan syntyman jalkeenkin ihan normaalisti. On mukavaa kun saan viettaa aamupaivat rauhassa vauvan kanssa ja asioitakin on helpompi hoidella. Meilla mies ottanee pari viikkoa lomaa siina vaiheessa, mutta kun palaa toihin, ei hoitoapua suuremmin ole, ellei sita palkkaa. Palkkaan tosin apulaisen jo nyt puolipaivaiseksi ettei tarvitse stressata siivouksesta, ja ehtii sitten toivottavasti iltapaivisin viettaa aikaa kahden vanhemmankin kanssa vauvan nukkuessa.



Larubia 22+1

Jeps. Teki mieli avata elokuulle uusi pino. Taisi heinäkuun kirjottelut mennä meillä kotiloilla kesäkuun alle. No samapa se sinänsä, mutta nyt kuitenkin ajan tasalla. Toivottavasti tulee kirjoteltua tänne.



Oma oloni juuri nyt ei ole valtavan hyvä. Söin ilmeisesti eilen illalla jotain sopimatonta, kun heräsin n. tunti sitten huonoon oloon. Närästi ja vähän muutenkin. Harvoin oksennan yleensä tai mitään sellaista, mutta nyt oli pakko pakottaa itseni siihen ja sepäs helpottikin melkein heti. Toivottavasti jäi nyt tähän, eikä tule mitään ruokamyrkytystä tai muuta.



Muuten olo vaihtelee kovin. Maha on sen verran suuri, että pitää lepäillä usein päivän mittaan. Mikään asento tai tekeminen ei tunnu hyvältä, jos sitä jatkuu liian pitkään. Pienissä erissä ja vaihdellen siis paras.



Neuvolassa on kaikki ollut viimeksi ok. Vauvan asentoa ei terkkari meinannut saada selville, mutta lopulta epäili istuvan pyllyllään eli perätilassa olisi. Aiemmassakin raskaudessa oli sama juttu. Ei lääkärikään ollut 3. tarkastuksessa varma asiasta ja sain ajan ultraan ja mahdolliseen käännösyritykseen. Siellä vauva oli sitten jo kääntynyt pää alaspäin, joten ei tarvinnut käännellä. Toivon samaa nytkin. Lääkärintarkastus on ensi viikolla eli sitä odotellessa...



Nyt vielä nukkumaan takaisin, kun olokin taas parempi. Iloista elokuuta kaikille!



Nurmeliini

Kiva, kun Nurmeliini laittoi tämän pinon ajan tasalle - elokuussa jo mennään.



Minä olen tässä pinossa ihan uusi tapaus, aikoinaan silti kirjoitellut Vauvan sivuilla (kuumeilu- ja odotuspuolilla). Meillä on entuudestaan 2 tytärtä, ja kolmatta nyt odotellaan - täysin erilaisin oirein, kun mitä kahdesta jo olemassa olevasta pirpanasta. Kahdessa edellisessä raskaudessa nimittäin oksensin 5 kk aamuin illoin ja aina kuvotti; nyt olen joutunut oksentamaan vain kerran rv:llä 9, eikä kuvotuskaan ole ollut mitenkään päivittäistä / sietämätöntä. Nyt on menossa rv 15+4.



Olisi kiva, jos me kolmatta odottavat aktivoituisimme oikein kunnolla ja pidettäis tätä pinoa ylhäällä =o)! Joskus olen lueskellut nimittäin suurperheodottajien pinoa täältä odottajista kateellisena siitä, miten hyvin heillä toimii tämä virtuaalinen vertaistuki - olisi kiva lukea ajatuksia erilaisiin asioihin myöskin meiltä kolmannen odottajilta =o) =o) =o).



Olikos mp -73 (oliko sun nicki noin?) täällä mukana myös?? Täällä nimittäin kirjoittelee nyt ent. uppo-nalle2 (joka ei onnistunut enää millään konstilla kirjautumaan tuolla vanhalla nickillä), sun kanssa yhdessä kuumeiltiin kuumeilupuolella tätä kolmatta vauvaa n. vuosi sitten ahkerasti =o) - muistan sut ja esim. kahden poj@näidin sieltä oikein hyvin! Mitä kuuluu?? Sinäkin nyt odotat onnellisesti kolmatta - onneksi olkoon!



Palaillaan taas!

