Onko muita joiden miehellä työmatkoja?

on kerrallaan pitempiä jaksoja. Matkustaa pääasiassa aasiaan ja amerikkaan joten aikaerot sun muut... On yleensä 1kk 4kk kerrallaan, näitä 3-4 kertaa vuodessa. Viimevuonna tuli yli 200 päivää... Itse vielä hoitovapaalla, lapset 8,6 ja 2. Arjen pyörittämiseen tottuu mutta ikävään ei, lasten eikä omaan. Meillä on vahva parisuhde, mutta kovilla ollaan. Luottamuspulaa ei ole. Meitä on myös lähentänyt omalla sairaalla tavallaan erillään olo, arvostus toisiamme kohtaan on lisääntynyt ja nauttii siitä hetkestä ja kaikesta mitä on. Helppoa tämä ei ole, mutta miksi pitäisi!?

Kuinka olette ajatuneet tuohon siis oliko ratkaisunne yhteinen?

Saksassa yli 3v ennen lapsia ja nyt olisi vaihtoehtona muuttaa koko perhe aasiaan, mutta minä en halunnut eikä mieskään halua lapsia sinne. Joten itse ehdotin hänen matkustamistaan. Koska kyse proektiluontoisesta työstä, loppuu taas vuoden päästä ja seuraavaan voi hyvinkin mennä 5 vuotta. Lyhyitä matkoja tulee tekemään niin kauan kun on firmassa, mutta viikko silloin tällöin ei ole kuin vaihtelua ;)

ja silloin on pois kaksi päivää. En kaipaa tai nauti tästä milläänlailla, mutta menee. Lasten harrastuksien ja muiden asioiden järjestäminen tulee kuitenkin näissäkin pienissä poissaoloissa eteen. Eniten rassaa se, että työnpuolesta matkusteluun olisi kaiken aikaa lisäntyviä tarpeita ja paineita. Samoin jos mies etenee urallaan tässä työpaikassa, matkustelun määrä vääjäämättä kasvaa. Mies on etevä hommissaan ja koen tilanteen umpikujaksi. Jos kannustan häntä, koen että kannustan häntä vieraantumaan perheestään ja koen mahdollisen runsaan matkustelun uhkana myös avioliitollemme.

Näin on jatkunut jo 20 vuotta eli koko sen ajan, kun olemme olleet yhdessä! Meillä on nyt 11 v ja 7 v lapset. On raskasta olla yksin kotona lasten kanssa, etenkin kun he olivat pienempiä. Teen lyhennettyä työaikaa, 6 t/pv, jotta selviän tästä helpommin. Sitten kun mies on kotona, niin hän tosiaan on kotona ja avuksi paljon. Mutta kaikki omat menot on suunniteltava sen mukaan, onko mies kotona vai ei. On mukavaa olla kotona yksin lasten kanssa ja on mukavaa, kun mies on kotona. Eli voi kai sanoa, että olen jo jotenkin tottunut tähän!

sorry nyt että vähättelen, mutta eihän se oikeasti ole!

Yksi hyvä vaihtoehto on ulkomaan työkomennus. Silloin perhe saa olla enemmän yhdessä.

Noin kerran kuussa Euroopassa jossain ja silloin on pois kaksi päivää. En kaipaa tai nauti tästä milläänlailla, mutta menee. Lasten harrastuksien ja muiden asioiden järjestäminen tulee kuitenkin näissäkin pienissä poissaoloissa eteen. Eniten rassaa se, että työnpuolesta matkusteluun olisi kaiken aikaa lisäntyviä tarpeita ja paineita. Samoin jos mies etenee urallaan tässä työpaikassa, matkustelun määrä vääjäämättä kasvaa. Mies on etevä hommissaan ja koen tilanteen umpikujaksi. Jos kannustan häntä, koen että kannustan häntä vieraantumaan perheestään ja koen mahdollisen runsaan matkustelun uhkana myös avioliitollemme.

Miten ratkaisette ns. miehen/tekniset työt sillä aikaa kun hän on poissa? Itse huomaan että olen pulassa joidenkin asioiden kanssa jos mies on paljon poissa (ei matkustele mutta voi muuten olla kiireinen). Esim. lapsen pyörästä voi olla kumi puhki, ruohonleikkuri ei toimi, auto ei käynnisty, talon viemäri tukossa yms yms.



Vai teetkö kaikki nämä asiat itse? Asutteko kerrostalossa? Ainakin omakotitalossa on tsiljoona tehtävää asiaa joita en itse OSAA tehdä, mies ne sitten hoitelee.

...ja osaan paikata renkaan, selvittää yksinkertaisimmat nurtsinleikkurin ja auton starttauksen ongelmat ja avata viemärin ja lavuaarin mutkan, vaikka olenkin teknillisen korkeakoulun käynyt.

autossa on kaikki sellaista mitä en osaa, ulkovarasto on hänen aluettaan, olen pyytänyt että työkalut olisivat ulottuvillani jos jostan tulee mutta näyttää olevan aika hankalaa, ei ilmeisesti halua että nikkaroin täällä mitään hänen poissaollessaan =D, fillareihin en ole koskeut, on aika paljon kaikenlaista.

Mun mies matkustaa kotimaassa ja nykyään noin yön tai pari viikossa pois. Välillä on viikkoja, ettei ole yötä pois, mutta tulee usein vasta 19-21, lähtenyt on aamulla aikaisin.



Ennen matkusti enemmän ja koin sen aika raskaana varsinkin, kun isommat lapset oli pieniä ja olin itse kuitenkin jo töissä. Nyt isommat lapset jo isoja ja pieninkään ei työllistä enää niin paljon eli menettelee. Mutta kieltämättä on ollut raskaampia vaiheita esim. kuopuksen syntymän jälkeen oli muutamia viikkoja enemmän reissussa ja isommilla oli juuri pelkoja. Mun mies on aina ollut viikonloput kotona.



Nykyään jos on pitempään kotona, alan jo odottaa ihanaa yksinäistä iltaa, kun saan lapset nukkumaan ;)



Mutta edelleen mun on mahdotonta järkätä itselleni mitään iltamenoja viikolla, kun en tiedä monelta mies ehtii kotiin. Yömenot on tosin tiedossa yleensä paria viikkoa etukäteen.