UP rv 15+4 (la 20.1.2010)

Kävin lukaisemassa vanhaa kotiloiden pinoa, ja sieltähän selvisi, että mp 73 (jota huhuilin) olikin saanut pienen prinssin jo kesäkuun lopussa - onnea mp 73! Ihanaa. =o)



Edellisessä pinossa zoyaa mietitytti tuleva synnytys; niin mietityttää (jo nyt) minuakin. Muakin mietityttää tehottomattomat supistukset - etenkin lapsivesien menon jälkeen.. molemmissa synnytyksissäni vedet menivät melko laimeista suppareista, ja silti synnytys kestää ja kestää, jos en pääse kunnon oksitosiinitippaan. Tämän seikan takia synnytyssairaala mietityttää, kun Jorvi olisi melkolailla vieressä, mutta esikoisen synnytyksestä siellä tiedän, että siellä on proseduurina odottaa omia suppareita vesien menon jälkeen 1 vrk (24 h). Siksi synnytimmekin kuopuksemme Tammisaaressa, missä toiveitani kuunneltiin ja pääsin tippaan heti sairaalaan päästyämme ja vesien mentyä. Esikoinen oli aikanaan (Jorvissa) 32 h ilman vesiä ennen kuin syntyi ja sai vastasyntyneen infektion - itsellänikin oli kohtutulehdus.



Onneksi on vielä aikaa miettiä sitä minne uskaltaisi synnyttämään. Apuuva. Millaisia mietteitä muilla tulevasta synnytyksestä?



UP jälleen

Onneks tää raskaus alkaa olla pikkuhiljaa loppusuoralla! Korkeintaan 9 viikkoa jäljellä jos menee yli LA, alan olla jo aika kypsä näihin kaikkiin vaivoihin. Sairaalabakteeri pitäis olla poissa, mutta sf-mitta kasvaa huonosti. Selkä reistailee, ja toivon että se ei mene pahemmaks. Mä vaan haluan sen vauvan syliin ja tietää et kaikki on ok, kun oon joutunu syömään lääkkeitä raskauden aikana mitkä eivät ole suositeltavia.



Neuvolakäynti oli viimeks yhtä tyhjän kanssa, ku piti mitata sf-mitta uudestaan. Uusi ihminen mittas, ja sai jotain ihan utopistista tulokseen, 32 cm kun se viimeks oli ollu 26, enkä todellakaan usko että se kasvaa noin paljon viikossa. Mittasin uudestaan kotiin (tiedän et mittaan niin kuin oma terkkari) ja sain 28 cm. Vauva liikkuu onneks hyvin, viimeinen painoarvio on kuukauden päästä, joten toivon että vauva on siihen mennessä asettunu pää alaspäin. Ja että me tullaan johonkin lopputulokseen synnytystavasta, toivon alatiesynnytystä, ehtona vaan on että lapsi pitää olla alle 4 kg. Lääkäri tietty on sitä mieltä että muut on raivannu tilaa ja lapsi vaan pulahtaa sieltä pois, ja jos saan kuulla sen vielä kerran niin suutun kovasti! Esikoisen pitkän ponnistusvaiheen jälkeen en halua kokea sellaista uudestaan, enkä tiedä johtuuko hänen vaikeudet synnytyksestä vai ei, mutta mä en ole valmis ottamaan sitä riskiä. Toivoisin että mielummin käynnistetään kun että tehdään sektio, koska mä oon yksin mun lapsien kanssa, ja voi olla aika vaikeeta toimia yksin sektion jälkeen kolmen lapsen kanssa.



Oon nyt saikulla mammalomaan saakka, joten ei tartte enää herätä aikasin ja lähteä töihin, ja saa levätä päivällä =) Tulevan isän kanssa ei olla missään tekemisissä, mietityttää miten nuo kaikki jutut järjestyy lastenvalvojan luona, ja sit pitää viel järjestää nimenantojuhlat yksin... Luulenpa että isä saa shokin kun aioin pitää yksinhuoltajuuden ja vaatia valvottuja tapaamisia (kun se isä on ollu melkein enemmän kännissä ku selvinpäin), ja pahoin pelkään et koko tapaamisesta lastenvalvojan luona menee päin helvettiä. Jos se edes saapuu paikalle.



Ensi viikolla pitää mennä hankkimaan sängyn vauvalle (kun en saanu lainata sitä kaverilta, vaik niin luulin) ja turvaistuin pitää myös hankkia (kun en saanutkaan sitä tulevalta isältä kun se suutti mulle), ja sit pitää kai pikkuhiljaa ruveta miettimään mitä sinne sairaalaan tarttee mukaan... Vaatteet, petivaatteet, tuttipullot ja muut oheistarvikkeet on onneks jo hankittu =)



Voikaa hyvin =)



Zoya 32+5

Tuonne tammikuisiin olen kirjoitellut,mutta ajattelin täälläkin piipahdella,kun kerran kolmatta odotellaan!



Meillä on ennestään tyttö 04 ja poika 06,jännityksellä odotellaan saadaanko sisko vai veikka!:-) Lähisukulaiset toivovat tyttöä,koska nyt on sukuun tullut poikia kolme perättäin. Itselleni on kyllä ihan sama,kunhan kaikki menee hyvin!



Joitain tarvikkeita meillekin pitää hankkia,ensin kun ajattelimme lapsiluvuksi kaksi ja niin ollen tuli tavaraa jo pistettyä kiertoon...



-hedgehog78 rv 18+3